Onko kukaan?

Minkä ikäisiä lapset ovat?
Onpa vaikea tilanne. Ei ole kivaa esittää viikonloppuisin yhtään mitään mitä ei oikasti ole. Voin kuvitella minkälaista sinulla on vaikka ei olekaan samaa kokemusta.

Jos kerran et hyväksy sitä, että kumppanisi on hankkinut lapsia jonkun muun kanssa kuin sinun, niin sitten sinun on hankittava mies, jolla ei ole lapsia.

Tuo on vain hankala yhtälö, koska lapset ovat syyttömiä tilanteeseen. Aika usein ahdistusta aiheuttaa kumppanin ex, lapset on yleensä helppo hyväksyä. Jos se ei muuten onnistu, suosittelen hakeutumaan terapiaan.

Onkohan teillä ollut liian kiire yhteiselämään? Onko aivot olleet silloin narikassa, kun edellisen suhteen lapset olivat jo olemassa?
Ihmettelen vain, kun miehen nuorempi lapsi on vasta neljä ja teillä on jo hankittuna omakotitalo.
Mies taisi salamaihastua ja jättää perheensä nuorimman ollessa vasta pikkuvauva? Nyt maksat velkaa omalla tyytymättömyydelläsi ja viattomat lapset kärsivät/ovat jo joutuneet kärsimään. Ihmettelen jo olet jo täysi-ikäinen nainen?

Voi lapsi raukkoja, mihin ovat joutuneet. Etkö havainnut aloittaessasi seurustelun kyseisen miehen kanssa, että hänellä on jo lapsia? Toisaalta en ihmettelisi, jos lapset osoittaisivatkin mieltänsä tuossa tilanteessa, kun isä on jättänyt perheensä ja uusi nainen vihaa heitä.

Ei jumalauta. "lapsiraukkoja". Onnettomassa suhteessa olisi lasten lisäksi myös vanhemmat raukkoja

Voisiko lapset olla teillä vaikkapa vain kerran kuussa viikonloppuna?

Sitä saa mitä tilaa. Ukkomiehen uudeksi alkamalla saa kaupanpäälle lapset, jotka todennäköisesti eivät hyväksy sua vuosikymmeniin vaan saat heidän kiukkunsa kestää ja omalla aikuismaisella lapsia aidosti rakastavalla lähestymiselläsi sulattaa jään sinun ja lasten väliltä. Jos itse oot kiukutteleva lapsiaikuinen, kotona on taatusti elämänne tosi kurjaa. Lapsilla on oikeus isään ja miehellä on oikeus vaimoon joka hyväksyy hänern menneisyytensä ja lapsensa varauksetta. Uusioperhe tarkoittaa vähintään triplamäärää sovittelua ja luovimista ydinperheeseen verrattuna. Sinun täytyy olla äärimmäisen vahva, että suhde miehesi kanssa kestää. Hakeudu terapiaan.

Eroa hyvä ihminen, jos et kestä puolisosi lapsia.
Hänellä on oikeus tavata lapsiaan vaikka joka päivä, olla yhetydessä heihin, olla isä heille. Sinun on se hyväksyttävä. Jos et kestä, lähde ja säästä kaikkia. Lapsia, miestä , itseäsi.
Ei tuo voi toimia.

Vaikeaa on ollut itsellänikin, kun en kestänyt vaimoni läheistä suhdetta lapsiinsa, jotka tosin aikuisia. Mutta ex-vaimo kuitenkin valitsi lapsensa ja päädyimme eroon.
Alun katkeruuden jälkeen kunnioitan häntä. Hyvin ja oikein teki, hyvä äiti hän.

Nämä lapset nostavat sinussa tunteita, jotka ovat SINUN TUNTEITASI! Luepa kirja Miehet marsista ja naiset venuksesta. John Gray kirjoittaa, että noin 90%:a meidän tunnereaktioista johtuu meidän menneisyyden TUKAHTUDETUISTA TUNTEISTA ja vain noin 10%:a siitä mitä juuri nyt tapahtuu. Sinun täytyy mennä sisällesi tunnustelemaan, että mitä sinussa nousee ja minne tunteiden juuret menee. Näiden lasten poistaminen elämästä ei poista sinun tunne ongelmiasi, koska ONGELMA ON SINUSSA. Jos eroat, niin tulet menemään tilanteeseen, jossa joku muu ihminen lapsi tai aikuinen tulee nostamaan sinussa nämä samat tunteet pintaan. Voit vapautua näistä tunteista ja niiden juurista, vain elämällä tunteet läpi ja työstämällä ne pohjiaan myöten.

Minä olen myös miehen kanssa, jolla on lapsia. Miehen vanhempi tytär asui meidän kanssamme kuuden vuoden ajan. Kun menimme yhteen, tyttö oli 12 vuotias teini. Voin kertoa, että suhteemme oli todella vaikea. Tämä teini vitutti, ärsytti, raivostutti minua aivan helvetisti.. joskus pelkkä läsnäolo sai pintaan todella negatiiviset fiilikset. Meillä oli toisiimme puolin ja toisin joku negatiivinen varaus.. kumpikin reagoi toiseen äärimmäisen herkästi. Yritin pitää tunteita sisällä ja järkeistää niitä, mutta sitten kun ne kasautui, niin tuli räjähdys.

Näin jälkeenpäin katsottuna tuolla kasvulla oli meille kummallekin tärkeä merkitys. Teini sai purkaa ulos vanhempien ero tuskan ja paljon patoutunutta vihaa. Teini sai käydä kanssani monia tärkeitä syvällisiä keskusteluja. Minä laitoin rajoja ja osoitin tervettä arvomaailmaa eri asioiden suhteen. Minä taas kävin läpi murrosikäni, jota en ollut elänyt. Minä sain ulos paljon hankalia tunteita (en suinkaan purkanut läheskään kaikkea teinin niskaan) ja pystyin eheytymään ja kasvamaan tasapainoiseksi. En puolustele käytöstäni ja ole mitenkään ylpeä kaikesta, mutta totuus vain on se, että ei se ihmisen kasvu useinkaan tapahdu rauhallisesti ja tyynesti. Monet murrosikäisten biologiset äidit ottavat kovasti yhteen teinin kanssa.

Sinua kehottaisin nyt miettimään, että mikä näissä lapsissa sinua ahdistaa? Eivätkö he tottele sinua? (miehesi tehtävä on osoittaa lapsille, että sinua tulee kuunnella). Ovatko he ilkeitä sinulle? Millainen oli sinun lapsuutesi? Tapahtuiko siellä jotain ahdistavaa? Jospa nämä lapset vievät sinut sinun omaan ahdistavaan lapsuuteen, joka sinun pitäisi läpi käydä?

Tunteita voi purkaa vaikka kirjoittamalla ja puhumalla. Yritä välttää, ettet kaada kuormaasi lasten päälle.. he ovat pieniä ja syyttömiä tilanteeseen. Minusta ero ei todellakaan ole oikea ratkaisu, koska se on vain pakenemista ja uudessa suhteessa olet taas ahdistavassa tilanteessa.. ehkä vain sillä erolla, että tällä kertaa omat lapsesi ahdistavat sinua.