Noin vuosi sitten elämältä putosi pohja pois. Tuli ero, puolison tunteet oli kadonneet. Eli omaa elämää ja minä lasten kanssa viimeisen puoli vuotta kotona jos ei töissä. Rakensin talon, muutettiin ja minä sairastuin. Kuntoiduin ja aloin jälleen suunnitella tulevaa. Tuli ero menetin kaikki, en jaksanut riidellä(omaisuudesta). Nyt kaikki tuntuu vieläkin niin raskaalta. Mistä voimia? Onko elämän hienous jäänyt jotenkin huomaamatta? Onko parisuhteessa tarkoitus hyötyä toisesta mahdollisimman paljon?
elämisen ihanuus
kaatopaikkako
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On sääli että et jaksanut laittaa hänelle hanttiin. Mutta se on nyt takana. Parisuhteessa ei todellakaan ole tarkoitus hyötyä toisesta. Hyvä parisuhde on sellainen jossa kumpikin tukee toistaan niin henkisesti kuin taloudellisestikkin.
Yhden neuvon annan. Jos rupeat vielä asumaan jonkun kanssa yhdessä, niin älä anna käyttää itseäsi hyväksi. Muista että se missä on sinun nimi on sinun omaisuuttasi. Ja yhteistä omaisuutta ei ollenkaan jos ette ole naimisissa. Siitä koituu vaan harmia. Äläkä muuta yhteen ennen kuin varmasti tiedät että suhde tulee toimimaan.
Lapset ei myöskään kuulu avoliittoon. Sillä jos ei ole valmis sitoutumaan niin paljon että menee naimisiin niin miten sitoutuu elämään ja kasvattamaan lastakaan yhdessä.
Avoliitosta on tullut liian tavallinen parisuhteen muoto. Ja eroamiset on todella katkeria kun omaisuus jako ei menekkään samalla lailla kuin avioliitossa. Ja kuitenkin on tyhmyyttään tullut maksettua toisen nimissä olevia laskuja.
Usko pois kyllä se elämä vielä hymyilee. Maailma on täynnä myös upeita ihmisiä.
Avioliitto ei takaa yhdessä pysymistä tippaakaan sen enempää kuin avoliitto. Ei siinä paperissa ja metallirinkuloissa ole mitään taikavoimaa. Ratkaisevat tekijät ovat jossain aivan muualla kuin suhteen virallisessa muodossa, oli lapsia tai ei.