Minulla oli miesystävä puolitoista vuotta, hän oli varattu ja kärsi mielenterveys ongelmista. Syytti, ja jättikin minut monta kertaa.
Kaikki halusivat hänen mielestään jotain pahaa hänelle. Ajattelin että ajan mittaan hän muttuu, mutta ei. OLi eroamssa omasta mielestään, minä uskoin. Kuitekin "tuli" esteitä erolle...mm. vaimo "sairastui". Jätin lopulta miehen. Hän syytti minua kaikesta. Olin paha kun en ymmärtänyt, jouduin jopa terapeutuille hänen takiaan, rupesin miettimään omaa mielenterveyttäni?
Onko väärin, että jätin hänet?
Kertokaa!
Kaikki halusivat hänen mielestään jotain pahaa hänelle. Ajattelin että ajan mittaan hän muttuu, mutta ei. OLi eroamssa omasta mielestään, minä uskoin. Kuitekin "tuli" esteitä erolle...mm. vaimo "sairastui". Jätin lopulta miehen. Hän syytti minua kaikesta. Olin paha kun en ymmärtänyt, jouduin jopa terapeutuille hänen takiaan, rupesin miettimään omaa mielenterveyttäni?
Onko väärin, että jätin hänet?
Kertokaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuommoista ole pakko kestää! Hyvä että jätit hänet!
Mulla on vähän ulkopuolista kokemusta!
Isäni ex nainen oli vähän samanlainen!
Aluksi se oli mukava, mutta pikkuhiljaa se rupes eristää isääni. Isäni ei voinut enään loppujen lopuksi tavata yhtään ystäviään/sukulaisiaan, ainoastaan tämän ex naisen omia (valikoituja) sukulaisia ja ystäviä. Tämä nainen ajoi kaikki tutut pois isäni elämästä.
Tämä sama nainen keksi (valehteli) kaiken maailman syitä ja laitto sanoja toisten ihmisten suihin, että kuinka pahoja ihmisiä me sukulaiset ollaan ja häntä ollan väärin käsitelty! Tämä saakeli ei tajunut mitä itse teki!
Loppujen lopuksi isäni piti parkkipaikalla tavata lapsiaan ja lasten lapsiaan. Meikeläinen oli se oikea pahuuden symboli, kun laitoin vastaan. Oli se isäni mukaan suu vaahdossa haukkunu mua ja uhkanut jopa laittaa mustilaiset perääni ja hakkaamaan polveni murskaksi.
Kaikenlaisia hulluja on maapallo täynnä, ne pitää vain tunnistaa ja hankkiutua eroon!
Yritin parhaani mukaan pysyä aina erossa tästä paskasta, mutta kun joka toinen viikko oli joku tappelu pystyssä, niin pitihän mun loppujen lopuksi aina mennä se isäukko sieltä pelastamaan. Viimeinen kohtaus oli se, kun tämä nainen oli provosoinut poikansa hakkaamaan isäni.
Onneksi isäni jätti tämän kaahkan tänä syksynä.
Vastauksesta........miesystäväni osasi syyllistää minut kaikesta, ja rupesin jo luulemaan, että minussa oli kaikki vika.
Vika jos menestyin, vika kun oli ystäviä, vika kun minä olin onnellinen.
En olisi kauaa kestänyt.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tämmöisiin. Näistä saa vaan mielipahaa. Isäni tapauksessa sai kärsiä sen 3 vuotta.
Hyviä jatkoja sulle.
Ensinnäkin hän oli varattu ja ei luultavasti olisi koskaan eronnut. Ajattele nyt, sinä olet syypää kaikkeen (hänen mielestä) ja nytkö hän vinkuu takaisin sellaisen ihmisen luokse. Älähän nyt syyllistä itseäsi, äläkä missään tapauksessa päästä tuollaista takaisin elämääsi.