LordBoredomin pikkujoulut

Odotatteko? No, siinä tapauksessa on kai otettava kynä kauniiseen (rumaan) käteen, ja tuhlattava lounastauko pikkujoulukertomukseen. Taustamusiikiksi menkööt tämä klisee: https://www.youtube.com/watch?v=5a5fHMlb4V0

Helsingin räntäsateinen iltapäivä oli jo kääntymässä ehtooksi, kun istuin vielä pöytälampun hämärässä toimistolla pyörittelemässä exceliä. Lähimmät miestyökaverini olivat jo lähteneet etkoille, ja naistyökaverit asioilleen, käytännössä siis kai kampaajalle ja pukeutumaan. Pikkujoulujen alkuun olisi vielä reilusti yli tunti. Naapuriosastolta raikasi suomalainen perinnemusiikki - mm. Leevi & The Leavings - ja miesten matala mutta äänekäs puhe ja naisten kikatus. Eläimellisen mölinän yltyessä päätin lähteä yksille kaljoille itsekin, ennen kuin joku kävelisi työpisteeni ohi ja säikähtäisi löytäessään jonkun vieraan miehen, johon joku korjaisi että ei kun tuo on se joku Jaarli Jännittävä tai joku.

Tummassa puvussa ja juhlakengissä oli tulla vähän kylmä kaupungilla. Suoriuduin kuitenkin erääseen keskustan olutravintolaan, tilasin Brewdogin vahvaa Imperial Pale Alea. Paikka oli täpösen täynnä iloisia seurueita, mitä nyt muutama mies minun lisäkseni oli yksin paikalla, ja jäin sitten seisoskelemaan ja nauttimaan oluttani baaritiskin päähän. Selailin samalla uutisia ja Sinkut-palstaa kännykälläni, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut. Väentungos ahdisti, juhlien alkuun olisi vielä 45 minuuttia. Hidastelin olueni kanssa. Tuli kuuma. En kuullut omia ajatuksianikaan.

Lopulta kello oli sen verran, että saatoin lähteä juhlapaikalle niin, etten olisi liian ajoissa. Lisäksi sain tiedonannon, että eräs lähityökaverinikin oli jo matkalla sinne. Pysähdyin silti rautatieasemalla katselemaan jonkun valokuvausliikkeen valokuvanäyttelyä, jonne ihmiset olivat ottaneet lähinnä lemmikeistään ja lapsistaan kuvia.

Juhlapaikalla ei ollut ihan kamalasti muita vielä paikalla, mutta lähityökaverini oli. Varasimme omille porukoille paikan - mehän emme mielellämme vieraiden kanssa seurustele. Juhlien alkamista sai kuitenkin odottaa, varsinkin kun ensimmäinen ohjelmanumero oli ruokailu, joka kesti pitkälle toista tuntia. Ruoka oli kyllä erinomaisen hyvää. Kuten arvata saattoi, en juuri naisten kanssa pöydässä jutellut, paitsi tietysti omilleni, joiden kanssa sentään voi puhua kun heillä on samanlainen koulutustausta, eli kuten palstalla tiedetään, samanlaisia autisteja ja assburgereita kuin minäkin. Puheenaiheet vaihtelivat menneiden vuosisatojen tiedemiehistä kulkutauteihin ja Chauceriin (ihan oikeasti muuten!).

Lopulta ruoat oli syöty, ja ilmaiset valkoviinit ja halpiskonjakit juotu. Oli esityksien ja seuraleikkien aika. Valitettavasti minutkin osallistettiin niihin sen verran, että jouduin yleisön edessä sanomaan muutaman sana. Ilahduttavaa oli se, että sain porukan nauramaan (en ole kuitenkaan varma, MILLE he nauroivat), ja samaan aikaan toisaalta tiesin että minun tummanpuhuva huumorintajuni, jota pieni hiprakka vielä nosti epäedullisempaan valoon, ei miellyttäisi aivan kaikkia, varsinkaan johtoa.

Loppuaikana ei itse asiassa sitten tapahtunutkaan mitään. Minä seisoin koko illan lähellä alkoholin noutopistettä ja katselin sivusta, kun muut tanssivat. Naiset haettiin heti alussa tanssimaan, myöhemmin naiset hakivat johtavassa asemassa tai muuten vain komeita miehiä tanssimaan. Minä juttelin muutaman miehen kanssa enimmäkseen työasioista. Nyt kun oikein muistelen, niin yhden (1) nuoren naisen kanssa juttelin hetki aikaa, mutta sitä kesti pari minuuttia. Valehtelematta seisoskelin pari tuntia, kunnes lopulta puolen yön aikoihin lähdin kotiin. En ollut itse asiassa edes kovin juovuksissa, joten otin taksin sijasta bussin. Seuraavana aamuna oli kyllä krapula, mutta enemmän kuin alkoholin määrästä, se johtui varmaankin lähinnä sekakäytöstä: viiniä, konjakkia, lonkeroa ja se etko-kalja.

Kumma kyllä, illasta jäi ihan hauska fiilis vaikka nyt kun sen kirjoitin auki, oli kyseessä harvinaisen ankeat juhlat. Ruoka oli kyllä hyvää, se on sanottava.

Olen kuullut sellaista huhua, että pikkojouluista oltaisiin oltu tekemässä dokumenttia, muttei voitu, kun siinä olisi näkynyt kasvot. Pitääkö paikkansa?