Osa uskovista ajattelee, että monet asiat ovat syntisiä. Heillä on samanlaisia ajatuksia kuin muslimeilla: masturbaatio, esiaviollinen seksi ja varainkin naisen koko seksuaalisuus ovat tabuja, joiden äärellä podetaan huonoa omatuntoa. Muslimeilla asia on usein niin, ettei näistä edes keskustella. Olen kuitenkin tällä palstalla ja muuallakin törmännyt aina vain useammin kristittyihin, joilla on näitä "islamistisia" ajatuksia.
Länsimaalaisina meillä ovat voimassa ihmisoikeudet ja seksualisuus ymmärretään osaksi ihmisluontoa. Kaikenlainen kiihkoilu ja toisten syntien osoittelu on siis turhaa.
Luottakaa Jumalaan! Kyllä hän meistä huolehtii.
Länsimaalaisina meillä ovat voimassa ihmisoikeudet ja seksualisuus ymmärretään osaksi ihmisluontoa. Kaikenlainen kiihkoilu ja toisten syntien osoittelu on siis turhaa.
Luottakaa Jumalaan! Kyllä hän meistä huolehtii.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi sitä pitää pohtia vain naista? Yhtä hyvin mies on vastuussa. Naista pidetään jonain viettijättärenä jolle mies ei mahda mitään.
Ihan niin kuin Aatami ja Eeva kertomuksessa nainen jo siellä houkutteli miestä syntiin, sillä omenalla.
Ei se syntien miettiminen niin väärin ole aina.
Silloin kun minä olin uskossa ja evanekelioin miehiä niin useampi kysyi ihan vakavissaan onko siellä seurakunnassa naisia. Eräskin oli uskossa kun kysyi sitä.
Seurakuntaa pidetään jonain seuranhakupaikkana, ihan yleisesti.
Minua harmitti se koska itse olin kiinnostuneempi uskonasioista kuin esiliinana toimimisesta.
Olen kanssasi samaa mieltä, toiseksi viimeiseen riviin saakka.
Oliko toi mulle? Toiseksi viimeinen rivi oli:"Seurakuntaa pidetään jonain seuranhakupaikkana, ihan yleisesti."
Niin, ne miehet joita minä tunsin, pitivät seurakuntaa sellaisena.
Vai oliko-o-viesti aloittajalle, tokavika rivi hänellä on:"Kaikenlainen kiihkoilu ja syntien osoittaminen on turhaa."
Siinä sä varmaan olet samaa mieltä.
Mä en pitänyt itseäni mitenkään kiihkoilijana tai syntien osoittelijana. Ne miehet teki vaan naisten metsästyksensä keskellä samantekevänä sitä miksi heidän kanssaan olin tekemisissä:
lähinnä toivoin että he irtautuisivat ongelmistaan kuten alkoholismi uskon avulla. Yritin auttaa heitä hengellisesti.
Eivät olleet siis mitään unelmamiehiä ja näytti sitlä että heille kelpasi nainen kuin nainen.
"Onko siellä naisia?"oli kysymys tosi usein, ja mä vaan vaivaannuin siitä. Enkä halunnut heidänlaisiaan ystävieni(seurakuntasisaret)elämään.
Joka tapauksessa siihen esiliinan rooliin jouduin, koska ei ne naisetkaan sen pyhempiä olleet. Eräskin sitten ihastui yhteen tällaiseen alkoholistiin mutta se kaatui kun miehen mielestä parempi nainen tuli paikalle.
Tämä on ihan koettua faktaa seurakuntamaailmasta.
Seuranhakupaikkoja ovat.
Ei ollut sinulle, vaan aloittajalle.
Toiseksi viimeinen rivi oli vielä OK, mutta viimeistä en enää allekirjoita, eli "Luottakaa Jumalaan! Kyllä hän meistä huolehtii.".