Olen kohta 27w nuorimies, ja minulle on sattunut kahden exäni kanssa epäluottamusta. Toinen oli oman maalaiskotikylänsä pikku lintunen, siis ilolintunen lukiopiireissään joista en tiennyt mitään erityisempää (hän oli 19w). Hairahtui kerran risteilyllä tekemään erinäisiä juttuja tutun luokkatoverin kanssa.
Kuultuani sanoin, että "tulepas katsomaan mitä mun ulko-ovessani on vikana..." Hän meni katsomaan, ja työnsin hänet samantien siitä ulos. Ei selittelyjä. Ne hänen lumppunsa nakkasin muovikassissa ikkunasta perään.
Sen jälkeen ruikutteluja tekstareilla ja puheluja joihin en vastannut.
Ajattelin, ettei hän ollut henkisesti kyllin kypsä vakaaseen suhteeseen, kun käyttäytyi noin.
Edellinen ex olikin mua vuotta vanhempi.
Mutta sama juttu, jonkun lavatansseissa tavatun parkettipedon kanssa.
Ohjasin hänetkin tyylikkään pirullisesti ovesta ulos. Ja Kysyin kihlasormuksiamme... kun sain ne käteeni, linttasin ne vasaralla hänen nähtensä, ja sanoin että "se siitä... ja poistuisitkohan, ettei sinulle kävisi samoin?"
No, hitto, minä en aio antaa anteeksi naisten hairahduksia jotka eivät johdu minun laiminlyömisistäni ainakaan. Olen ns. "vannhannuoren" luonteinen, en kapakkatyyppi tai teinimäisesti ajatteleva nuorimies johon kategoriaan "nuoret"miehet yleensä mätetään.
Monien mielestä tunnun henkisesti jo nyt kolmevitoselta, vakiintuneelta ja kypsältä mieheltä. Ja se on vain hyvä.
Mutta mutta... minua on arvosteltu siitä että katkaisin suhteet noin tylysti. Miksi naiset eivät mene itseensä? Mitä ikuisia anteeksiantajia me miehet olemme heidän iänikuiseen ruikuttamiseensa?
Jos minä pystyn olemaan pettämättä, en vakiinnu ennenkuin löydettyäni kumppanin joka pystyy samaan. Sellainen on arvoiseni.
Kuultuani sanoin, että "tulepas katsomaan mitä mun ulko-ovessani on vikana..." Hän meni katsomaan, ja työnsin hänet samantien siitä ulos. Ei selittelyjä. Ne hänen lumppunsa nakkasin muovikassissa ikkunasta perään.
Sen jälkeen ruikutteluja tekstareilla ja puheluja joihin en vastannut.
Ajattelin, ettei hän ollut henkisesti kyllin kypsä vakaaseen suhteeseen, kun käyttäytyi noin.
Edellinen ex olikin mua vuotta vanhempi.
Mutta sama juttu, jonkun lavatansseissa tavatun parkettipedon kanssa.
Ohjasin hänetkin tyylikkään pirullisesti ovesta ulos. Ja Kysyin kihlasormuksiamme... kun sain ne käteeni, linttasin ne vasaralla hänen nähtensä, ja sanoin että "se siitä... ja poistuisitkohan, ettei sinulle kävisi samoin?"
No, hitto, minä en aio antaa anteeksi naisten hairahduksia jotka eivät johdu minun laiminlyömisistäni ainakaan. Olen ns. "vannhannuoren" luonteinen, en kapakkatyyppi tai teinimäisesti ajatteleva nuorimies johon kategoriaan "nuoret"miehet yleensä mätetään.
Monien mielestä tunnun henkisesti jo nyt kolmevitoselta, vakiintuneelta ja kypsältä mieheltä. Ja se on vain hyvä.
Mutta mutta... minua on arvosteltu siitä että katkaisin suhteet noin tylysti. Miksi naiset eivät mene itseensä? Mitä ikuisia anteeksiantajia me miehet olemme heidän iänikuiseen ruikuttamiseensa?
Jos minä pystyn olemaan pettämättä, en vakiinnu ennenkuin löydettyäni kumppanin joka pystyy samaan. Sellainen on arvoiseni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paljon respectiä sulle!
Teit just niinkuin piti. Vittuako sitä anteeksi antamaan, itepähän lähtivät lutkat huoraamaan. Pettäjää ei tarvitse katsoa hetkeäkään lähellään, ulos vaan kylmästi. Jos on pakko petää niin kärsiköön seuraukset.
Täysin oikein oot toiminu, eipä tossa oikein muita vaihtoehtoja oo. Lutkaa kuuluukin kohdella asianmukaisella tavalla. Hatunnosto sulle!
:D jotenkin koomiselta tuntuu ajatellakin miltä muijista tuntuu ton jälkeen :D Mutta ittepähän hankkiutuivat siihen tilanteeseen, mitä sitä surkuttelemaan. Pisteet sulle!
(aploodit) tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap tap hienot suoritukset!
Hyvää toimintaa! Kunpa sitä itsekin osaisi olla hiukan tiukempi. Totuus on todella, että miksi kaikki asiat pitäisi antaa anteeksi? Jotkin asiat vaan pitää jättää "selvittämättä" eli jauhamatta asiaa loppuun ja myöntymällä kaikenlaiseen paskapuheeseen. Jos nainen (tai mies) on typerä, hänen pitää siitä myös kärsiä. Anteeksianto ei ole mitään vitun jokapäiväistä leipää jota voi mussutaa nälkäänsä.
Just noin se ois pitänyt tehdä itsekin.Pari
kertaa annoin anteeksi.Aivan turhaan,kerran
pettäjä on aina pettäjä.No,kaikesta viisastuu.
Kerrasta poikki vain,jos samanlainen kumppani
vielä sattuu kohdalle
No kypsältä et kyllä vaikuta. Ihminen, joka muhii katkeruudessa ja kostonhimossa, ei ole kypsä eikä kovin aikuinen. Totta on, että petollisen kumppanin kanssa ei voi suhdetta jatkaa ja suhde pitää jollain tapaa päättää. Kypsää toimintaa olisi ollut se, jos olisit päättänyt suhteet ilman kostonhaluista showta, mutta tietenkin päättäväisesti.
Jokaisella lienee kielteiset tunteet pinnassa, kun kuulee tuollaisesta tapahtumasta selkänsä takana. Aloittajan viestissä ei mielestäni tullut esille, että hän "muhisi katkeruudessa ja kostonhimossa", vaan tuollaiset tunteet ovat olleet pinnalla heti tapahtuman jälkeen ja hän on selvittänyt jutut heti (jolloin tunteet ovat olleet pinnassa).
Tuollainen käytös ei tietenkää ole kypsää, mutta vasin hyvin ymmärrän tuollaisen tapahtuman jälkeen. On pikemminkin luonnotonta, jos on viilipytty tuollaisen asian paljastumisen jälkeen.
ei sitä tietenkään pie pettäjä suhteeseen jäähäkkään... mut valitettavasti niin miehet kun naiset pettää..
mut entäs jos jätetään ne kauneimmat/komeimmat ihmiset ensiksi huomiotta ja keskitytään niihin tavallisempiin.. niistä kyllä löytää osasta ainankin uskollisen kumppanin.
Luepa aloitusviesti uudestaan. Kirjoittaja on edelleen vihansekaisen katkeruuden tilassa, vaikka kertoo jo menneistä tapahtumista. Sitä tarkoitin käyttämällä sanaa muhia.
Menikö naiset etes sänkyyn asti vai heitikkö pihalle jo heti ku vähä hymyili toiselle miehelle?