Kyselen ihan yleisellä tasolla miten mielestänne ulkomaalaiset miehet suhtautuvat sinun lapsiisi? Onko ollut esteenä? Oma tuttavuuteni jonka olen tuntenut jo vuosia ja pikku hiljaa opittu tuntemaan oli pettynyt kun itse en halua lapsia. Hänellä siis jo kansalaisuus on. Tuntuu että tämä lapsiasia hiertää välejä. On kristitty.
lapset
lapset tärkeintä
365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me puhuimme asiasta heti tavatessamme. Minulla on yksi lapsi, jonka suomalainen isä kuoli jo yli 10 vuotta sitten. En halua enempää lapsia, ellei sitten käy, että mies jää kotiin hoitovapaalle. Puhumme asiasta noin kerran viikossa, emmekä koe, että se hiertäisi välejämme. Miehelläkään ei ole mitään pakottavaa tarvetta saada lasta. Myös adoptiosta olemme puhuneet.
Meillä kummallakaan ei ollut lapsia, kun tutustuimme. Molemmille oli selvää, että hankimme joskus lapsia, puhuimme siitä hyvin varhain. Mietimme myös sitä vaihtoehtoa, että omia biologisia lapsia ei kuuluisi; silloin olisimme varmaan yrittäneet adoptiota. Ajoituksessa ja lasten toivotussa lukumäärässä molemmat joustivat.
Olisin ollut hyvin pettynyt, jos mieheni ei olisi halunnut lapsia. Tuskin meistä olisi paria tullut. Mutta toisten puolesta on paha mennä sanomaan. Elämään mahtuu useita pettymyksiä ja monien pettymysten kanssa oppii elämään, jos haluaa. Parhaimpiin ystäviimme lukeutuu vapaaehtoisesti lapsettomia, ja ymmärrän hyvin, etteivät (omat) lapset ole kaikille niin tärkeitä.
Mitä nyt seurannut sivusta niin aika hyvin ulkomaalaiset ottaneet puolison lapset "omikseen", mutta yleensä ainakin niillä ketä tunnen on tarve saada vielä ihan omiakin lapsia.