Onko tässä ajatuksia herättäviä aineksia?
Synnymme 'kuolemaan' ja kuolemme 'syntymään'?
M. Eläjä.
5120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nde:ee kokemusten kertomana on juuri nuin.
Itse asiassa elämää ja kuolemaa ei ole muussa kuin kuvitelmissa jonka meta-tietoisuus luo maailmankaikkeudessa ja ihmisessä.
Juuri näin ja kehitys jatkuu yhtenä 'putkena'.
Kun katson useampia jälleensyntymiä muistavana niin näen elämän tosiaan vaihtelevana. On yksi elämä, joka jakautuu useammaksi elämänjaksoksi. Yhtä elämän jaksoa sanotaan koko elämäksi, mutta se on vain pienen pieni osa. Kehitämme luonteenominaisuuksiamme ja läsnäolemisen kykyä elämän jaksojen saatossa, rakkautta ja yhteiseksi hyväksi toimimista.
Syntymä tuntuu kuolemalta (raskaalta) ja kuoleminen niinkuin syntymän kuvitellaan olevan (keveältä). Varsinaista kuolemaa ei kannata siksi pelätä, koska se on muistojeni mukaan kepeää. Vaiheet sitä ennen ehkä jotain muuta.
Hahmon kehitystä, luonteenominaisuuksia kehitystä... tämä kulkuväline muuten näyttää muuttuvan melko hitaasti, olen edelleenkin suurinpiirtein saman näköinen kuin monta sataa vuotta sitten. En tiedä sitten miten muut kokisitte asian, jos muistaisitte. Luulen että tunnistettavuus säilyy, jos hahmoja vertailtaisiin rinnakkain (poislukien sukupuolen vaihto, jolloin hahmo muuttuu enempi).
Meille tulee yhä uudelleen saman tyylisiä kokemuksia eteen mitä tarvitsemme - tämä tulee suunniteltuna ja siitä huolta pitämättä. Menneissä elämissä meiltä jäi jotain kesken, vaikka ihmissuhdeasiat, ja ne tulee yhä uudelleen samantyylisinä eteemme. Ihminen ei yhdessä elämässä opi kaikkea, vaan tarvitaan useampia, vähintään kymmeniä, ehkä satoja tai tuhansiakin.
Nuo gurut sun muut on guruja sen vuoksi kuin niillä voi olla kymmenenkertaa elämänpäiviä takana kuin meillä. Siinä ei sen kummempaa, kokemukset kasvattaa aivan väistämättä. Kunhan vain muistaa syntyä ja tulla oppimaan. Toki voi opiskella myös kuolemanvälitiloissa.
Jos ajattelemme itsemme joksikin henkilöksi, niin tätä kehityspolkua voi riittää lähes määrättömiä aikoja yhä kehittyneemmissä olosuhteissa. Idea onkin tajuta/oivaltaa olevansa muuta kuin henkilö käsittääkseni.
Olemme läsnäolon kenttä. Kun tämän pysyvästi tajuamme ja elämme sitä, niin siihen loppuu jälleensyntymisen kiertokulku näissä valon ja varjon maissa. Rakkauden avulla tai olemalla vain itse, mikä kukin jo tiedostamattaan onkin.
Tehtävämme on tuoda itsemme tietoisuuteemme, niin silloin olemme tietoisesti päättäneet henkilöllisen kehityksemme. Mutta toksi tätä ei pidä pakottaa vaan antaa sen tulla aikojen saatossa. Meillä voi olla keho tuonkin jälkeen, mutta tajuamme pysyvästi että on vain yksi elämä sisimmässämme ja me olemme tämä yksi elämä.
"Nuo gurut sun muut on guruja sen vuoksi kuin niillä voi olla kymmenenkertaa elämänpäiviä takana kuin meillä."
Siis kymmenenkertaa enemmän. Hyötyä on siitä, kun näemme elämän optimistisesti niin, että "kaikki menee hyvin". Alitajunta uskoo sen mitä sille sanoo, se tottelee ajatuksiamme sokeasti. Ilman iloa on haastavaa oivaltaa, joten on todella hyviä nämä optimiset ja positiiviset lähestymistavat. Kun näemme matkamme seikkailuna, jännittävänäkin, että opimme koko ajan uutta, meillä on päämäärä.
Myönteisessä valossa näkeminen tuo meille enemmän myönteisiä kokemuksia, ja tämähän kierre. Voimme valita missä merkeissä matkaamme, voimme vetää valoa elämäämme ajatuksen kautta. Tällain voimme valita vähitellen matkaavamme enemmän valossa kuin varjossa, koska ajatuksemme luo meille vähitellen ajatustemme kaltaisen todellisuuden ympärillemme. Kun muistamme olla kärsivällisiä.
Lopputila on tavaton huikaiseva kaikenkattava läsnäolo (olet kaikki) ja nykyaikana ihmiskunta suuntaa kehityksensä siihen yhä enemmän myönteisen kautta. Mutta kehitys jatkuu "lopunkin" jälkeen tietyssä mielessä, siis käyttövälineemme kehittyy, vaikka sisäinen olemuksemme on sama.
Tähän voisi lisätä, 'Jumala on kaiken kattava tietoisuus', johon tietoisuuteen kaikki sulaudumme.
Koko luomakunta on yhtä, eli älkää surko kotikissojanne, koirianne ym.