Olin tavannu yhen gimman ja se ei meinannu antaa millään.
Aloin olla huolissani, kun mun Dodge, eikä sen lisävarusteet (punainen sisävalo, teddykarvasisustus, jättiläismäiset karvanopat, Raisun mäntä vaihdekepin nuppina, viisi puolaiset Mangelssit, naapurin likan fretti antennissa heilumassa, pellin alla 225 cid ja rebelflagtarroja kymmenittäin joka paikassa) tehneet mitään vaikutusta.
Sitte mä älysin, että tää muija olikin joku hippi. Se ei ollu mikään materialisti, vaan niinku semmonen luonnonlapsi.
Perkele. Kotiinhan se piti kutsua, kun ei Dodge kelvannu.
Ennen kuin hippibeibi saapui, kävin Terolla tutkimassa sen levyjä. Terolla on paljon semmosia lässynlää-levyjä. Se soittaa niitä pikkulikoille, että ne tulis romanttisiksi ja alkaisivat antaa. Ei Tero oo koskaan keltään saanu. Paitsi joka yö. Omissa unissaan. Rähhähhää!
Mä en sen jätkän paskamusiikista mitään ymmärtäny. Kattelin sopivaa lättyä kannen perusteella.
Löysin sopivan.
Voiko mikään vedota enempää naisen tunteisiin kuin häät ja vihkiminen?
No ei vitussa! Se on hetki, jota ne oottaa syntymästä asti! Iiih!
Tässä levyssä oli kuva papista ja morsiusparista. Morsian oli kyllä melko ruma. (ihan äijän näköinen). Sehän on vaan eduksi, koska mun hippibeibe voi huoletta verrata itseään siihen, eikä koe itseään huonommaksi. Toisaalta naimattomille naisille on aivan kamalaa, jos ne näkee, kun joku selvästi itseään rumempi tai tyhmempi "pääsee"naimisiin.
No joo...
Tän levyn nimi oli In Sickness and in health. Eli selvää kutukamaa ja parhaasta päästä! Esittäjä oli Demented Are Go. En ollu aiemmin kuullu moisesta orkesterista mitään. No ei ihme. Mähän kuuntelen yleensä rankkaa rock`n`rollia enkä mitään enkelikuoroja.
Hippibeibi saapui ajallaan. Istuttiin sängyn laidalla ja puhuttiin paskaa. Eli semmosii juttui mistä tytöt tykkää. Niiden kanssa on pakko puhuu jotain, että ne alkaa antaa!
Tosi väsyttävää.
Viimein katsoin hetken olevan edullinen valojen vähentämiselle sekä romanttiselle musiikille.
Jätin pelkän pöytävalon palamaan ja laitoin huolella valitun levyn soimaan.
Voi jättiläispaska!
Levyltä tuleva meteli pilasi tunnelman hetkessä. Pahinta oli kuitenkin se, että hippibeibi osasi englantia!
Kun toka piisi alkoi, nimeltään mitä ilmeisimmin "Pervy in the park", tai jotain sinne päin, hippibeibi ryntäsi ulos surkeasti ulisten!
Kertoi myöhemmin kaikille, että oli alusta asti epäillyt mua joksikin vitun pervoksi.
Voi saatana!
Levyn pistin paljain käsin paloiksi ja harkitsin vakavasti terävien vinyylin kappaleiden työntämistä Teron perseeseen.
No, eihän se Teron vika ollut, kun en innoissani viitsinyt etukäteen kuunnella romanttisen näköistä levyä.
Vittu! Tommoset huijauslevyt pitäis jotenkin lailla kieltää!
Etusivulle...
Aloin olla huolissani, kun mun Dodge, eikä sen lisävarusteet (punainen sisävalo, teddykarvasisustus, jättiläismäiset karvanopat, Raisun mäntä vaihdekepin nuppina, viisi puolaiset Mangelssit, naapurin likan fretti antennissa heilumassa, pellin alla 225 cid ja rebelflagtarroja kymmenittäin joka paikassa) tehneet mitään vaikutusta.
Sitte mä älysin, että tää muija olikin joku hippi. Se ei ollu mikään materialisti, vaan niinku semmonen luonnonlapsi.
Perkele. Kotiinhan se piti kutsua, kun ei Dodge kelvannu.
Ennen kuin hippibeibi saapui, kävin Terolla tutkimassa sen levyjä. Terolla on paljon semmosia lässynlää-levyjä. Se soittaa niitä pikkulikoille, että ne tulis romanttisiksi ja alkaisivat antaa. Ei Tero oo koskaan keltään saanu. Paitsi joka yö. Omissa unissaan. Rähhähhää!
Mä en sen jätkän paskamusiikista mitään ymmärtäny. Kattelin sopivaa lättyä kannen perusteella.
Löysin sopivan.
Voiko mikään vedota enempää naisen tunteisiin kuin häät ja vihkiminen?
No ei vitussa! Se on hetki, jota ne oottaa syntymästä asti! Iiih!
Tässä levyssä oli kuva papista ja morsiusparista. Morsian oli kyllä melko ruma. (ihan äijän näköinen). Sehän on vaan eduksi, koska mun hippibeibe voi huoletta verrata itseään siihen, eikä koe itseään huonommaksi. Toisaalta naimattomille naisille on aivan kamalaa, jos ne näkee, kun joku selvästi itseään rumempi tai tyhmempi "pääsee"naimisiin.
No joo...
Tän levyn nimi oli In Sickness and in health. Eli selvää kutukamaa ja parhaasta päästä! Esittäjä oli Demented Are Go. En ollu aiemmin kuullu moisesta orkesterista mitään. No ei ihme. Mähän kuuntelen yleensä rankkaa rock`n`rollia enkä mitään enkelikuoroja.
Hippibeibi saapui ajallaan. Istuttiin sängyn laidalla ja puhuttiin paskaa. Eli semmosii juttui mistä tytöt tykkää. Niiden kanssa on pakko puhuu jotain, että ne alkaa antaa!
Tosi väsyttävää.
Viimein katsoin hetken olevan edullinen valojen vähentämiselle sekä romanttiselle musiikille.
Jätin pelkän pöytävalon palamaan ja laitoin huolella valitun levyn soimaan.
Voi jättiläispaska!
Levyltä tuleva meteli pilasi tunnelman hetkessä. Pahinta oli kuitenkin se, että hippibeibi osasi englantia!
Kun toka piisi alkoi, nimeltään mitä ilmeisimmin "Pervy in the park", tai jotain sinne päin, hippibeibi ryntäsi ulos surkeasti ulisten!
Kertoi myöhemmin kaikille, että oli alusta asti epäillyt mua joksikin vitun pervoksi.
Voi saatana!
Levyn pistin paljain käsin paloiksi ja harkitsin vakavasti terävien vinyylin kappaleiden työntämistä Teron perseeseen.
No, eihän se Teron vika ollut, kun en innoissani viitsinyt etukäteen kuunnella romanttisen näköistä levyä.
Vittu! Tommoset huijauslevyt pitäis jotenkin lailla kieltää!
Etusivulle...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.