Abiturientin vaikea ihastuminen :(

kysy siltä prkl! tänne tulla tommosia kysymään!

Voit saada hänet samalla tavalla, kun menettääkin. Voit siis saada 50% mahdollisuudella hänet lähtemään kahville, pelaamaan, tms. minne nyt treffeille häntä pyydätkin, ja 50% mahdollisuudella samassa tilanteessa saat pakit.
Tällä hetkellä mahdollisuutesi saada hänet treffeille ilman kysymistä ja tutustumista on noin 0% ja mahdollisuutesi menettää mahdollisuudet häneet noin 100%.

Katsos kun se on niin, että kun ei tee mitään, ei saakaan mitään. Ei saa huonoa, muttei saa hyvääkään. Ei ota riskiä, muttei kyllä koskaan voitakaan. Ja mitä isompi riski, sen suurempi mahdolllisuus on tappioon, mutta sen suurempi on palkintokin. Karvaimmat tappiot ja pettymykset kuuluvat joskus hinnaksi niistä asioista mitä oikeasti haluamme.
Että mieti osaatko käsitellä pettymystä ja niellä tappioita. Suoraan sanottuna, jos et osaa, on kiire opetella, sillä elämään mahtuu suruja, pettymyksiä, häpeää ja epäonnistumisia, ei-toivottuja vastauksia, ja perk...le että välillä saa yrittää. Turhaan.
Jos et sitä kestä, et pärjää elämässä. Ja se siitä. Koulumenestyksellä, pyrkyryydellä ja muulla suorituspaskalla ei ole lähelläkään niin suurta merkitystä elämässä, kun sillä miten nouset jaloillesi, asennoidut elämään, selviät vaikeuksista ja tietenkin sillä, mitä sosiaalisesti uskallat.

Että mieti vaan siellä kotisohvalla tarkoittaako toi hymy nyt mitään vai ei, mistä sitä kukaan tietää. Saattaa olla että hän on vaan ystävällinen. Mistä käytös nyt johtuu, no jaa-a eipä voi tietää. Jos kaipaat kristallipalloa, mene meediolle.
Mutta elämä on riskejä täynnä.
Hyväksy ne tai elä yksin.

Ja tämä ON asiallinen neuvo. Koska kukaan ei koskaan tiedä toisten ajatuksia, ja koska tämä on totta. Syrjäytyneet syrjäytyy, koska ne ei kestä ed. main. asioita. Ikuiset neitsyet on samasta syystä yksin 30-40-vuotiaana isoimmaksi osaksi, vain pienen pieni prosentti heistä on oikeasti mistään muusta syystä (tai syyttämästään syystä), he vaan sepittävät niitä juttuja, ettei tarvitsisi hyväksyä omaa itseään.
Kouluihin pettyneet, ja ne ketkä sitten katkeroituvat siitä etteivät saa yrittämättä mitään, valittajat jotka "vihaavat työtään" mutteivät edes hae muualle jne. Ne kaikki on tuota sakkia, mitkä on aina polvillaan ja rähmällään.
Sieltä on vaan noustava. Ja riskit on hyväksyttävä. Erittäin harva missään menestynyt on menestynyt ilman tappioita. Joten voisin tässä nyt lässyttää että varmasti se tyttö lähtee kahville, kun pyydät vaan, mutta se ei ole totta: se on 50/50 aina.
Eikä elämä kompensoi aikaisempia tappioita.
Voisin tässä höpistä hymyn tulkinnan aakkosia, mutta olen itsekin hymyillyt niin säälistä, kohteliasuudesta kuin ihastuksesta, mutta olen samoista syistä joskus myös ollut ihan totinen.
Jatkaa voi aina romanttisia haaveitaan ilman tutustumista, mutta jos ei tunne, ei tunne ja se siitä. Ja ne kaverit, jotka häneen tutustuu, hänet myös vie. Jos ei ole mitään sitkeyttä eikä tavoittele mitään, ei kyllä mitään saa.

Että siksi, nyt, jos et ota riskiä menetät 100% varmuudella kaiken.
Jos otat riskin, sinulla on jo puolet paremmat mahkut.
Eikä MIKÄÄN takaa silti sitä, että se suhde oikeasti syttyy tai toimii paria viikkoa pidempään.
Että siinähän valitset.