Onko muilla?

Miten kestät tuollaista? Etkö syö mitään lääkkeitä? Kauan tuota on kestänyt?

Ekan kerran tämä alkoi noin 7 vuotta sitten. Sain lääkkeeksi myös sepramia ja alproxia akuutteihin tilanteisiin. Sepramia tuli syötyä noin 6kk ja oireet katosivat lähes kokonaan. Lääkärin kanssa päätimme lopettaa sepramin ja jatkaa alproxilla ja ottaa sitä vaan sillon kun tarve vaatii.

Noh, nyt noi 5 vuotta menny aika kivasti. Ahdistus ja paniikki pysynyt poissa. Mutta nyt syksyllä kaikki taas muuttui. Viimeisen 3kk aikana olo mennyt koko ajan huonompaan. Ensin oli yöllisiä paniikkikohtauksia sillon tällön, yleistä mielialan laskua ja lievää ahdistusta. Nyt viime lauantaista asti ollut ihan kauhea olo. Ahdistaa lähes taukoamatta, välillä tulee voimakkaita paniikkikohtauksia, joiden aikana pelkään oikeasti sekoavani ja pelkään että ks, olotila jää pysyvästi päälle, eikä mene pois vaikka ottaisin lääkkeitä. Ei voi olla paikoillaan, vaan koko ajan on pakko kävellä ympäri huonetta. Ja itse asiassa ei tuo alprox ahdistusta kokonaan vie pois. Ehkä sen pahimmat terän siitä. Minulla ei fyysisiä oireita ole oikeastaan muuta kun jaloissa, lähinnä reisissä, ihme kihelmöinti ja tutina sillon kun oikeen kunnolla ahdistaa.

Jep. Tänään tuli lääkärillä käytyä. Sepram kuuri olis taas päällä. Tosin alotan vasta huomenna aamulla. Lisäksi pyysin lähetettä psykiatrille, jonka kanssa mietitään onko syytä alottaa jonkunlaista psykoterapiaa tjs?

Yksityisellä puolella palvelu pelaa ja on nopeaa. Tosin kaikki pitää maksaa omasta pussista, mitä nyt se joku pieni kelakorvaus. Mutta haluaisin nyt oikeasti saada tämä ongelman ratkaistua, joten sinällään hinnalla ei ole väliä.

Eka viikko mennään 10mg annoksella sitten nostetaan 20mg. Tänään aloitin kuurin, joten olo nyt ei ole vielä miksikään muuttunut. Viime kerralla ei ainakaan pahemmin tullut alotuksessa sivuoireita. Ehkä ahdistus/paniikki aluksi vähän jopa paheni, mutta toisaalta olin sillon muutenkin niin huonona, että eroa ei juuri huomannut. Pitää nyt vaan toivoa että lääke alkaisi ajan kanssa toimimaan niinkun sen pitäisi ja ensi viikolla psykiatrilta saisi neuvoja miten jatketaan eteenpäin.

Ekklö kirjoitti:

Eka viikko mennään 10mg annoksella sitten nostetaan 20mg. Tänään aloitin kuurin, joten olo nyt ei ole vielä miksikään muuttunut. Viime kerralla ei ainakaan pahemmin tullut alotuksessa sivuoireita. Ehkä ahdistus/paniikki aluksi vähän jopa paheni, mutta toisaalta olin sillon muutenkin niin huonona, että eroa ei juuri huomannut. Pitää nyt vaan toivoa että lääke alkaisi ajan kanssa toimimaan niinkun sen pitäisi ja ensi viikolla psykiatrilta saisi neuvoja miten jatketaan eteenpäin.

Lue lisää

Minulla ei viimeksi tullut mitään oireita, mutta nyt tuli. Hyvä, että aloitit lääkityksen ajoissa. Saitko sairaslomaa? Minun pitäisi kans pyytää lähete psykoterapiaan, sillä en mielelläni lääkkeitä käytä. Jos yleiseltä puolelta saa lähetteen yksityiseen psykoterapiaan niin silloin se ei maksa mitään. Kyllä se lääke alkaa auttamaan, mutta sitkeyttä se vaatii ja minullakin toivottomuus meinas iskeä monta kertaa. Vieläkin on joitakin sivuoireita, vaikka lääkitykse aloituksesta on jo pian viisi viikkoa.

pikkutiira68 kirjoitti:

Minulla ei viimeksi tullut mitään oireita, mutta nyt tuli. Hyvä, että aloitit lääkityksen ajoissa. Saitko sairaslomaa? Minun pitäisi kans pyytää lähete psykoterapiaan, sillä en mielelläni lääkkeitä käytä. Jos yleiseltä puolelta saa lähetteen yksityiseen psykoterapiaan niin silloin se ei maksa mitään. Kyllä se lääke alkaa auttamaan, mutta sitkeyttä se vaatii ja minullakin toivottomuus meinas iskeä monta kertaa. Vieläkin on joitakin sivuoireita, vaikka lääkitykse aloituksesta on jo pian viisi viikkoa.

Lue lisää

En pyytänyt sairaslomaa. Onneksi pystyn käymään töissä vaikka kieltämättä viime aikoina etenkin aamulla on välillä ollut todella vaikea lähteä töihin. Ja välillä töissäkin ollut vaikeita hetkiä, mutta sillon vaan koittaa keskittyä siihen itse työntekoon niin yleensä helpottaa. Ja työni on aika itsenäistä, joten jos oikeasti alkaa ahdistamaan eikä hommasta tule mitään voin pitää vaikka pidemmän tauon. Sen opin viime kerrasta että kaikesta ahdistuksesta ja paniikista huolimatta pitää vaan yrittää jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. Tietysti helpommin sanottu kun tehty, mutta oma asennekkin vaikuttaa varmasti paljon paranemiseen. Mutta ymmärrän kyllä jos työnteko ei onnistu, minäkin olin viime kerralla yhteensä noin 2kk saikulla ja lopulta lopetin kokonaan silloisen työni.

Millaisia sivuoireita sinulla on lääkkestä? Oletko jutellut lääkärin kanssa kun oireet kestänyt noin kauan? Ja onko lääkkestä ollut mitään hyötyä vielä?

Ekklö kirjoitti:

En pyytänyt sairaslomaa. Onneksi pystyn käymään töissä vaikka kieltämättä viime aikoina etenkin aamulla on välillä ollut todella vaikea lähteä töihin. Ja välillä töissäkin ollut vaikeita hetkiä, mutta sillon vaan koittaa keskittyä siihen itse työntekoon niin yleensä helpottaa. Ja työni on aika itsenäistä, joten jos oikeasti alkaa ahdistamaan eikä hommasta tule mitään voin pitää vaikka pidemmän tauon. Sen opin viime kerrasta että kaikesta ahdistuksesta ja paniikista huolimatta pitää vaan yrittää jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. Tietysti helpommin sanottu kun tehty, mutta oma asennekkin vaikuttaa varmasti paljon paranemiseen. Mutta ymmärrän kyllä jos työnteko ei onnistu, minäkin olin viime kerralla yhteensä noin 2kk saikulla ja lopulta lopetin kokonaan silloisen työni.

Millaisia sivuoireita sinulla on lääkkestä? Oletko jutellut lääkärin kanssa kun oireet kestänyt noin kauan? Ja onko lääkkestä ollut mitään hyötyä vielä?

Lue lisää

Pahin sivuoire on ollut pahoinvointi ja ruokahaluttomuus. Huono ruokahalu oli ollut jo pari viikkoa ennen lääkkeen aloitustakin niin se varmasti vielä vaikeutti asiaa. Kun pahoinvointia oli jatkunut 2 viikkoa, kysyin psykiatrilta neuvoa, se sanoi, että mennään Primperanin kanssa vielä viikko ja ellei helpota, lasketaan Sepramin annostusta. Minulla annostus on 10 mg. Muita sivuoireita oli huimaus, ahdistus, paniikki ja kummaliset olotilat. Kahden viikon kuluttua mieli keveni selkeästi. Ensimmäisen tabletin jälkeen jo pää rauhoittui, se olikin iso helpotus, kun tappava ajatuksen tahti rauhoittui. Nukun vielä aamusta huonosti, tulee sellaisia vilunväreitä, samoja vilunväreitä tulee myös iltapäivisin, mutta muuten pärjäilen. En ole halunnut vaihtaa lääkitystä ja aloittaa mahdollista uutta lääkitystä uusine sivuoireineen, siksi olen sinnitellyt näin.

Ekklö kirjoitti:

En pyytänyt sairaslomaa. Onneksi pystyn käymään töissä vaikka kieltämättä viime aikoina etenkin aamulla on välillä ollut todella vaikea lähteä töihin. Ja välillä töissäkin ollut vaikeita hetkiä, mutta sillon vaan koittaa keskittyä siihen itse työntekoon niin yleensä helpottaa. Ja työni on aika itsenäistä, joten jos oikeasti alkaa ahdistamaan eikä hommasta tule mitään voin pitää vaikka pidemmän tauon. Sen opin viime kerrasta että kaikesta ahdistuksesta ja paniikista huolimatta pitää vaan yrittää jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. Tietysti helpommin sanottu kun tehty, mutta oma asennekkin vaikuttaa varmasti paljon paranemiseen. Mutta ymmärrän kyllä jos työnteko ei onnistu, minäkin olin viime kerralla yhteensä noin 2kk saikulla ja lopulta lopetin kokonaan silloisen työni.

Millaisia sivuoireita sinulla on lääkkestä? Oletko jutellut lääkärin kanssa kun oireet kestänyt noin kauan? Ja onko lääkkestä ollut mitään hyötyä vielä?

Lue lisää

Minäkin pärjäilin töissä kohtalaisen hyvin, kun sain ajatukset muualle, mutta asiakaspalvelutilanteet muuttuivat pikkuhiljaa yhä vaikeammiksi. Koko loman aikana olen joka päivä käynyt jossakin, että ei ala pelkäämään ihmisiä. Sama systeemi kuin sinullakin, että olis mahdollisimman normaalia elämä.

Minulla on monien kuormittavien asioiden summa, vaikka et ehkä minulta kysynytkään. Pimeä vuodenaika on yksi iso syy. Mitenkähän selviän ensimmäisistä työpäivistä, kun nyt jo ahdistaa? Kuitenkin huimaa ja ahdistaa, ennen kuin pääsee kunnon alkuun ja jokainen pienikin elimistön poikkeava kurahdus rekisteröityy tajuntaan vuoren varmasti. Onko sulla artsi siihen ideaa?

Ei ole tietoa? Ei ainakaan mitään traumoja tai elämän mullistuksia ollut. Sen takia tämä vähän ihmetyttääkin miksi voi ahdistaa näin paljon, vaikka elämässä kaikki kunnossa? Tietty aina näihin asioihin ei välttämättä löydy ihan selvää vastausta tai se voi johtua monesta asiasta? Ja kaikkihan me olemme yksilöitä. Jotkut ovat herkempiä ja ahdistuvat helpommin kun toiset.

Ekklö kirjoitti:

Ei ole tietoa? Ei ainakaan mitään traumoja tai elämän mullistuksia ollut. Sen takia tämä vähän ihmetyttääkin miksi voi ahdistaa näin paljon, vaikka elämässä kaikki kunnossa? Tietty aina näihin asioihin ei välttämättä löydy ihan selvää vastausta tai se voi johtua monesta asiasta? Ja kaikkihan me olemme yksilöitä. Jotkut ovat herkempiä ja ahdistuvat helpommin kun toiset.

Lue lisää

Toiset sairastuu vatsahaavaan, meillä on herkkys ahdistuneisuuteen. Se vaan on hyväksyttävä.

Totta joka sana. Jos heittää millin päässä, niin se on toista metriä jaloissa.. : )

Ehkä vähän paremmin. Tänään tasan viikon syöny sepramia ja huomenna nostan annoksen 20mg. Eilen tuli käytyä sielä psykiatrin juttusilla. Oli sitä mieltä että minun kannattaa olla yhteydessä oman terveyskeskuksen mielenterveyshoitajan kanssa ja varata hänelle aika ja sopia aloitetaanko joku terapia, tjs? Tiedän vaan että sinne ajan saaminen tälläisessä asiassa on vaikeaa. Hoitajalla taisi olla ma-pe puhelin päivystys peräti 30 min päivässä. Ja koska en ole niin akuutti tapaus, pystyn esim töissä käymään, voi aikaa joutua odottamaan kauankin. Mutta onneksi tuo sepram tosiaan nyt ehkä vähän alkaa auttamaan ja kohta varmaan vielä enemmän kun annostus nousee.

Ekklö kirjoitti:

Ehkä vähän paremmin. Tänään tasan viikon syöny sepramia ja huomenna nostan annoksen 20mg. Eilen tuli käytyä sielä psykiatrin juttusilla. Oli sitä mieltä että minun kannattaa olla yhteydessä oman terveyskeskuksen mielenterveyshoitajan kanssa ja varata hänelle aika ja sopia aloitetaanko joku terapia, tjs? Tiedän vaan että sinne ajan saaminen tälläisessä asiassa on vaikeaa. Hoitajalla taisi olla ma-pe puhelin päivystys peräti 30 min päivässä. Ja koska en ole niin akuutti tapaus, pystyn esim töissä käymään, voi aikaa joutua odottamaan kauankin. Mutta onneksi tuo sepram tosiaan nyt ehkä vähän alkaa auttamaan ja kohta varmaan vielä enemmän kun annostus nousee.

Lue lisää

Hyvä, että et ole kärsinyt suuremmista sivuoireista. Itse olen myös palannut töihin. keinuttava huimaus on ollut kiusana joka on latistanut tunnelmaa. Aina joku vaiva pitää olla. Heikosti teilläkin aikoja saa, pitäisi saada psykoterapiaa, ei niistä jutusteluista taida paljoa apua olla.

Ei ne auta kuin vähän. Ja muistan pahimmat päiväkausia jatkuneet tilanteet: silloin ne ei auttaneet ollenkaan.

Kyllä tää elämä alkaa olla jo nähty.