Löysin itselleni ihmisen mistä pitkään vain osasin unelmoida.
Meillä uusio perhe..pikkuhiljaa vain on alkanut ahdistaa hänen lapset enemmän ja enemmän.
Tekisi mieli vain etsiä itselle uusi koti mutta tiedän että hajoisin kun menettäisin mieheni.
Mutta en vain pysty elämään enään näin kun en pysty ilman ahdistusta olla kotona kun hänen lapset meillä.
Olen niin hukassa etten tiedä enään mitä tehdä. Ei ole ketään kenelle voisin tästä edes puhua kun kukaan ei ymmärrä. Tai sit sanovat vain että kyllähän sä tiesit että sillä lapset.
Pakko purkaa sydäntä edes tänne ettei pää sekoa..:(
Meillä uusio perhe..pikkuhiljaa vain on alkanut ahdistaa hänen lapset enemmän ja enemmän.
Tekisi mieli vain etsiä itselle uusi koti mutta tiedän että hajoisin kun menettäisin mieheni.
Mutta en vain pysty elämään enään näin kun en pysty ilman ahdistusta olla kotona kun hänen lapset meillä.
Olen niin hukassa etten tiedä enään mitä tehdä. Ei ole ketään kenelle voisin tästä edes puhua kun kukaan ei ymmärrä. Tai sit sanovat vain että kyllähän sä tiesit että sillä lapset.
Pakko purkaa sydäntä edes tänne ettei pää sekoa..:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ilmeisesti muuttanut hänen luokseen. Muutto tapahtui liian aikaisin, koska näemmä et ollut ehtinyt tutustua häneen ja hänen lapsiinsa. Et ollut ehtinyt miettiä, millaista yhdessä asuminen tulisi olemaan.
Hänen lapsensa ovat hänen elämänsä yksi tärkeimmistä asioista. Lapset ovat aikuisen armoilla, ja heillä on suurempi oikeus asua kotonaan kuin sinulla. Ymmärrän kyllä, että toisen lapset voivat aiheuttaa ahdistusta ja perhe-elämän yhteensovittaminen saattaa uusioperheessä olla hankalaa.
Olisiko mahdollista keskustella tästä miehesi kanssa. Jos vosit muuttaa omaan asuntoon, mutta voisitte jatkaa seurustelua. Pääsisit aina välillä omaan asuntoon omaan rauhaan. Voisitte miettiä tilannetta ja sitten myöhemmin voisitte muuttaa uudelleen yhteen, jos siltä alkaa tuntumaan. Yhteenmuutaminen ei parisuhteessa ole mikään pakko, vaikka usen niin tapahtuu. Joskus se voi kuitenkin olla huonompi pvaihtoehto.
Kauan olit ollut miehen kanssa, ja tutustuitko lapsiin, ennen yhteen muuttoa? Miten usein lapset ovat isällään ja minkä ikäisiä he ovat?
Minä olen ollut miehen kanssa joitakin kuukausia, tiedän jo sen verran tarpeeksi hänen lapsistaan, etten halua muuttaa yhteen niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä.
Mikä niissä lapsissa ärsyttää? Mun mielestä on luonnollista, että jos lapsia on niin he kuuluu siihen samaan pakettiin. Ei kai aikuiset naiset voi olla mustasukkaisia lapsista? Onko miehesi myös tuota mieltä, ettei saman katon alle ennenkuin lapset on aikuisia? Ja luuletko, ettei hän täysi-ikäisten lasten kanssa enää ole tekemisissä?
Lapset kuuluu vanhempien elämään aina. Pieninä ja isoina, alaikäisinä ja täysi-ikäisinä. Parempi toki heidän kannaltaan, etteivät joudu asumaan saman katon alla aikuisen kanssa, joka ei voi sietää lapsia.
Ap:n suhtautuminen ihmettyttää. Hän on tiennyt miehen lapsista ja silti piti yhteen muuttaa. Myöhäistä itkeä kaatunutta maitoa. Miettiikö kukaan, miltä lapsista tuollaisissa kuvioissa tuntuu? Juuri kun he ovat oppineet uuden ihmisen tuntemaan ja tykkämään hänestä, niin aikuinen ottaa ja lähtee kun ei voi sietää lapsia. Missä järki?
No onhan yhdenkin ihmisen kanssa yhteenmuutossa haasteensa, saati että tulee kerralla useampi. Jokainen lapsi oma persoonansa ja omat opettelemiset yhteiselossa.
En kyllä tiedä mistä löytää apuja - neuvolasta? Ja eronneiden keskusteluryhmissä varmaan läpikäydään uusioperheiden ongelmiakin. Askel kerrallaan jokaiseen uuteen perheenjäseneen tutustuen ja oman paikkansa ja aikansa etsiminen. Onnea!
Kyllä tuollaisesta asiasta pitäisi miehen voida neuvotella. Eikä jättää. Se on ymmärrettävä juttu ja toisten lapsia ei aina kestä. Oma koti on jokaiselle tärkeä ja koskemattomuus, oma tila, rauha. Pariterapia? Ja siellä juttelet ensin sen terapeutin kanssa, ennen kuin mies tulee mukaan? Vai onko hän jyrkkä ja vaarallinen?
Entä jos asutte lähellä toisianne mutta eri asunnot? Koska kuitenkin pidät toisesta ja haluat jatkaa, hänen pitää ymmärtää. Jos joudut koko ajan pelkäämään ja ahdistumaan, ei se mitään hyvää elämää ole.