Perjantai iltana tai yönä olin matkalla kotiini ravintolallan jälkeen. Siinä steissin kohdalla tuli kolme nuorta miestä vastaan, kaiketi pari suomalaista ja yksi mamu. Alkoivat pummata röökiä, mutta eipä minulla ollut halua heille viimeisiä tupakoitani antaa ja aloin jatkaa matkaa kunnes yksi heistä potkaisi minua mahaan ja kyyristyin kivusta. Tiesin, että nyt oli pakko tapella sillä tämä ei luultavasti loppuisi tähän.
Aloin nousta pystyyn ja suunnittelin saman tien laittavani myllyn pyörimään, mutta kaksi heistä ottivat minut tiukkaan otteeseen molemmin puolin käsistä kiinni pitäen. Näillä nuorukaisilla tuntui olevan paljon voimaa, itse olin käynyt 15 vuotta salilla, mutta en tässä tilanteessa mahtanut mitään. Arvelisin, että heiltä nousisi 70-85kg penkistä. Selvää oli, että kolmas kaveri alkaisi mättää minua pataan. Iskuja tuli ensin kaksi, pysyin tajuissani.. "eikö sitä cigarettoa olisi kannattanut antaa", toinen pitelijöistäni kuiskasi korvaani. Tiesin, että en kestäisi enää montaa iskua, tajuntani oli jo hälventynyt. Tässä ei auttanut enää muu kuin yrittää viimeistä keinoa selvitä epätoivoisesta tilanteestani, tuota vuosituhansia vanhaa kikkaa joka on yllättänyt monet pahantahtoiset, vailla kunnollista sielunelämää elävät sub-ihmiset. Vanhemmat lukijat tuntevat tämän nimellä kurkipotku. Mukiloijani lähetysi minua, luultavasti laittaakseni minut tajuttomaksi jotta voisivat viedä tupakat ja rahat.
Nyt tai ei koskaan ajattelin, ponnistin voimalla ylöspäin ja verentahrimien silmieni avulla pyrin kohdistamaan potkun mukiloijani leukaan. Se osui, todella hyvin, hänen päänsä retkahti taaksepäin sellaisella voimalla, että hänen kaulansa repeytyi auki ja veri lensi voimalla valkoiselle lumelle. Tilanne häkellytti pitelijäni niin, että pääsin kääntymään ja otin heitä molempia niskasta kiinni löyden heidän päänsä yhteen niin, että ne ikäänkuin sulautuivat toisiinsa, kallot murskautuivat toisiaan vasten. Tajuntani ei ollut täydellinen, kuulonikin oli hämärtynyt ja maailma vaikutti hidastuneelta. Katsoin ympärilleni ja näin poliisiauton valot, ympärillä oli muitakin ihmisiä katsoen kauhistunein silmin tapahtunutta. Oli harvinaisen pimeää, taivalla ei näkynyt ainuttakaan tähteä. Aloin karjua alkukantaisella tavalla, miksei kukaan tehnyt mitään? Miksi kaikki näyttivät vain pysyvän paikallaan. Yhtäkkiä tunsin nousevani ylöspäin, katsoin ylös, taivaalta tullut valokeila oli vanginnut minut ja kohotti minua kohti taivasta. Katsoin alaspäin, kanssaimiset eivät liikkuneet enää lainkaan, mainosvalotkin olivat pysähtyneet, aika oli pysähtynyt maailman osalta. Tajusin olevani toisessa ulottuvuudessa, toisessa maailmassa tai olemisen muodossa. En tuntenut lainkaan pelkoa, pahoinpitelyssä syntyneet kivuntunteet olivat kadonneet, vaikka en tiennyt enää olenko ruumiillinen olento. Yläpuolella oleva valo jota kohti liikuin oli niin voimakas etten voinut katsoa sitä. Oloni oli kevyt ja seesteinen, rauha oli täydellinen.
Aloin nousta pystyyn ja suunnittelin saman tien laittavani myllyn pyörimään, mutta kaksi heistä ottivat minut tiukkaan otteeseen molemmin puolin käsistä kiinni pitäen. Näillä nuorukaisilla tuntui olevan paljon voimaa, itse olin käynyt 15 vuotta salilla, mutta en tässä tilanteessa mahtanut mitään. Arvelisin, että heiltä nousisi 70-85kg penkistä. Selvää oli, että kolmas kaveri alkaisi mättää minua pataan. Iskuja tuli ensin kaksi, pysyin tajuissani.. "eikö sitä cigarettoa olisi kannattanut antaa", toinen pitelijöistäni kuiskasi korvaani. Tiesin, että en kestäisi enää montaa iskua, tajuntani oli jo hälventynyt. Tässä ei auttanut enää muu kuin yrittää viimeistä keinoa selvitä epätoivoisesta tilanteestani, tuota vuosituhansia vanhaa kikkaa joka on yllättänyt monet pahantahtoiset, vailla kunnollista sielunelämää elävät sub-ihmiset. Vanhemmat lukijat tuntevat tämän nimellä kurkipotku. Mukiloijani lähetysi minua, luultavasti laittaakseni minut tajuttomaksi jotta voisivat viedä tupakat ja rahat.
Nyt tai ei koskaan ajattelin, ponnistin voimalla ylöspäin ja verentahrimien silmieni avulla pyrin kohdistamaan potkun mukiloijani leukaan. Se osui, todella hyvin, hänen päänsä retkahti taaksepäin sellaisella voimalla, että hänen kaulansa repeytyi auki ja veri lensi voimalla valkoiselle lumelle. Tilanne häkellytti pitelijäni niin, että pääsin kääntymään ja otin heitä molempia niskasta kiinni löyden heidän päänsä yhteen niin, että ne ikäänkuin sulautuivat toisiinsa, kallot murskautuivat toisiaan vasten. Tajuntani ei ollut täydellinen, kuulonikin oli hämärtynyt ja maailma vaikutti hidastuneelta. Katsoin ympärilleni ja näin poliisiauton valot, ympärillä oli muitakin ihmisiä katsoen kauhistunein silmin tapahtunutta. Oli harvinaisen pimeää, taivalla ei näkynyt ainuttakaan tähteä. Aloin karjua alkukantaisella tavalla, miksei kukaan tehnyt mitään? Miksi kaikki näyttivät vain pysyvän paikallaan. Yhtäkkiä tunsin nousevani ylöspäin, katsoin ylös, taivaalta tullut valokeila oli vanginnut minut ja kohotti minua kohti taivasta. Katsoin alaspäin, kanssaimiset eivät liikkuneet enää lainkaan, mainosvalotkin olivat pysähtyneet, aika oli pysähtynyt maailman osalta. Tajusin olevani toisessa ulottuvuudessa, toisessa maailmassa tai olemisen muodossa. En tuntenut lainkaan pelkoa, pahoinpitelyssä syntyneet kivuntunteet olivat kadonneet, vaikka en tiennyt enää olenko ruumiillinen olento. Yläpuolella oleva valo jota kohti liikuin oli niin voimakas etten voinut katsoa sitä. Oloni oli kevyt ja seesteinen, rauha oli täydellinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva novelli, tykkäsin =)