Uskottomuuden suurin syy: Rakkaudettomuus. Se on yksinkertaista. Sellainen ihminen joka pettää, ei rakasta. Itseään ehkä (ei aina sitäkään) mutta ei ainakaan kumppaniaan.
Kaikki ne, jotka ovat joskus rakastuneet, rakastaneet toista palavasti, tietävät, että tämä on totta. Kun toista rakastaa oikesti, se tuntuu siltä että rakastaaa toista enemmän kuin itseään. Toinen on silloin kaikki kaikessa, ei ikinä haluaisi loukata toista.
Kaikki muut syyt ovat tekosyitä. Haluaisin saada ihmiset edes kerran elämässään kokemaan sen aidon, ainutkertaisen rakkauden. Ei siihen kuulu pettäminen, eikä edes ajatukset sellaisesta.
Eivätkö ihmiset enää rakasta toisiaan? Mihin on kadonnut Aito rakkaus? Eivätkö ihmiset enää edes tiedä, mitä rakkaus on? Miksi ei voi edes kunnioittaa/välittää kumppanistaan edes niin paljoa, (jos ei kerran rakasta) että edes vaivautuu eroamaan ensin. Miksi tahallaan aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, suunnatonta surua ja tuskaa.
Se on tietysti surullista, että vaikka itse rakastaisi kuinka paljon tahansa, aina välttämättä rakkauden kohde ei välttämättä vastaa samalla tavalla takaisin. Aina ei saa vastalahjaksi rakkautta, aina ei edes välittämistä.
Suren niitä, jotka ei eivät Rakasta.
Kaikki ne, jotka ovat joskus rakastuneet, rakastaneet toista palavasti, tietävät, että tämä on totta. Kun toista rakastaa oikesti, se tuntuu siltä että rakastaaa toista enemmän kuin itseään. Toinen on silloin kaikki kaikessa, ei ikinä haluaisi loukata toista.
Kaikki muut syyt ovat tekosyitä. Haluaisin saada ihmiset edes kerran elämässään kokemaan sen aidon, ainutkertaisen rakkauden. Ei siihen kuulu pettäminen, eikä edes ajatukset sellaisesta.
Eivätkö ihmiset enää rakasta toisiaan? Mihin on kadonnut Aito rakkaus? Eivätkö ihmiset enää edes tiedä, mitä rakkaus on? Miksi ei voi edes kunnioittaa/välittää kumppanistaan edes niin paljoa, (jos ei kerran rakasta) että edes vaivautuu eroamaan ensin. Miksi tahallaan aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, suunnatonta surua ja tuskaa.
Se on tietysti surullista, että vaikka itse rakastaisi kuinka paljon tahansa, aina välttämättä rakkauden kohde ei välttämättä vastaa samalla tavalla takaisin. Aina ei saa vastalahjaksi rakkautta, aina ei edes välittämistä.
Suren niitä, jotka ei eivät Rakasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet oikeassa. Ei "rakastaan" varmastikaan petä, jos haluaa jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Mutta suureksi kysymykseksi muodostuukin mitä kummaa se rakkaus sitten on.
Onkohan edes hyvää, rakkaudentäyteistä parisuhdetta olemassa, vai onko kyse vain yhdessä pitävistä voimista, kuten lapsista, yhteisestä asuntolainasta ja pitkästä yhteisestä menneisyydestä, tottumuksesta ja itsehillinnästä.
Todella kuin omia ajatuksiani. Oletko muuten mies vai nainen? Kiitos kirjoituksestasi! Joskus tuntuu tässä pettäjien maailmassa että olen ainut toisinajattelija.
vaikka minäkin Rakastan.....
> Uskottomuuden suurin syy: Rakkaudettomuus. Se on >yksinkertaista. Sellainen ihminen joka pettää, ei >rakasta. Itseään ehkä (ei aina sitäkään) mutta ei >ainakaan kumppaniaan.
Mistä tiedät? Jos vaikka rakastaa toista nii-in paljon että ei halua luopua tästä, mutta ei saa tarpeeksi fyysisyyttä? Puhun siis omasta kokemuksesta...
>Kaikki ne, jotka ovat joskus rakastuneet, >rakastaneet toista palavasti, tietävät, että tämä >on totta. Kun toista rakastaa oikesti, se tuntuu >siltä että rakastaaa toista enemmän kuin itseään. >Toinen on silloin kaikki kaikessa, ei ikinä >haluaisi loukata toista.
Uhrautuvaisuus on alitajunnassa esim. Vietnamilaisilla, eikä asialla ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ja jos et halua loukata toista, niin miten voisitkaan sanoa, että et saa tarpeeksi?
>Kaikki muut syyt ovat tekosyitä. Haluaisin saada >ihmiset edes kerran elämässään kokemaan sen >aidon, ainutkertaisen rakkauden. Ei siihen kuulu >pettäminen, eikä edes ajatukset sellaisesta.
Millä sä mittaat "aidon, ainutkertaisen rakkauden"? paa testi tohon, niin osallistun heti, ja uskon saavani huippupisteet...
>Eivätkö ihmiset enää rakasta toisiaan? Mihin on >kadonnut Aito rakkaus? Eivätkö ihmiset enää edes >tiedä, mitä rakkaus on? Miksi ei voi edes >kunnioittaa/välittää kumppanistaan edes niin >paljoa, (jos ei kerran rakasta) että edes >vaivautuu eroamaan ensin. Miksi tahallaan >aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, suunnatonta >surua ja tuskaa.
Edelleen mistä sä tiedät mitä "aito rakkaus" on?
Se voi olla jokaiselle ihmiselle erillainen, se kemiallinen vesiputous, jossa sinä tunnut olevan tuskin kestää koko elämää...ja mitä tuskaa, surua ja pahaa mieltä vieraissa käyminen aiheuttaa jos ei väkisin pakota tietoa rakastettunsa tietoisuuteen?
>Se on tietysti surullista, että vaikka itse >rakastaisi kuinka paljon tahansa, aina >välttämättä rakkauden kohde ei välttämättä vastaa >samalla tavalla takaisin. Aina ei saa >vastalahjaksi rakkautta, aina ei edes >välittämistä.
Mitä tekemistä yksipuolisella rakkaudella on pettämisen kanssa? ei mitään...
>Suren niitä, jotka ei eivät Rakasta
Tässä ollaan samaa mieltä...
totta kirjoittelit.
Heille, jotka eivät rakasta on annettava eniten rakkautta. Siten he oppivat rakastamaan eikä heitä enää tarvitse sääliä...
tuossa tunne-elämässäsi . säälittää niin paljon opittavaa
Petän aina kun vain tilaisuus sen sallii, ja onneksi koko suomi on täynnä ihania samoin ajattelevia naisia.
Kyllä vieras aina oman voittaa...
Tai sitten hän on kykenemätön rakastamaan tai ottamaan vastaan rakkautta!