Kuka tappoi avioliiton?

Onpa karu näkemys avioliitosta! Ja varsinainen ylimielinen besserwisseri kirjoittajana. Ihan kuin perimmäinen tarkoitus olisi se, että kun ihminen syystä tai toisesta päätyy valitsemaan puolison, sen jälkeen tehdään ympärille häkki, joka mahdollisimman tiukasti sitoo puolisot siihen liittoon, eikä millään muulla ole merkitystä kuin sillä, että he pysyvät siinä häkissään, siittävät lapsia, jotka aikanaan teljetään omiin vastaaviin häkkeihinsä. Ja sekö sitten olisi avioliiton ja yhteiskunnan pelastus?

Silmiin pisti myös tämä: Lyhyesti sanottuna avioliitto on heteroseksuaalinen sopimus, jossa sulhasen ja morsiamen lisäksi ovat osapuolina heidän sukunsa, heidän koko yhteisönsä ja sen tunnustamat jumaluudet.

Avioliitto on kuitenkin alunperinkin ihmisten itsensä määrittelemä. Yhteisön tunnustamat jumaluudet kuuluvat avioliittoon jos ja vain jos avioituvat puolisot niitä tunnustavat, yhteiskunnan puolelta niitä ei tule avioliittoon sotkea.

Toki pitää paikkansa, että avioliitto on muutakin kuin kahden ihmisen välinen yksityinen sopimus. Kuitenkin, siinä muodossa, kuin kirjoittaja näkee avioliiton "oikeana", se ei palvele edes niitä tarkoitusperiä, joita hän itse luettelee, esim. turvaa jälkeläisten kasvuolosuhteet, toimii esteenä mustasukkaisuudelle. Nuo tarkoitusperät täyttyvät vain ihmisten aidolla sitotutumisella puolisoon ja lapsiin, ja sitä ei mikään ulkoa rakennettu häkki varmista.

Tämä mainittu sitoutuminen ei liioin ole kiinni siitä, ovatko puolisot samaa vai eri sukupuolta. Biologia on biologiaa, perheen lapset voivat olla vain toisen puolison biologisia tai kokonaan adoptoituja, tämäkin ihan riippumatta siitä, ovatko puolisot samaa tai eri sukupuolta.

Lasten hyvinvoinnin turvaaminen yhteiskunnassa on varmasti yksi sen tärkeimmistä asioista, mutta sitä hyvinvointia ei turvata uhkailuilla ja sanktioilla, joilla lasten biologiset vanhemmat pakotetaan pysymään yhdessä ja kasvattamalla lapsensa. Tämän päivän tavallisissa heteroperheissäkin lapset ovat heitteillä, kun vanhemmat eivät ole läsnä, vaan työpäiviensä jälkeen roikkuvat sosiaalisessa mediassa. Lasten hyvinvointi voidaan turvata vain ihmisten asenteisiin vaikuttamalla, tekemällä tämän kaiken informaatiotulvan ja itsekeskeisyyden ja itsekkyyden ajan keskellä selväksi, että lasten hyvinvointi on prioriteeteissa kärkisijalla.

Suvaitsevaisuus lisää kaikkien ihmisten hyvinvointia. Tarve yrittää päättää muiden puolesta, miten heidän pitäisi elää, kuvastaa lähinnä ihmisen epävarmuutta omia valintojaan kohtaan, joita hän yrittää epätoivoisesti pönkittää tuomitsemalla muita.

"1. Aviorikoksen uudelleenkriminalisoiminen

2. Avioeron saamisen tuntuva vaikeuttaminen

3. Lapsilisien lakkauttaminen avioliiton ulkopuolella syntyviltä lapsilta

4. Adoptio-oikeuden poistaminen yksin eläviltä henkilöiltä ja naimattomilta pareilta

5. Tuntuvat verohelpotukset aviopareille ja tuntuvat verorasitukset naimattomille"

Jos tälle tielle lähdetään - niin tähän lisäisin vielä sen kaikkein tärkeimmän...

6. Avioliiton tulee olla kahden eri suvun välinen taloudellinen sopimus, että Korhosten tytär Liisi-Maaria naitetaan viittä lehmää tai nykyaikana sopivaa rahasummaa vastaan Virtasten pojalle Pertti-Olaville ja kummallakaan heistä ei ole asiaan nokan koputtamista.

Avioliittohan on alunperin ollut nimenomaan kahden suvun välinen taloudellinen sopimus ja hallitsijoiden tapauksessa myös poliittinen, eikä ole perustunut rakkauteen.

Itse olen sitä mieltä, että koko avioliiton typerine prinsessaleikkeineen hääpäivänä voi lakkauttaa kokonaan ihan kaikilta ja tasapuolisesti. Mitkään lailliset sopimukset kun ei saa ihmisiä rakastamaan ja arvostamaan toisiaan, tai rakkautta kestämään.

Yleensä naimisiin mennään muutenkin ihan liian helpolla, halutaan vain päästä leikkimään prinsessaa päiväksi valkoisessa puvussa ja hunnussa, jotka on muuten neitseen merkkejä, vaikka morsioilla on yleensä jo takana "ajokilometrejä" vaikka kuinka paljon ja monen "kuljettajan" kanssa, ja yleensä alttarille astellessa jo maha tukevasti pystyssä.

Yleensä nykyaikainen avioliitto on paniikkiratkaisu vahinkoraskauteen, joka on seurausta lyhyestä seksisuhteesta jonka ei koskaan ollut edes tarkoitus olla muuta kuin panosuhde - ainakaan miehen puolelta. Siinä sitten kärvistellään periaatteessa tuntemattoman ihmisen kanssa ja yritetään leikkiä kotileikkejä ja onnellista unelma -perhettä.

Tästä koko pelleilystä on seurauksena yleensä pettämistä ja jättämistä, tai kaksi toisilleen ikuisesti ventovieraina pysyvää ihmistä, jotka pysyvät yhdessä katkeraan loppuun asti ja harrastelevat tahoillaan kumpainenkin mitä tykkää - aina pitsinnypläyksestä huorissa käymiseen.

Luulen että suurin avioliittojen tappaja on rakkauden puute tai sen loppuminen.