Lapsi?

Täällä yksi samantapaisessa tilanteessa oleva nainen. Itse olen 31-vuotias enkä ole koskaan haaveillut perhe-elämästä. En osaa kuvitella itseäni äitinä. Omat geenini eivät ole ollenkaan sellaiset, jotka haluaisin laittaa eteenpäin. Olen huono nukkuja ja lapsi hankaloittaisi nukkumista entisestään. Viihdyn erittäin hyvin yksin ja tarvitsen paljon omaa tilaa.

Olen kuitenkin kyseenalaistanut ajatuksen siitä, että olisin loppuelämäni lapseton. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta ja voisin periaatteessa kuvitella meidät perheenä. Mielipiteeni asiasta vaihtelee suuntaan ja toiseen - jopa saman päivän aikana.

Eron ajatteleminen on karseaa. Pelkään, että eroan, ja viiden vuoden päästä olenkin siinä tilanteessa, että tulee vauvakuume eikä ole miestä. Järki käskee saamaan lapsen, intuitio kertoo muuta. Tällä hetkellä olen kallistumassa lapsettomuuden puoleen. Kun katselen pihalla leikkiviä lapsia ja heidän äitejään, niin ajattelen, että ei se lasten kanssa oleminen ole kovinkaan mielenkiintoista puuhaa, vaan lähinnä tylsää, rankkaa ja aikaavievää.

Päätös lapsen saamisesta on elämän suurimpia päätöksiä. Syitä lapsen saamiseen on monia - puhtaasta vahingosta elämän suurimpaan haaveeseen ja kaikki siltä välilä.

Itse vielä parikymppisenä ajattelin, etten koskaan halua lapsia, mutta pikkuhiljaa oma ajatus asiasta muuttui. Minua hämmentävät edelleen pikkutytöt jotka ihastelevat vauvoja ja kertovat haluavansa isona ainakin yhden lapsen, kun itse lapsena en koskaan sellaisia ajatellut. Tarkoitan tällä, että olemme erilaisia, ja jokaisella on yhtä suuri oikeus haluta lapsia, olla haluamatta, tai muuttaa mieltään jompaankumpaan suuntaan.

MInusta on hyvä pohtia syitä sille, miksi haluaa tai ei halua lapsia. Jotkut pelkäävät olevansa huonoja vanhempia omien lapsuuskokemustensa takia. Jotkut ovat nähneet vierestä, miten rankkaa, tylsää ja aikaavievää lasten kasvatus on. Vanhemmuus mullistaa elämän: parisuhteen, talouden, ajankäytön, oman fyysisyyden, kaiken. On viisasta suhtautua siihen varovasti.

Kuitenkin itselleni suurin yllätys äitiydessä olivat positiiviset tunteet, joita siihen kuitenkin liittyy. Olin nähnyt vierestä tuttujen äitien väsymyksen, turhautumisen ja hermojen kiristymisen lastensa kanssa, mutta en ollut nähnyt iloa, onnea ja rakkautta, jota äitiys herätti. Siksi kerron tässä, että tylsän, rankan ja aikaavievän lisäksi vanhemmuus on myös parhaimpina hetkinään ihanaa, onnellista ja mahtavaa. Itse en tiennyt sitä etukäteen ollenkaan :)

Toivotan teille hyvää pohdintaa asian tiimoilta! Kyllä se ratkaisu sieltä löytyy, kun aikansa pohtii. Joko varmuus lapsettomuudesta hyvänä valintana itselle vahvistuu, tai sitten toive jälkeläisestä ja perheellistymisestä alkaa voimistua. Itseään kuuntelemalla se sieltä löytyy.

Hyvää joulunodotusta toivottaen,
Sinikka-pappi

Sinikka-papin kannattaa muistaa, että kaikille vanhemmille noita positiivisia tunteita ei kuitenkaan tule. On paljon vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan, osa jopa vihaa niitä. Näitä on niissäkin vanhemmissa, jotka ovat varta vasten halunneet lapsia. Vanhemmat laiminlyövät lapsiaan, käyttävät heitä hyväksi, pahoinpitelevät ja jopa tappavat. Nämä eivät ole mitään marginaali-ilmiöitä (paitsi ääripäässä), vaan esim. välinpitämättömyys ja aidon rakkauden puute ovat ikävänkin yleisiä ilmiöitä. Lapset saavat selvitä kuinka kykenevät ja vanhempi katkeroituu kun sitä vanhemmuuden iloa ei tullutkaan.

Missään nimessä lasten tekoa ei siis kannata perustaa sen varaan, että äitiys 100% varmasti herättäisi "iloa, onnea ja rakkautta". Joillekin noita mainitsemiasi "parhaita hetkiä" ei tule koskaan. Silloin kärsivät sekä vanhempi että lapsi, jälkimmäinen enemmän vaikka on tilanteeseen täysin syytön. Panos on aika iso, jos ei ole varma että tuota lottoa haluaa pelata.

Miksi aloit seurustella kertomatta, että sinä et sitten halua lapsia. Mielestäni sinä olet toiminut julmasti. Olet antanut miehen rakastua sinuun ja haaveilla perheestä. Sitten olet vetänyt maton hänen jalkojensa alta.

Minusta sinun on turha hakea sympatiaa. Vaan seuraavan kerran kun tapaat miehen ja näet että kiinnostat häntä, niin kerroppa heti että sinä et sitten halua lapsia.

Jos se ei häntä haittaa niin jatkakaa sitten suhteeseen.