Rakastan raamatullisesti

Tautiriski on todellinen avoimissa suhteissa - ja ikävä kyllä monessa suljetussakin suhteessa, jossa toinen tai molemmat käy salaa vieraissa. Voithan omaa riskiäsi vähentääksesi aina käyttää miehesi kanssa kondomia, jos et luota siihen, että hän käyttää niitä muiden kanssa. Oletteko keskustelleet aiheesta? Tiedätkö, mikä hänen kantansa on siihen, millainen suojaus on riittävää ja mitä hän muiden kanssa käyttää? Suosittelisin sulle tautitestejä säännöllisesti, jos haluat jatkaa tämän miehen kanssa, erityisesti jos teet sen ilman suojausta.

Avoimissa suhteissa useimmiten on linjaukset siitä riskin määrästä, jonka kumpikin osapuoli on valmis ottamaan. Esim. käytetäänkö yhdynnöissä kondomia vai myös suuseksissä? Mitä sitten tehdään, jos suojaus joskus pettääkin? Kumppanin on syytä olla tietoinen itseään koskevasta riskistä, se kuuluu avointen suhteiden perus-etiikkaan.

Proooovooo.

Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus... juurikin koska olen itse samanlaisessa tilanteessa. Päädyin avoimeen suhteeseen elämänvaiheessa, jossa seksuaaliset kokeilut ja niiden tuoma jännitys olivat elämässä keskisessä osassa ja ajatus avoimesta suhteesta kuulosti houkuttelevalta. Aluksi se olikin hieno idea, mutta en tiedä rupesiko sitten asioiden hidas eteneminen (emme löytäneet mielestämme seuraa yhteisiin puuhasteluihin), huonot kokemukset (epäonnistuneet kolmen kimpat, katkeruus miehen yksinhurjasteluiden jälkeen) vai kenties oma kyllästyminen satunnaiseen seksiin siihen, että tällä hetkellä tilanne harmittaa kovasti. Olen itse itse tilanteeseen päätynyt ja tiedän että toinen välittää kovasti mutta samalla hän kaipaa hirveästi muitakin naisia. Meidän seksimme on hyvää ja oikein nautinnollista, mutta kuten hän sanoo, vaikka olisin se paras ruoka maailmassa niin välillä tekee mieli jotain muutakin. Koska en halua sinun laillasi toista rajoittaa, olen sen sallinut. Mutta kyllähän se ahdistaa ajatella joka kerta, että mitä tapahtuu. Itse olen käsitänyt asian niin että meillä on niin erilainen suhtautuminen seksiin: itsellä jotain tuntemuksia pitää olla mukana että voin käydä vieraissa, mies taas ei tarvitse mitään. Ja sitä on vaikea ymmärtää koska oma kokemus on niin erilainen. Ei sillä, en halua varmastikaan kaikkien niiden kanssa suhdetta joiden kanssa olen sekstaillut, mutta silti se jokin pitää olla - ja ikävintä on se, että esim. harrastellessani seksiä eräänkin ihanan tyypin kanssa huomasin todella tunnelmaa laskevaksi seikaksi sen, ettei ole mahdollisuutta mihinkään sen enempään. Koska se vie sen tietyn jännityksen ja latauksen pois. Se on vain seksiä, lihanpalojen hankaamista toisiaan vasten, ei mitään sen enempää eikä vähempää.

MItä tulee tuohon ettei toista voi omistaa tai muuttaa olen samaa mieltä. Ennen viime kevättä elättelin vielä toivetta, että mies jotenkin tulisi "järkiinsä" ja tajuaisi ettei muiden naisten kanssa ole niin hauskaa. Hän meni viikoksi Romaniaan maksullisiin naisiin (en hyväksy prostituutiota, mikä on myös yksi suhteemme kipukohta) ja vaikka ei niin hauskaa ollutkaan niin ei se mitään muuttanut. Tästä käsitin, että toista ei todellakaan voi muuttaa vaan pitää itse muuttua tai tehdä omat johtopäätöksensä. Et voi koskaan "vakuuttaa" toista siitä että sinä yksi olet se ainoa ja oikea, se on saduista ja Hollywoodin tarinoista se mielikuva. Näin ollen pitää tehdä se valinta, kestääkö sydän olla omistamatta vai käykö se ajan mittaan liian rankaksi. Itse olen pysynyt toistaiseksi, koska meillä on kuitenkin pohjimmiltaan paljon hyvää yhdessä - ja lisäksi olen vähän kyynistynyt sen suhteen, löytyisikö koskaan aidosti uskollista ja rehellistä miestä, koska nykyinen on niin rehellinen kaikessa hyvässä ja pahassa ja myös uskollinen niissä rajoissa, joita olemme sopineet.

Joopa joo... meillä kävi avoimen suhteen kanssa niin että kauniimpi osapuoli rakastui toiseen ja itse tällä hetkellä "pölyttymässä" empä tiedä mitä tästä eteenpäin.

Olen itse ollut avoimessa suhteessa ja hyviä ystäviä oltiin, hyvin rakas minulle mutta nyt tilanne on toinen. Itseäni kiinnostaisi nyt vihdoinkin rauhoittua ja löytää kumppani jolla ei ole toinen jalka oven välissä eikä tiedä mitä haluaa vaan sekasotkuisemmaksi meni koko touhu. Minulle tuo ei sopinut kuin hetken. Kokemus toki sekin.

Että "arvotaan" vierelle joku, joka on tosi kiinnostunut muista. Yhtä vaikeaa, kuin että puolisokseen ottaa sattumalta paikalla olevan kämppäkaverin, jolle olen tuo alle 1% elämästä - toki sellaisenaan mitä mainioin tilanne. Sitten jää tuo 99% vapaaksi muita tarkoituksia varten. Onko hyväkin juttu?

Aloittajan kuvaama tautipelko on totisinta totta jaa raastavaa. Kakkosmiehenä kuvaamasi mies ollut vuosia. Alkaa käydä mielen päälle, oma vaimo vain olla löpöttää onnessaan työkyvyttömyyseläkkeellä.

niin tuttu, olin itse 3v avoimessa suhteessa, miehellä muita naisia, oli kovin raskasta minulle, ei halunnut jatkaa ja lopetin
Vaikea oli jopa päästä mulla siitä yli, annoin mennä liian pitkälle,
Kokemus oli tämäkin, ja suhtessa oli mustasukkaisuutta jne.