Hei!
Olen nuori nainen ja olen huomannut että minulla on erittäin huono itsetunto. Mikä tässä aiheuttaa ristiriitaa, on se että en anna sen häiritä liiaksi elämääni.
En usko että tämä menee normaalin rajoilla.
Olen kuitenkin perus ''nainen'' välillä on kamalia itsetuntokompleksejä. Milloin olen läski, ruma, huomaan aina omat virheet, ja pelkään että ne minustta huomataan. Monesti on kerrottu, että olen kaunis. Nykyään alan uskomaan sen, mutta silti
Todella turhauttavaa. Olen ollut sinkkuna viisi vuotta. Erosin, koska olin liian nuori suhteeseen, teini. Sen jälkeen, halusin oppia tuntemaan itseni. Luulin silloin että tunnen itseni, kun tiedän nimeni etc, mutta se ei ole niin yksinkertainen prosessi.
Olen aluksi ujo, mutta sekin on hälventynyt. Jollain tapaa olen itsevarmempi, enkä ajattele mitä muut ajattelee. Ongelma on se, että kun kaikkia pettymyksiä tulee, ajattelen että sentään olen nuori ja nätti. Tuntuu välillä, että se on kaikki mitä minulla on. Pidän itseäni tyhmänä, tai pidin, ja yritän että en vertaile omaa elämääni muiden elämään. Välillä sitä kuitenkin sortuu.
Olen ottanut riskejä. Tapaillut miehiä, treffaillut vaikka se jännittää hirveästi. Olen uskaltanut pyytää miestä ulos, mutta olen saanut pakkeja ja niissä vetoan siihen että olen ruma.
Nykyään uskallan myöntää, jos epäonnistun, enkä salaile sitä. Olen myös oppinut puhumaan tunteistani vuosi sitten. Perhekriisin vuoksi menin terapiaan, ja olen käynyt vieläkin juttelemassa, ja se auttaa oivaltamaan asioita.
Mutta silti. Löysin yhden miehen, jonka kanssa voisin ehkä yrittää jotain. Oonko minä ikinä valmis suhteeseen? En tiedä, rakastanko itseäni ja luotanko itseeni täysin. Suhde siis ei voi toimia? meillä on välimatkaa ja tapailuvaihe menossa, joten kaikka voi tapahtua.
Minua ärsyttää, kun en oikein uskalla tuoda näitä puolia esille. Esitän, että olen vahva, itsevarma ja uskallan sanoa vastaan. Oikeasti olen haavoittuva ja herkkä. Uskallan kyllä sanoa, jos jokin ahdistaa. En enää mieti, että minussa on jotain vikaa.
En enää tavoittele täydellisyyttä, sillä sitä ei kai ole. Kovin pinnallinen ajattelutapa minulla on - jos ihminen on ulkoisesti kaunis, muulla ei ole väliä.
Olen kaunis, mutta meikittä en mielestäni.
Mulla on paljon ystäviä, joilla on jotain mitä mulla ei ole. kaunis hymy, laihempi kroppa tsjp. Tiedän, että minulla on paljon enemmän, mutta en osaa arvostaa sitä. Ulkoinen on tärkeintä, ja thats it.
Hyväksyn itseni, mutta pelkään että miehet ei hyväksy, tai joku haukkuu minua rumaksi. Mistä tämä lähtee? Olen kuullut haukkuja mieheltä. Kerran. Muuten olen vain herkkä ja kuvittelen kaikkea. Miehet pettää lupaukset ja se sattuu. En tiedä, voinko luottaa miehiin. Enää koskaan, oikeasti.
En tiedä onko tässä mitään selkoa. Eikai
Mutta todella turhauttavaa käydä tunteita läpi (myös päiväkirjassa) ja aina elämä heittää pihalle. En edes tiedä, haluanko seurustella.
Minun pääongelmat on kuitenkin: jättämisenpelko, mustasukkaisuus, kateus.
Näitä en uskalla näyttää kenellekkään. Tai saatan mainita, mutta en uskalla sanoa mitä päässäni liikkuu. Voisitteko auttaa minua?
Olen nuori nainen ja olen huomannut että minulla on erittäin huono itsetunto. Mikä tässä aiheuttaa ristiriitaa, on se että en anna sen häiritä liiaksi elämääni.
En usko että tämä menee normaalin rajoilla.
Olen kuitenkin perus ''nainen'' välillä on kamalia itsetuntokompleksejä. Milloin olen läski, ruma, huomaan aina omat virheet, ja pelkään että ne minustta huomataan. Monesti on kerrottu, että olen kaunis. Nykyään alan uskomaan sen, mutta silti
Todella turhauttavaa. Olen ollut sinkkuna viisi vuotta. Erosin, koska olin liian nuori suhteeseen, teini. Sen jälkeen, halusin oppia tuntemaan itseni. Luulin silloin että tunnen itseni, kun tiedän nimeni etc, mutta se ei ole niin yksinkertainen prosessi.
Olen aluksi ujo, mutta sekin on hälventynyt. Jollain tapaa olen itsevarmempi, enkä ajattele mitä muut ajattelee. Ongelma on se, että kun kaikkia pettymyksiä tulee, ajattelen että sentään olen nuori ja nätti. Tuntuu välillä, että se on kaikki mitä minulla on. Pidän itseäni tyhmänä, tai pidin, ja yritän että en vertaile omaa elämääni muiden elämään. Välillä sitä kuitenkin sortuu.
Olen ottanut riskejä. Tapaillut miehiä, treffaillut vaikka se jännittää hirveästi. Olen uskaltanut pyytää miestä ulos, mutta olen saanut pakkeja ja niissä vetoan siihen että olen ruma.
Nykyään uskallan myöntää, jos epäonnistun, enkä salaile sitä. Olen myös oppinut puhumaan tunteistani vuosi sitten. Perhekriisin vuoksi menin terapiaan, ja olen käynyt vieläkin juttelemassa, ja se auttaa oivaltamaan asioita.
Mutta silti. Löysin yhden miehen, jonka kanssa voisin ehkä yrittää jotain. Oonko minä ikinä valmis suhteeseen? En tiedä, rakastanko itseäni ja luotanko itseeni täysin. Suhde siis ei voi toimia? meillä on välimatkaa ja tapailuvaihe menossa, joten kaikka voi tapahtua.
Minua ärsyttää, kun en oikein uskalla tuoda näitä puolia esille. Esitän, että olen vahva, itsevarma ja uskallan sanoa vastaan. Oikeasti olen haavoittuva ja herkkä. Uskallan kyllä sanoa, jos jokin ahdistaa. En enää mieti, että minussa on jotain vikaa.
En enää tavoittele täydellisyyttä, sillä sitä ei kai ole. Kovin pinnallinen ajattelutapa minulla on - jos ihminen on ulkoisesti kaunis, muulla ei ole väliä.
Olen kaunis, mutta meikittä en mielestäni.
Mulla on paljon ystäviä, joilla on jotain mitä mulla ei ole. kaunis hymy, laihempi kroppa tsjp. Tiedän, että minulla on paljon enemmän, mutta en osaa arvostaa sitä. Ulkoinen on tärkeintä, ja thats it.
Hyväksyn itseni, mutta pelkään että miehet ei hyväksy, tai joku haukkuu minua rumaksi. Mistä tämä lähtee? Olen kuullut haukkuja mieheltä. Kerran. Muuten olen vain herkkä ja kuvittelen kaikkea. Miehet pettää lupaukset ja se sattuu. En tiedä, voinko luottaa miehiin. Enää koskaan, oikeasti.
En tiedä onko tässä mitään selkoa. Eikai
Mutta todella turhauttavaa käydä tunteita läpi (myös päiväkirjassa) ja aina elämä heittää pihalle. En edes tiedä, haluanko seurustella.
Minun pääongelmat on kuitenkin: jättämisenpelko, mustasukkaisuus, kateus.
Näitä en uskalla näyttää kenellekkään. Tai saatan mainita, mutta en uskalla sanoa mitä päässäni liikkuu. Voisitteko auttaa minua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on varma keino karkoittaa kumppani, mustasukkaisuuskin liittyy huonoon itsetuntoon.
- hyväksy itsesi sellaisena kuin olet
- anna itsellesi anteeksi
- rakasta itseäsi ehdottomasti
Sano nämä ääneen monta kertaa päivässä ja usko siihen.
Kiitos.
Juuri tätä olen harjoitellut.
Hyväksy itsesi. Anna anteeksi. rakasta itseäsi.
Onko muillakin näin vaikeaa? Helpottaako iän myöt?
Sentään nykyään olen enemmän tyytyväinen kaikkine vikoineni.