Ero on nyt päällä.. asutaan samassa omistusasunnossa ja nukutaan samassa sängyssä. Mitään läheisyyttä ei ole. Itse toivon vielä että yritettäis viel mutta varmaan turhaan. Jotenki on tuskasta asua samassa asunnossa kun välit on muuten ok, mutta läheisyyttä vaan kaipaan. Naisen kans kun yrittää puhua niin aina alkaa syyttelly vanhoista asioista. Odotanko että hän tekee liikkeen ja katsoo itselleensä asunnon vai pitäiskö itse alkaa etsiä uutta asuntoa vai voisko hänen mieli muuttua.. tätä on nyt neljä kuukautta jatkunu ja oma jaksaminen on ihan äärirajoilla. Eniten huolestuttaa kuinka lapsille käy, ja miten taloudellisesti tulee eron jälkeen pärjäämään... kannattaako antaa tilaa hänelle vai yrittää näyttää että oon muuttunu mies? Muutos on ihan itsestä lähteny ja omasta tahdosta enkä usko että paluuta entiseen olisi jos jatkettais ainakaan omalla kohdallani
mitä tehdä?
janipetteri76,
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitähän jos kävisitte keskustelemassa ammattiauttajan luona.
Henkilo, joka on täysin neutraali kummankin suhteen, voisi nähdä tilanteenne objektiivisemmin. Hän voisi jopa loytää teidän kanssa ratkaisun tilanteeseen. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta kun saatte kertoa avoimesti tunteistanne, niin sekin on jo askel parempaan.
Onhan teillä ollut tunteita toisianne kohtaan kun olette jo perhettäkin saaneet hankittua!
Joskus vain ajatukset ja teot jumittuvat samaan rataan jurruttaen syvemmälle ja syvemmälle. sieltä on vaikea enää huomata todellisuutta.
Aivan lastenne takia olisi hyvä jos pääsisitte aallonpohjalta kokoamaan sirpaleiksi muuttunutta kotianne.
Teillä ei ole ero päällä- yhä olette liitossa. Seksi tms. ei ole se liitto... Eikä itse asiassa sekään tue eron olemista, että et puhu osituksen/omaisuuden erottelun olemassaolosta, huoltajuuden jaosta mitään...
Itsellä on kummallinen suhde, joka on kuin normaali parisuhde tai avoliitto, mutta tää siippani on toisen siippa, eli aviossa ihan virallisesti toisen kanssa, jonka kanssa myös nuo ositukset ym. on tekemättä... että näin ajattelen, että hoitakaa sopimalla kun kerran ero, niin ne asiatkin kuntoon... Kumpikaan ei häviä, vaan voi jatkaa elämää.
Itse nauran eläväni sitä missä vaimo voi tulla perimään miehensä pois luotani milloin vain.
En tahdo sotkeutua asioihin, joissa en ole mikään, vaikka mielipidettäni kaivataankin, en halua yhteisiä juttuja- en tupaa, en tilejä, en mitään semmoista- kukin omat kulunsa käy hyvin.
Kokeile toisenlaista lähestymistapaa. Tee toinen mustasukkaiseksi, muutu iloiseksi, ostele uusia vaatteita ym. tepsii taatusti!