Juuri pääsin psykiatriselta osastolta viikonloppu lomalle.Kaikki toitottaa että auttaa ku hakeutuu ammattiauttajalle.Minä sanon että PASKAT.Siellähän sitä hulluks tulee,paitsi sillon ku ne tumppaa pään täyteen mömmöjä,tosin sillon ei liiku päässä enää mikään muukaan.2 kipeää eroa pinen ajan sisällä sai minut hommaamaan 9mm tykin jonka tungin suuhun ja meinasin lopettaa tän paskan mut kaveri kerkes hätiin.Viinaa tekis mieli vetää niin perkeleesti mut ku on tumpattu pää täyteen mömmöjä ni en uskalla.Pakko selvittää omassa päässä nää ajatukset,ei ne saatanan tsykiatrit mitään maha muuta ku lääkitä.Varsinkin jos on yhtä sulkeutunut ihminen kuin minä olen etten halua puhua kenellekkään.Nyt YRITÄN vain mennä päivä kerrallaan.Sunnuntaina takas vetää mömmöjä ja kattelemaan kattoa.LIFE SUCK`S!!!!!!!!!
Psykiatrian
osastolla
5655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet herännyt ajattelemaan tilannettasi. Ei mikään suhde tai ihminen ole kuolemisen arvoinen, ainakaan oman käden kautta.
Ei kukaan voikaan ymmärtää täysin miltä susta tuntuu ja vaatii rohkeutta avautua ventovieraille ihmisille omista tuntemuksista. Mutta ne kuitenkin on siellä auttaakseen sua, sen ne haluaa tehdä. Joten ota apu vastaan, kun sitä tarjotaan. Psykiatrit avaa solmuja teoriatiedon kautta, jos se tuntuu epämukavalta,koita jutella jollekin hoitajalle. Ne on yleensä inhimillisempiä.
Kaikilla on kipeitä kokemuksia elämässään ja joskus sitä murtuu. Mut mä sanon sulle, sä olet arvokas ihminen ja oot rohkee et kirjotit tänne.
Älä lannistu vaan katso huomiseen, aina koittaa parempikin päivä.Sulle on kuitenkin jo annettu uus mahdollisuus!
Hyvä alku, vaikka se ei ehkä tunnukaan miltään. Tarkalleen ottaen ei oikeastaan muutakaan voi kuin yrittää mennä päivä kerrallaan. Ei ne osastolla osaakaan parantaa, eikä ole tarkoituskaan. Sinussa itsessäsi on oltava halu ja voima. Katsovat perääsi, ettet tunge mitään tappavaa enää itseesi, lääkitsevät sen minkä tarvitset. Älä hannaa vastaan, tunnusta ensimmäisenä itsellesi, että tarvitset ennen kaikkea aikaa, ja jotakuta joka kuuntelee palkkansa eteen. Ammattilaiset eivät ahdistu asiakkaansa murheista, pysyvät kenties objektiivisempina kuin jos yrittäisit kertoa jollekin ystävällesi. Pahimmassa tapauksessa menee ystävyys, sillä mielenterveydessä/sairaudessa on monia piirteitä, joita ei opi pelkästeen elämällä. Ainakaan ei opi käsittelemään ja suodattamaan kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä,ja voi olla, että kertomalla niistä synkistä vesistä, joissa kahlaa ajaa ystävänsäkin yhtä syviin ja synkkiin vesiin. Ammattilaiset auttavat, mutta heilläkään ei ole poppakonstia rakentaa sinua uusiksi hetkessä, kun et ole hetkessä edes itse itseäsi rakentanut/rikkonut. Rauhallista viikonvaihdetta, toivottavasti muistat nukkua hyvin.
Mutta haluisin tietää että millon tää olo helpottaa ilman mömmöjä kun en halua niitäkään syödä loppu elämääni.Tiedän ettei siihen voi kukaan vastata.Just tulin taas kotiin.Olin kaverin kanssa ettimässä tätä neitokaista josta ahdistukseni alkoi.Ilman tulosta.Kun sais edes jotain selvennystä tähän eroon ni se vois ehkä vähän auttaa oloa.STILL LIFE SUCK`S!!!
Otan osaa tuskaasi. Itsekkin kaksi eroa liian lyhyen ajan sisällä kokeneena tiedän kyllä tunteen. 3,5 kk on nyt kulunut, enää ei tarvitse koko aika asiaa ajatella mutta vielä se palaa ajatuksiin päivittäin. Ensimmäiset kaks kuukautta oli niin täynnä tuskaa, että ryyppäsin rajusti ja poltin kuin viimeistä päivää. Sillä sain tuskaa turrutettua. Nyt ei maistu enää viina eikä tupakka, on erakkovaihe menossa, ei huvita lähteä kotoa minnekkään. Yritän aina muistuttaa itseäni kun katson taaksepäin että koko aika on edistystä tapahtunut, hitaasti mutta varmasti. Enää ei ole jatkuvaa henkistä kipua ja tekee jopa mieli jo suunnitella tulevaisuutta. Tsemppiä sulle, ja koita antaa itsellesi aikaa! Ei murtunut jalkakaan viikossa parane, haavat sydämmessä ei siinä mielessä tee poikkeusta. Mutta sun niinkun munkin elimistö on ohjelmoitu korjaamaan itse itseään, joten anna ajan kulua, yritä tehdä asioita joista oot tykännyt ja välttää kaikkea ahdistusta ja surua aiheuttavaa, tee vaan sitä mikä ei tunnu pahalle, sun pitää nyt priorisoida, ja tärkein prioriteetti oot sinä itse. Ole "itsekäs".
Toivon että saat asiasi selvitettyä ja saat tulevaisuudessa nauttia vielä monista asioista elämässäsi
Kyllä 2 peräkkäistä eroa tekee sydämeen loven,siitä parantuu pikkuhiljaa.
Nyt olet sairaalassa, ota siellä selvää,millaista avohoitoa voit saada =keskustelukanavaa jonkuin psykologin/psykiatrin kanssa jatkossa.
kerro,että ahdistaa vielä aikatavalla ja viinaa tekisi mieli. Heillä on ammattitaitoa ymmärtää:
käytä sitä hyväksesi. Mömmöjen syöminen in OK, eipähän mene riehunnanpuolelle ja samalla tilanne tasaantuu.
Kyllä sä selviät! Ei kaiken tartte olla niin hiton täydellistä! Haleja!