Kun vein hänen ainoan poikansa, sain varmaan kirouksen ylleni.
Luulin saavani jo hänen hyväksyntänsä kun olemme laillisesti aviopari, ja täten minunkin sanomisillani on arvoa, saatikka kotini verhot jätettäisiin lopullisesti rauhaan.
Nyt kun meidän esikoinen, ja heidän ensimmäinen lapsenlapsensa on syntynyt, niin johan taas pompsahti.
Mutta palataanpas eiliseen; Pieni poikamme meni nyt toisen kerran yöhoitoon, koska minulla oli menoa niin aikaisin aamulla, että koettiin tämä ratkaisu parhaimmaksi.
Olin kirjoittanut paperille ylös mm. kuinka päivärytmi toimii, vettä ei tarvitse antaa paitsi kun syönnin jälkeen pari kulausta, pepulle riittää sipaisu rasvaa ym ja yöllä syödään siinä joko 2 aikaan tai sitten vasta aamukuudelta, vaihtelee kun hampaita on tulossa..niin anoppi alkoi taas puhua, tosin vauvalle, mutta tietenkin minulle asiansa tarkottaen, että ei me yöllä mitään syödä, kun silloin nukutaan, johon minä että kyllä 5 kuukautinen tarvitsee vielä ruokaa yöllä, unikoulun aika on vasta myöhemmin.
No siinä hän intti vielä asiaansa, ja minä kerroin aivan viksusti, että olen vähän huolissani muutenkin painosta, niin yösyöttö olisi tärkeä. Luulin hänen siis ymmätävän asian!
No, aamulla kävin viemässä tissimaitoa, ennen asioille lähtöä, niin eikös minulle kerrota hymyssä suin, että; me ollaan nukuttu yö oikein hyvin; ilta kympistä aamu seiskaan, tunti seurusteltiin yöllä ja juuri aamulla oli saanut vesitilkan!
Ei herra varjele! Kyllähän se vauva väsyy ja nälkä unohtuu, kun sen kanssa yöllä leikitään ja lauletaan.
Yleisempiä kauniita lauseita joita olen saanut kuulla lastenhoitoon liittyen on mm. no oletteko pihalla ollut tänään? ja sitten vauvalle vielä jatkaen; tule taas meille hoitoon, niin pääset vähän uloskin! aivan kuin minä vauvaa pitäisin neljän seinän sisällä päivät pitkät..
Tässä pari esimerkkiä tästä "psykopaatista", olisi kiva kuulla mielipiteitä tai saada edes "vertaistukea"!
Luulin saavani jo hänen hyväksyntänsä kun olemme laillisesti aviopari, ja täten minunkin sanomisillani on arvoa, saatikka kotini verhot jätettäisiin lopullisesti rauhaan.
Nyt kun meidän esikoinen, ja heidän ensimmäinen lapsenlapsensa on syntynyt, niin johan taas pompsahti.
Mutta palataanpas eiliseen; Pieni poikamme meni nyt toisen kerran yöhoitoon, koska minulla oli menoa niin aikaisin aamulla, että koettiin tämä ratkaisu parhaimmaksi.
Olin kirjoittanut paperille ylös mm. kuinka päivärytmi toimii, vettä ei tarvitse antaa paitsi kun syönnin jälkeen pari kulausta, pepulle riittää sipaisu rasvaa ym ja yöllä syödään siinä joko 2 aikaan tai sitten vasta aamukuudelta, vaihtelee kun hampaita on tulossa..niin anoppi alkoi taas puhua, tosin vauvalle, mutta tietenkin minulle asiansa tarkottaen, että ei me yöllä mitään syödä, kun silloin nukutaan, johon minä että kyllä 5 kuukautinen tarvitsee vielä ruokaa yöllä, unikoulun aika on vasta myöhemmin.
No siinä hän intti vielä asiaansa, ja minä kerroin aivan viksusti, että olen vähän huolissani muutenkin painosta, niin yösyöttö olisi tärkeä. Luulin hänen siis ymmätävän asian!
No, aamulla kävin viemässä tissimaitoa, ennen asioille lähtöä, niin eikös minulle kerrota hymyssä suin, että; me ollaan nukuttu yö oikein hyvin; ilta kympistä aamu seiskaan, tunti seurusteltiin yöllä ja juuri aamulla oli saanut vesitilkan!
Ei herra varjele! Kyllähän se vauva väsyy ja nälkä unohtuu, kun sen kanssa yöllä leikitään ja lauletaan.
Yleisempiä kauniita lauseita joita olen saanut kuulla lastenhoitoon liittyen on mm. no oletteko pihalla ollut tänään? ja sitten vauvalle vielä jatkaen; tule taas meille hoitoon, niin pääset vähän uloskin! aivan kuin minä vauvaa pitäisin neljän seinän sisällä päivät pitkät..
Tässä pari esimerkkiä tästä "psykopaatista", olisi kiva kuulla mielipiteitä tai saada edes "vertaistukea"!
Vastaukset 45
Vanhimmat
Luulen että anopillasikin on joskus ollut lapsi. Eiköhän pienokaisesi selviydy hengissä hänen käsittelystä..
On enemmän kuin todennäköistä, että anopillasi on ollut lapsi =)
En ole vielä sellaista lasta nähnyt, että nälkä unohtuisi. Mutta jos anoppisi ei ymmärrä syöttää klo 2 tai klo 6 ja antaa jopa kolme kulausta vettä, älä jätä lastasi anopin hoitoon, lapsesi olo olisi varmaan ihan hyvä, mutta kun äiti on hermoromahduksen partaalla, sairastuu siitä lapsikin. Ja että vielä jätit lapsesi tämän psykopaatin hoitoon ja lähdit asioille, mieti nyt vähän.
Joo, tiedän kyllä, minullakin on huono suhde anoppiini, ja jostain tuon tapaisesta lähdettiin liikkeelle. Jätä anopin puheet omaan arvoonsa. Jakakoot neuvojaa miten sinun pitäisi olla parempi äiti. Tiedä se itse, että olet paras äiti ja tee juuri niinkuin itse näet parhaaksi. Anna anopin puhua, jos se sitä helpottaa. Mutta alahan tottua siihen, että isovanhemmat hoitavat lastasi kuten haluavat. Mummiloissa on meilläkin eri säännöt kuin kotona. Pääasia, että lapsesi on turvallisessa paikassa kun sinulla on muuta menoa. Aikanaan tulet olemaan kiitollinen tästä. Ja kyllä se anoppikin siitä rauhoittuu, kun huomaa, miten ihanan lapsen olet kasvattanut!!!
"Mummiloissa on meilläkin eri säännöt kuin kotona."
Näin yksinkertaisilla ohjeella rakennetaan siltoja! Tuntuu kauhealta lukea noita älä-anna-psykopaatille -ohjeita, aivan kuin se, että toinen tekee erilailla tekisi hänestä psykopaatin. Kuitenkin meistä jokainen korostaa yksilöllisyyttään ja haluaa itse määrätä, mitä tekee. Onko se mitenkään paha, jos anoppi haluaa järjestää olonsa lapsen kanssa mahdollisimman mukavaksi ja nautittavaksi?! Olkoonkin kyse sinun lapsestasi. Onko näillä omien ohjeiden ja sanomisten korostajilla jonkinlaisia itsetunto-ongelmia, kun tuntevat, että anoppi näin pienessä asiassa kävelee muka oman persoonan yli?! Minun mielestäni ihmisten pitäisi tässäkin opetella suvaitsevaisuutta, antaa ihmisille tilaa olla oma itsensä.
Älä ihmeessä jätä lastasi hoitoon tuohon paikkaan. Ihan varmasti on sellaisiakin hoitopaikkoja, joissa äidin tahtoa kunnioitetaan. Ja tuo voi olla vasta alkua.
Ja muista, että vaikka pitäisitkin lastasi neljän seinän sisällä jatkuvasti, ei se sinun anopillesi kuulu sitten pätkääkään. Tämä kannattaa tehdä selväksi ihan heti. Anoppi voi puuttua lastenhoitoosi vasta sitten, kun tilanne on sellainen, että siihen voisi puuttua myös viranomaiset. Ei sitten sekuntiakaan aikaisemmin.
Rakenna jo alusta alkaen lastenhoitojärjestelmäsi sellaiseksi, että anopin luona ollaan vain vierailemassa huvin vuoksi, ei hoidossa pakon tai jonkin tilanteen takia. Siten näytät, että tulette vallan mainiosti toimeen ilman neuvojakin. Ei tule itsellesikään sellaista oloa, että pitäisi jotenkin lastenhoidosta olla kiitollinen ja ottaa vastaan kaikki, mitä anopin sylki suuhun tuo. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitosta saa hyviä ja luotettavia hoitajia, ja hyvällä tuurilla voi löytää hoitajan, joka tulee aina tarvittaessa. Maksaahan se, mutta siitä selviää rahalla, anopin hoitourakasta voi mennä mielenrauha.
Jos ei lastenhoitajaa jostain syystä järjesty, varsinkaan aamuaikaisten menojen vuoksi, mieti voisitko sittenkin ottaa vauvasi mukaan.
Hei,
huvittavaa tuo vanhempien ihmisten vouhotus tuosta vauvojen ulkonaolosta. Oma anoppini jaksoi myös jatkuvasti vouhottaa siitä, kuinka paljon vauvan piti saada ulkoilmaa. Ja sitten vauvalle piti syöttää hunajaa (älä vaan syötä), ja voita (ettei tule sokeaksi) ja puuroa, puuroa, puuroa, puuroa. Ja vielä enemmän puuroa.
Ja nimenomaan kaurapuuroa, eihän nämä nykyajan riisipuurot ja neljän viljan puurot ole mistään kotoisin.
Mitenkähän on, kun Arvo Ylppö aikanaan määräsi, että vauvoja oli pidettävä mahdollisimman paljon ulkoilmassa, niin oliko taustalla se, että siihen aikaan sisätilat kuhisivat ihmisiä ja nykyihmiselle lähes tuntemattomia kutsumattomia pieneliöitä. Vauva säästyi siten monilta taudeilta, kun vauva pidettiin ulkona poissa näiden taudinaiheuttajien ulottuvilta. Eikä se anopin vika ole, jos hän noudattaa Arvon neuvoja. Anopin vika on vain siinä, ettei hän huomaa, että ajat muuttuvat.
Mitähän Arvo nyt sanoisi vauvojen ulkonaolosta?Kaupunkien keskellä autojen pakokaasuissa nukkuvat pikkuvauvat tuskin saavuttavat ulkonaolollaan sitä samaa hyötyä kuin anopin vauvat aikanaan. Että eiköhän se ulkoilu riitä ihan normaalirajoissa, ettei tarvitse anopinkaan kuskata vauvaa heti ulos kun saa hyppysiinsä.
Neuvolassa voisikin säännöllisesti järjestää sellaisen anoppien päivän, jossa anopit tutustutettaisiin 2000-luvun vauvanhoito-ohjeisiin. Yksikään anoppi ei saisi lapsensa vauvaa hoitoonsa, ennen kuin tuoreet ohjeet olisi varmasti sisäistetty.
Missä järjestettäisiin sitten sellainen anoppien koulutus, jossa anopeille opetettaisiin, että se lapsenlapsi ei yhtäkkiä syökään tai nukukaan tai edes kakkaa juuri samassa rytmissä kuin omat lapset aikoinaan tekivät?
Ajatteleppa, sitten kun me itse olemme anoppeja, niin tuputamme varmasti näitä tämän ajan hyväksi oppimiamme neuvoja - ja miniämme pyörittävät silmiään, heh.
Kuulostaa vähän siltä, että anopin puolelta kyse ei ole kuitenkaan siitä, että hän haluaisi sinua henkilökohtaisesti moittia. Saman olisi saanut osakseen kuka tahansa, joka olisi osunut hänen poikansa vaimoksi. Pärjäät kyllä, kun et anna lastasi anopin hoitoon, etkä kotiavaimiasi hänen haltuunsa.
Toivottavasti tästä oli sinulle edes vähän piristystä. Suhtaudutaan huumorilla hankaliin anoppeihimme - eihän niitä voi vakavastikaan ottaa.
Siis lapsesi oli toista kertaa anoppilassa yökylässä? Ja hän on vasta 5kk:n ikäinen? Hoida itse lapsesi, niin ei tarvitse päivitellä, että toiset hoitavat väärin!! En ole ennen kuullut, että rintamaodolla oleva lapsi viedään yöhoitoon jonnekin! Harvoin kai sellaista pakkotilannetta äitiyslomalla tulee...?
Aivan, pattiin ottaa anopin ainainen arvostelu ja oikeassa oleminen
Orjallisesti en ole hänen listaani toivonut noudattavan, yösyöttöjen kellonajoista varsinkaan, kunhan sitä ruokaa vain saa. Päivärytmistä ja turhan veden annon välttämiseksi olen siis kirjoittanut hänelle ohjeistusta, joka tukisi ja helpottaisi lapsen hoidossa.
Anoppini on tarkka ja tunnollinen, ja huolellisempaa hoitoa saa hakea.
Hän vain inttipäänä haluaa toimia vastoin minun ohjeitani. Tätä minä en ymmärrä!
Kunnioitan hänen tekemisiään, ja odotan myös että minun toimintatapojani kunnioitetaan.
Varsinkin lapsen hoitoon liityvissä asioissa.
Hänen luontainen pessimistisyytensä ja taitonsa piruilla ovat ehkä "psykopaatin" ominaisuuksia.
Toista tälläistä anoppia tuskin on kenelläkään.
tai ehkä hänen on vaan niin paha olla, ettei hän keksi muutakaan tapaa itseänsä ilmaista?!
vai pönkittääkö hän itseänsä, kun huomaa minun harmistuvan?!
lapseni en haluaisi näitä piirteitä oppivan.
Mitä jos annan joululahjaksi 10 kertaa psykoterapiaa?
Hei relaa. Minun anoppini kutsui itseään äidiksi lapselleni. Hän vaati meitä pukemaan lapsemme oman poikansa vanhoihin vauvanvaatteisiin ja ottamaan kuvia (minä en suostunut, muutta miespä teki). Jos pyydän tuomaan pojan kotiin klo 20, niin ei ikinä tule siihen mennessä, vaikka kyse on pojan nukkumaanmenoajasta, mutta koska MINÄHÄN en hänelle sääntöjä sanele. Ja sitten illalla mies nukuttaa poikaa ja minä syötän 3kk vauvaamme ja anoppi soittaa miehen kännykkään, sitten minun kännykkään, sitten lankanumeroon ja kun sitten siihen kiiruhdan, niin HÄN on närkästynyt, että HÄNELLE ei vastata kun HÄN soittaa. Tiedän just tasan tarkkaan pirullisen anoppityypin. MUTTA, vesitilkka ei ole vaaraksi, eikä anopin omat tavat hoitaa. Aseta ihmeessä omat rajasi, mutta anna vähän relaa anopillekin. Kyllä se vielä siedettävästi menee!
Herrajumala sentään, katsohan vähän näitä kauhutarinoita niistä oikeista psykopaateista,mitä tälläkin palstalla on vaikka miten! Tuo kuitenkin aika pientä, mitä sinun anoppisi harrastaa. ja jos ei ole hoitoon tyytyväinen, niin ihan totta, ei sitä ole varsinkaan tuon ikäisenä pakko sinne viedä.
Hetkonen, ei vauvan nälkä unohdu jos sen kanssa leikitään ja lauletaan! Kyllä se itkee niin kauan kun massu on täynnä!
Eikä vesitilkalla vauva yleensä elä.... että kokemuksen perusteella ihmettelen noita sun juttujas !
Ja mitä psykopaattiin tulee, ei tuo anoppis kyllä siltä vaikuta, jos vauvalle juttelee?
Meidän vaari sanoi aikoinaan meidän yksivuotaalle, että tulehan taas vaarin kanssa lumitöihin ja puunhakkuuseen?? Eikä me häntä psykopaattina pidetty....
saako kenet tahansa leimata psykopaatiksi ilman ammatti-ihmisen(lääkäri) lausuntoa?
Eikös siitä voi nostaa kunnianloukkauksesta syytteen?
En löytänyt anoppisi kuvauksesta yhtään merkkiä mihinkään psykopaattiin tai muutenkaan mitään epänormaalia.. tai syytä, miks sun mielestä piru on irti!
Vauva ei rauhoitu, jos tosiaan on nälkä ja sitten yritetään vaan leikitellä, kyllä se olis huutanu kunnes ruokansa saa. Anopeilla on kokemusta lastenhoidosta, on hieman hassua kirjata ylös ohjeet vauvansa hoitoa varten, ihan niin kuin olisi itse ainoa joka jotain tietää, olkoonkin että vauvat ovat yksilöitä ja tottuneet oman äidin kanssa siihen ja siihen..
Vertaistukea kaipailit? Jos olet muita keskusteluja anoppi/appi -aiheesta lukenut, tietäisit mitä todelliset ongelmat ovat. Olet todella turhaan hysteerinen ja luulet saaneesi "kirouksen" yllesi..
"Herra varjele, kun 5-kuukautinen vauvani on nukkunut yönsä huutamatta ruokaa!" ??
Annan näiden vouhottaa, äläkä ainakaan masennu noista kommenteista. Se on hirveän helppoa tuomita kaltaisesti ihminen, jos ei itse ole koskaan joutunut kokemaan piinaavaa miniä-anoppi -suhdetta, olkoonkin sitten kyse lapsista tai mistä tahansa muusta.
Itselläni ei ole lapsia, mutta elän vähän vastaavanlaisessa suhteessa anoppini kanssa. Neuvomista ja neuvomista ja neuvomista..tehdään kaikki asiat niin kuin itse tahdotaan, pätkääkään kunnioittamatta sitä, mitä toisella ihmisellä (talon emännällä!)olisi sanottavanaan. Meillä tämä toteutuu vain minun ja mieheni huushollaamisen ja koirien pidon suhteen (ei tietenkään ole läheskään sama asia kuin lapsesta). Voin vain kuvitella, kuinka vaikea sinun on tuollaisessa tulessa elää.
Jos pystyt, ota kunnon keskustelu anoppisi kanssa (tämä on helppo sanoa, varsinkin kun en itsekään ole moiseen vielä tohtinut lähteä:)) ja tee selväksi, että sinun lastasi hoidetaan niin kuin sinä tahdot. Lapsettomana, mutta sisareni yksinhuoltaja-kamppailua seuranneena ja tukeneena, tiedän kuitenkin että lapset tuntevat olonsa turvallisiksi, kun on samat rutiinit syömisissä, nukkumisissa jne. Ja niin, tiedot anoppisi ajan vauvanhoidosta ovat todellakin vanhentuneet, toivottavasti hän ymmärtää sen.
Lämmintä syksynjatkoa sinulle, toivottavasti asiat selviävät!
...on helppo arvostella ulkopuolisena kertomustasi, mutta voin omasta puolestani kertoa sinulle, että meillä tuo omapäisyys lasten hoidossa oli vain jäävuoren huippu. Ensin kuvittelin, että olen vain skitso, joka hermostuu siitä, että anoppi tekee lasten kanssa mitä huvittaa. Mutta vähitellen tuli mukaan tilanteita, joissa olisi voinut lapsilla tapahtua jotain. Anoppi laittoi pyykkiä ja jätti 1 ½ -vuotiaan "pläräämään" OMOa, kun itse meni ripustamaan pyykit. Lääkkeet pöydällä auki ja totesi meille, ettei kai se nyt niin tyhmä ole että söisi niitä. Lapsen allergioista viis, kyllä hän tietää mitä lapset syövät. Otti mukaan autoilemaan vaikka oli ehdottomasti kielletty, anoppi oli silloin 75 ja vaaraksi muulle liikenteelle. Näitä riittää vaikka kuinka paljon.
Joten pidä puolesi, kyllä sinulla on oikeus määrätä miten lastasi hoidetaan. En minäkään hoida muiden lapsia miten huvittaa, vaan kuuntelen vanhempien ojhjeet tarkkaan. Joku pieni asia voi olla heille tärkeä ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Meillä loppulaskussa tilanne anopin kanssa kiristyi niin paljon, että se alkoi vaikuttamaan mieheni ja minun väleihin. Olin jatkuvan vinoilun kohteena, milloin mistäkin. Ja näin pienistä asioista se alkoi, joten ei kannata väheksyä. Jälkikäteen sanoisin, että kun en laittanut heti alkuun kampoihin, anoppi huomasi, että minullle voi sanoa ihan mitä vaan. Todella ihan mitä vaan. Eli jos hänen tyttärensä on viikonloppuna töissä, hän on niin ahkera, että. Mutta jos minä olen, on minulla varmasti vieras mies. Tällaista meillä.
75-vuotias ihminen, anoppi tai äiti, ei ole oikea henkilö huolehtimaan 1,5 vuotiaasta lapsesta.
On kohtuutonta nuorilta ihmisiltä viedä lapsi sen ikäisen mummun hoiviin, vaikka hän olisi halukas lapsen ottamaankin.
Ikäihmisen on hankala liikkua, kumartua, nostella vastahakoista pienokaista, pukea ja syöttää.
Ajatus sattaa olla vähän hajanaista, joten lääkkeet tosiaan voivat jäädä esille. Mummun ehkä ei ole tarvinnut lääkkeitään varjella 30 vuoteen lapsilta.
Sen ikäinen ihminen ei ehkä tajua allergioita, sillä ne tosiaan ovat tulleet ihmisten elämään vasta teidän sukupolvenne aikana.
Aikasemmilla vuosikymmenillä oli mansikkakuume, heinänuha ja maitorupi, jotka saattoivat leimahtaa lapseen yhtäkkiä.
75-vuotias on jo lapsensa hoitanut, hänelle ei enää pidä työntää tehtäviä, joista ei suoriudu.
Luuletko, että olisin jättänyt jos olisin sen voinut olla tekemättä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi asiasta, mutta voin sanoa, että siinä painostivat niin anoppi, appi kuin oma aviomieskin minua jättämään lapsen anopille. Voin myös kertoa sinulle, että et edes unissasi osaa kuvitella millainen helvetti meillä tuolloin vallitsi, kun en ollut samaa mieltä anopin kanssa siitä voiko lapset jättää hänelle. Mutta onneksi mieskin siitä järkiintyi ja huomasi, että anoppi ei ole samassa kunnossa kuin oli joskus nuorempana. Nyt on tilanne rauhoittunut, vinoilua kesti vain noin 10 vuotta.
Etkö keksi mitään muuta hoitopaikkaa lapsellesi kuin anoppi.
Homma toimii harvoin.
Minunkaan anoppi ei kunnioita yhtään kasvatus sääntöjäni.
Selän kun kääntää niin johan on esim karamellit suussa ennen ruokailua, kiva!
Ei hjyvä, ei hjyvä..
Sitten manipuloi lasta sanoen lapsellemme että syö nyt makeaa kun äitisi kuitenkin piiloottaa makeat sinulta..
Odotas kun lapsesi kasvaa isommaksi, hän yrittää manipuloida lastasi sinua vastaan, että kyllä mummi on parempi kuin äiti tms.
Ettekö nyt ymmärrä, että lapselle on vain hyväksi saada joskus hemmottelua. Ei lapsen kolesteroli tai verenpaine nouse, jos joskus poiketaan tavanomaisesta. Tiedän, että lapsenlapsieni karkkipäivä on lauantai, mutta jos tulevat tänne ja tietävät kaapissa olevan suklaata (minun himoni), annan toki palaset, paistamme myös lättyjä, kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Miniäni on erittäin onnellinen, että lapsilla on ollut hyvä olla, kotona hemmottelu jää vähiin arkirutiinien kanssa. Miettikäähän, mikä merkitys sillä on, että muummu/vaari lukee satuja, rakentaa legoja, ottaa mukaan keittiöön, lähtee retkelle metsään, käy uimarannalla, on rakastava, turvallinen ihminen lapselle, eikö karkkipäivät ja muutenkin ruokatottumukset ole todella pieni asia.
Itse haluan että karamellit ja muut makeat mössötykset annetaan ruuan jälkeen.
Kyllä ruoka ajoilla on todellakin merkityksensä missä järjestyksessä annetaan.
Sellaisia ohjeita on noudatettava jos vanhemmat sitä haluavat.
Sellaiset eivät todellakaan ole "pikku asioita"
MUTTA KIUSANTEKOAHAN ON MONENLAISTA JOS EI MINIÄÄ ARVOSTA .
Kiteytit vikaan lauseesi mistä tässä todella on kysymys:
MUTTA KIUSANTEKOAHAN ON MONENLAISTA JOS EI MINIÄÄ ARVOSTA .
En olisi osannut tätä näin hyvin kiteyttää!
Täytynee todeta, että kyllä kolahti monta asiaa kohdalleen omassa anoppisuhteessa.
Oot kyllä aika paukapää..
mä ihan ymmärrän sua, sillä mulle on tosi tärkeää että mun kasvatusperiaatteita kunnioitetaan, vaikka kyse olis vaan niinkin pienestä asiasta ku vesitilkasta. mun anoppi on alkanu vasta nyt, tytön ollessa yli vuoden ikänen, jakelee neuvoja yms. oon aika helposti suuttuvaa tyyppiä ja nyt oon niin vihastunut, etten varmaan ihan heti mee anopin luo kylään. sitäpaitsi se on parina viime kertana ollu päissään, ku ollaan siel oltu, et mun mielestä sen ei tarvis kaljoissaan paljoa neuvoja jakaa!! en tiiä..ei kai mulla muuta sanottavaa ollu. pärjäile!!!!
Siis ymmärsinkö oikein? Sinun 5kk vanha lapsesi ei nuku koko yötä ilman yöruokintaa. Sinun lapsenhoidossa täytyy olla jotain pielessä. Tuon ikäinen nukkuu varmasti yönsä jos saa päivällä ja illalla kunnon ruokaa eikä vain tissimaitoa.
En ole anoppi mutta 2:den teinin äiti.
Omat lapsen ovat alkaneet nukkua yönsä heti kun on alettu antaa kiinteää ruokaa enkä ole ikinä herättänyt heitä yöllä syömään ja hengissä ovat pysyneet. Maalaisjärki on sallittua myös lapsenhoidossa.
Kaikki eivät kylläkään nuku koko yötä vielä tuossa iässä, vaikka kuinka tukkisi ruokaa suuhun illalla. Lapset ovat kuitenkin kaikki erilaisia.
Sinäkin senkin viisastelija "krisse"!! Etkö ymmärrä, että jokainen lapsi on YKSILÖ!! Jos sinun lapsesi ovat nukkuneet 5kk ikäisenä koko yön, niin hyvä. Olet päässyt helpolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen lapsi nukkuu. Meidän lapsi heräsi 3krt syömään yön aikana 6kk ikäiseksi asti. Hän söi kyllä hyvin kiinteää ruokaa, yritimme syöttää mahdollisimman paljon illalla, jotta nukkuisi pidempään. Mainitsit, että lapsenhoidossa on jotain pielessä ellei lapsi nuku koko yötä. Meillä ei ole ollut todellakaan mikään pielessä. Sitäpaitsi olen ammatti-ihminen joten tietoutta ja osaamista kyllä löytyy. Onkohan sinulla itselläsi jotain kenties pielessä, kun et kahden lapsen äitinä vielä tiedä lasten olevan erilaisia??
Onkohan se vaan tapa että pakko sanoa aina että kauhee anoppi? Se on iät ja ajat ollut niin, että anoppi vitsit ja puheenaiheet on aina heistä aliarvoisia?
Onneks mulla on aivan ihana anoppi. Ei ole koskaan tunkenut omia oppejaan meille. Ei arvostellut eikä tyrkyttänyt.
Auttanut kun on pyydetty, ja osaa kunnioittaa poikansa perhettä kuin me hänen.
Lapset tykkää olla mummolassa ja onsen verran kaikki jo isoja, että osaavat mennä jo itsekin. Se on heille kuin toinen koti.
Käyn minä anoppini kanssa kaupoilla ja autan kaikin tavoin. Näin meillä.
Ihanaa, että tällä palstalla on edes yksi ihminen, joka ei inhoa anoppiaan. Toivottavasti perheessäsi menee edelleenkin hyvin.
On muuten huomioitava, että näillä sivustoilla ei ole "miniä"-palstaa. Ovatkohan anopit ehkä kuitenkin ymmärtäväisempiä, kun eivät ole omaa haukkumispalstaansa avanneet.
Miten näkyisikään?
Äkkipäätä tuli mieleeni, että eivät taida sitten ymmärtäväisyys ja asiallinen käytös viihtyä samassa persoonassa.
Omasta anopistani tiedän, että tälle palstalle hän ei taatusti eksy. Mistä hän nyt yhtäkkiä olisi keskustelemisesta kiinnostunut, kun ei ole tähänkään mennessä ollut?
Ja jääkö sitä enää mitään keskusteltavaakaan, kun on saanut kaikki paskansa puhallettua sinne miniän silmille?
Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että meidän itsekkäiden pikku miniöiden pitäisikin alkaa ymmärtää, koska sitä vartenhan meillä juuri on niitä terapeutteja.
PS.1. Miniä, joka inhoaa ilkeitä, epärehellisiä, tyhmiä, kieroja, huonokäytöksisiä ihmisiä - olipa kyseessä sitten anoppi tai ei.
PS.2. Se anoppi vain on ainoa ihminen, josta ei pääse eroon, koska se on sen ainoan aviomiehen äiti. Vain siksi.
PS.3. Pyydäpä miniääsi kirjoittamaan tälle palstalle ja kertomaan kuinka ihana anoppi sinä olet, niin sittenhän tulee vaihtelua - vai tuleeko?
Tölväisysi eivät osu minuun. En ole riidoissa kenenkään ihmisen kanssa, en vävyjeni enkä miniöiden, en naapureiden jne.
..vaan valitettavan karmean tuhoisa totuus liian monessa anoppisuhteessa. Olen onnellinen puolestasi!! Sinä hyväonninen!! Iloitsen kanssasi.
Itse satuin olemaan juuri vääränmallinen (liian laiha, liian pienirintainen), vääränoloinen (itsenäinen), paha ja ilkeä (?) heti ensihetkestä alkaen oman anoppini silmissä. Hän ei tullut minua ensi kertaa siellä ollessani edes tervehtimään, kököttipä siinä viereisessä keittiössä hipi hiljaa koko ensi vierailuni ajan. Enkä minä kilttinä hyvin kasvatettuna tyttönä lähde toisen KOTIA koluamaan voidakseni esittäytyä!! Joten sellainen jatko, kuin alku oli. Pahentui vaan aikaa myöten.
Paranemisprosessini aikana, jolloin olen sitten näitä kerääntyneitä kakkakasoja sydämestäni siivonnut, itkin eräässä vaiheessa sitä, että suhteemme oli sellainen kuin oli. Minulle ei naivina tyttönä tullut mieleenkään, että kakkaa alkaisi sataa silmille, vaan lähdin avoimesti tutustumassa uusiin ihmisiin. Mutta tutustumiseen tarvitaan kaksi. Aikansa pilkattuaan menettää mahdollisuutensa siihen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. (Kohdallani se ensivaikutelma on yli 10v. ilkeyttä)
Ehkäpä sitten mielestäsi kaikki tämä pitäisi kaikkien meidän hiljaa kärsiä sisällämme -sekö on suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä muita kohtaan? Nauti anoppisuhteestasi! On upeaa, että hyviä todellakin löytyy! Muutamalla ystävällänikin on onni omistaa sellainen. Mutta anna särkyneille rauha yrittää parantua -se kun ei onnistu puhumatta. Ei, haavat märkii vain pahemmin ja alkaa haista.
Ei ollut tarkoitus oikeastikaan tölväistä vaan saada sinut tajuamaan, että mielipiteesi saattaa kuitenkin olla vähän yksipuolinen.
Tuntuu niin kovin epäoikeudenmukaiselta, että tunnuit asettuvan (vihjaisemalla, että anopit kokonaisena ryhmänä olisivat jotenkin ymmärtäväisiä, eivätkä siitä syystä hauku miniöitään näillä palstoilla, ja vastaavasti miniät sitten eivät olisi?) sellaisten ihmisten puolelle, jotka ihan oikeasti ja todellisuudessa ovat aiheuttaneet monenlaista harmia meille miniöille.
Kirjoituksesi oikeastaan houkutteli yleistämään, ja siihen minäkin sorruin viimeisessä huomautuksessani.
Oman anoppini ymmärrys saisi tosiaankin lisääntyä. Hän ei ole sallinut miehensä olevan missään tekemisissä miehen vanhempien tai sukulaisten kanssa. Nyt, kun me emme ole väleissä, en saisi olla tekemisissä myöskään anoppini sisaren kanssa, joka on kultainen ja lämmin ihminen. Minä en olisi saanut olla tekemisissä omien sukulaistenikaan kanssa, ja anoppi käski joskus katkaista välit äitiini. Jos olemme vierailleet sukulaisteni luona, anoppi on kiireesti huomauttanut, että siellä ei sitten olla kauaa. Kun olemme vierailleet anoppini sisaren luona, anoppini tärvelee vierailun soittelemalla koko vierailun ajan, ja antaa tarkat ohjeet sisarelleen, mitä tämän tulisi tarjota ja mitä tehdä, kun olemme siellä.
Nämä kaikki ovat oikeasti tapahtuneet, joten kyse ei voi olla haukkumisesta tai edes totuuden muuntelusta. Liioitteluakaan en usko olevan, koska joskus on tarvittu aikuisia miehiä kantamaan anoppi pois paikalta, ettei olisi sattunut pahempaa tai että olemme päässeet lähtemään pois paikalta, pakoon.
Omalta osaltani päätän tämän keskustelun tähän, ja toivotan onnea sinulle ja uskon, että elämäsi on rikkaampaa, koska lapsista, lapsenlapsista, miniöistä ja vävyistä voi olla yhtä paljon iloa kuin ihanista isovanhemmista. Ja muuten, en ole riidoissa kenenkään muun sukulaisen kanssa, pidän vanhemmista ihmisistä ja huolimatta anopistani rakastan miestäni, kaikesta huolimatta.
Sanoit sen hienosti. Parantamistahan tämä kirjoittelu tänne on. Joskus on ollut vapautunut olo siitä, että voi vihdoinkin kirjoittaa ja kertoa asioista johonkin.
Meillä on myös mieheni seurannut erästä aloittamaani keskustelua. Sanoin, että hän voi vapaasti osallistua keskusteluun.
Joo kuulostaa meidän anopilta, joka on kyllä sellanen ammuttavissa oleva tyranni. Vein myös hänen ainoan poikansa ja meillä tosin on jo kolme lasta. Meille ei enää tule mieleenkään viedä lapsia heille hoitoon. Eipä lapsetkaan halua vapaa ehtoisesti mennä mummolle.
Neuvoisin sinua tekemään samalla tavalla kuin me. ÄLÄ vie lastasi anoppilaan hoitoon! Tosi paskamaista puhua lapselle omia kasvatus tapojaan, jotka sotii sinua vastaan. Luulen, että se jatkuu koko ajan lapsen kasvaessa, joten älä anna anopille sitä tyydytystä. Sinä olet lapsen äiti ja lapselle olet se läheisin ja rakkain ihminen koko maailmassa...EI ANOPPI.
Itse vihaan omaa anoppiani yli kaiken. Nyt saa olla yksin ilman lapsen lapsiaan, koska itse on pilannut välit heidänkin kanssa.
Pidä vain oma linjasi, äläkä anna anopin pilata teidän välejä. EI TEIDÄN MAAILMA KAADU ILMAN ANOPPIA.
Kai mummo on sitten jotenkin oikeasti sairas. Meillä lapsenlapset ovat kyllästymiseen saakka tulossa tänne, ensin samanlaisia ongelmia, sitä ruokaa silloin ja karkkipäivä tällöin. Kun ilmoitin, että lapset eivät tule nälkiintyneinä tai väsyneenä hoidon jälkeen, jos se ei kelpaa, voivat hakea maksullista, asia muuttui. Nykyään lapseni ovat todella iloisia, että otamme vastaan, vaarin kanssa käyvät ulkotöissä ja minulla riittää pinnaa pelata ja lukea. Ajatelkaa omaa mummolaa, mitä saitte sieltä. Antakaa lapsillenne mahdollisuus kokea toisenlaistakin rakkautta.
Ajattelin todella omaa mummolaani, mitä sieltä sain. Oma mummoni oli ns. uskovainen ja kunnioitti suuresti vanhempieni kasvatusperiaatteita, vaikka alkuun hänelle varmasti oli järkytys tyttärensä puolison valinta (eronnut, lapsi). Mutta kuitenkin hänella oli hyvä tahto hyväksyä uusi jäsen sukuun ja arvostaa häntä. Olisinpa itse saanut omalta anopiltani edes alkeelllisia käytöstapoja itseäni kohtaan. No hän teki oman valintansa ja minä sen jälkeen, kuuneltuani 10 vuotta epäkorrektia käytöstä. Toisaalta, olisin voinut pistää aikaisemmin hanttiin. Tuollaisen ihmisen kanssa oma kohteliasuus menee hukkaan. Nyt vinoillaan enää koirasta, pieni loukkaus on hänen mielestään aina paikallaan. No, koirakaan ei pidä anopista;=)
Itse sanot itsestäsi, että olet lapsellesi läheisin ja rakkain ihminen maailmassa.
Sinä vihaat anoppiasi yli kaiken.
Tosi paskamaista puhua lapselle omia kasvatustapoja.
Nyt mieti! Äitiys ei lopu nappia painamalla, kun lapsesta tulee määrätyn ikäinen. Äitiys kestää koko elämän ajan. Kaukaisesta esihistoriallisesta ajasta lähtien äiti on ollut emo, joka suojelee jälkeläistään vaaroilta, niin kuin sinä nyt anopiltasi.
Kun lapsesi lähtee kotoa ja alkaa oman elämänsä, miten voit luovuttaa?
Mieti ajoissa, sillä kun sinusta aikanaan tulee anoppi, niin suhteesi lapseen ja hänen puolisoonsa on tärkeä asia, jonka sinä itse luot.
Oman kirjoituksesi perusteella ei ole kaukana ajatus, että olisit aika samanlainen kuin nykyinen anoppisi on.
Paras tapa selviytyä kinkkisissä suhteissa on opetella hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Sinä et voi muuttaa edes oman rakkaan lapsesi luonnetta, sillä jokainen on oma persoonallisuutensa.
Paras tapa on oppia hyväksymään tosiasiat.
Sellainen anoppi, millainen miniä!
...ei todellakaan!!!
Toivottavasti saaat yhtä fiksun anopin kuin olet itse!
Mielipiteitä löytyy niin puolesta kuin vastaan, mutta itse sen parhaiten tietää mikä on hyvästä, ja tietenkin, pahasta!
Huonoina päivinä ei tarvita kuin yksi paha anoppi, joka pilaa vielä seuraavankin viikon.
Pää pystyyn ja uusille vesille, vaikka ulkoilmaan...
itse en ole vielä edes synnyttänyt lastenlastamme,
kun anoppi alkoi painostamaan minua. olin pikku-jouluissa, joissa en juonut tippaakaan alkoholia,mutta anoppi kirkui minulle kuinka tarkoituksella yritän tappaa heidän( ?? anteeksi)
lapsensa ja kuinka varmasti nussin kaikkea liikkuvaa kyseisissä juhlissa.. tähän saakka olin luullut että lapsi olisi minun ja mieheni.. anoppi oli ilmeisesti erimieltä..
KIRKUIKO anoppi? Mahdatko ehkä vähän liiotella. Panee epäilemään, että muukin muistamasi on värittynyttä.
Ensimmäisen vauvan kanssa elävä nuori äiti ei millään jaksa uskoa, että elettiinpä ennenkin.
Muistan itsekin ne pitkät muistilistat, jotka tulivat vauvan mukana hoitoon.
Minuutiaikataulun mukaan maidot, soseet ja nukkumiset.
Tavallaan ihan hyvä, sillä vauvat haluavat hoitonsa juuri totutulla tavalla.
Mutta mutta, vauvatkin saattavat olla vieraskoreita.
Vauvakin pitää uusista paikoista, äänistä ja hajuista, jotka tuntee vieraaksi. Tai sitten ei pidä. Hän ilmaisee mielipiteensä kyllä.
Mummu yrittää kaikin keinoin olla asialinjalla, niin että on turhaa pelätä, että mummu alkaa muuttaa lapsen elämänrytmiä yhden vuorokauden aikana. Itse en olisi ainakaan jättänyt yhtäkään syöttökertaa väliin pienelle. Mutta usein sattuu niin, että lapsi nukkuu mummulassa eri tahtiin kuin kotona.
Koeta oppia luottamaan mummuun, kyllä hän varmasti ajattelee lapsen parasta, vaikka onkin ilmeisesti aika tahditon ja liian innostunut uudesta roolistaan.