Haluaisin vähän kuulla kokemuksia tilanteista, joissa toinen puolisosta on pitkään työttömänä ja toinen käy töissä. Itse olen töissä käyvä osapuoli ja tilannetta on nyt kestänyt n. 1,5 vuotta. Olen aika väsynyt töistäni ja tämä tilanne kotonakin alkaa väsyttää. Kumppani on etsinyt kyllä töitä mutta tuntuu viihtyvän hyvin kotonakin. En tiedä löytyykö tässä maailmantilanteessa hänelle oman alan töitä enää ikinä, eikä kiinnostusta alan vaihtoon ole. Aika kuluu tietokoneella (arvioni n. 10-12 tuntia/vrk), missä viihtyy yötä myöten. Hän käy kaupassa, laittaa päivällisen ja hoitaa useimmiten tiskit. Minä teen loput. Yhteisiä lapsia ei ole, eikä tule. Olemme jo keski-ikäisiä, minulla on yksi murrosikäinen lapsi, joka asuu kanssamme. Miten teillä muilla polla kestää kaikki tunteet, joita tällainen tilanne herättää?
Puolison työttömyys
ajatusten tonava
225145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miehet jaksavat puolison työttömyyttä hyvin, naiset hyvin huonosti.
Vaimoni sieti vaihtelevia jaksojani useita vuosia.
Meillä tämä tilanne on ollut jo nelisen vuotta, puolisollani on ikää jo sen verran, ettei enää ole työmarkkinoiden halutuinta ainesta... Teen itse kahta osa-aikaista työtä, joten elämä on välillä aikamoista pyöritystä. Tavallaan kuitenkin myös pidän siitä, että kun pääsen kotiin, puolisolla on aikaa mulle, eikä tarvitse sovitella enää toisen työkiireitä tähän kuvioon. Kotitöitä meillä ei kovin paljon ole, kun kahdestaan ollaan, niistä selvitään kyllä.
Kestämistä on lähinnä aamuissa, kun puoliso jää nukkumaan ja itse pitää raahautua töihin. Toisaalta tiedän kyllä hyvin, että työ antaa elämälle (ja kukkarolle) sisältöä, jota kotona nukkumalla ei saa. Toinen harmin aihe ovat illat, kun väsyneenä haluaisi puolison kainaloon nukkumaan, ja tämä virkkkuna valvoo viihde-elektroniikan kimpussa. Melko helposti hänet saa silti hetkeksi houkuteltua sänkyyn :)
Polla kestää sen ansiosta, että meillä on jotenkin hyvin vahva keskinäinen sitoutuminen tähän meidän suhteeseen. Molemmat tekevät osaltaan asioita, jotka auttavat yhteistä elämää. Kun joku juttu alkaa vaivata, siitä puhutaan.
Me emme voineet edes harkita eriaikaista "kotiutumista". Onneksi vaimoni oli pienipalkkaisessa osa-aikaisessa kassatyössä joten eipä tullut paljoa ansion menetystäkään.
Sama koski myös lomamatkojamme. Ilmoitin itse aina "en ole työmarkkinoiden käytettävissä" ja vaimoni otti palkatonta vapaata.
Hetken työttömyyden kestän, siis n. 1- 3 kuukautta, mutta jos mies alkaa kekkuloida kotona kuukausikaupalla niin heitän pellen pihalle varmasti.
Tämä on pakko tehdä tai heppu jää kotiin pysyvästi ja sellaista ei kestä kukaan oikea nainen.
Älkää ottako elättiä vaivoiksenne!
Niin paljon se kestää, niin paljon se ymmärtää, niin paljon se antaa anteeksi!
Mitä muutakaan voisin sanoa!
Tilanteet vaihtelivat.
Pari vuotta avioitumisemme jälkeen vaimoni jäi työttömäks ( jos kotitöitä ei lasketa )
7:ksi vuodeksi jonka jälkeen hän meni markettiin iltakassaksi.
Olin 46v kun silloinen työnantajani menin konkurssiin ja olin muutaman viikon työttömänä.
Seuraava työnantajani pysyi pystyssä muutaman kuukauden ja taas ryhsyin täyttämään työtöntyötöntyötön lappuja.
Tätä kesti muutaman kuukauden kunnes pääsin seuraavaan, vakituiseen työhön.
6:n vuoden kuluttua, 52-vuotisena työsopimukseni irtisanottiin. Siis ilman irtisanomisaikaa.
Jälleen työttömänä. Nyt vajaa 4kk kunnes minulle soitettiin kotiin ja aloitin määräaikaisen puuhastelun.
Tuo mukaan luettuna minulla oli seuraavien 5:n vuoden aikana 10 pätkätyötä.
Lyhyin kesti 2pv ja sekin oli kotoa katsoen 450km:n päässä.
Pätkien väleissä oli vaihtelevan mittaisia työttömyysjaksoja. Joukossa pitkiäkin.
Tuona aikana hyödynsin EU-työnhakumahdollisuuden ilmoittautuen Espanjassa työnhakijaksi. 1-viikko meni matkoihin joka oli pois 3kk:n jaksoista.
Vaimoni oli mukana ottaen työpaikastaan ommaa lommaa.
57v alkoi katkeamaton työttömyyteni joka muuttui työttömyyseläkkeeksi ja sittemmmin työeläkkeeksi.
Vaimoni jäi töistä pois samoihin aikoihin. Muutaman kuukauden vaihesiirto.
Missään vaiheessa eivät työttömyyskaudet aiheuttaneet vähäisintäkään säröä suhteessamme.
Myöskään kotipaikkakunnan ulkopuoliset työt, 3-vakituista ja pätkistä 9, menivät sulassa sovussa, molemminpuolisessa ymmärryksessä.
Ainoa häiriö tässä harmoniassa oli tilanne kun tulin pysyvästi kotiin viimeiseltä pätkältä.
Vaimoni urputti kerran. "Ruokaa pittää kantaa mahottomasti. Tiskii tullee. Paikat sotkeentuu"!
Oliko se nyt rakastavan, miestään kotiin kaipaavan vaimon puhetta? Ei toistunut.
Tilanteet koettiin tarpeellisina, yhteisiin tavoitteisiin tähtäävinä.
Ps. Yhtään ainoaa osoitusta en saanut työkkäristä.
Edes kotiin jäämiseni alkuvuosien juopottelun harjoitteluni ei aiheuttanut vaimoni taholta urputusta eikä edes ilmehtimistä.
Työttömyys vapauttaa energiaa, ohjaa liikunnallsiin harrastuksiin, kannustaa harrastamaan terveellisen ruuan valmistusta jne.
Emme voi moittia niitä vuosia. Emme lyhyempiä emmekä pitempiä jaksoja.
Jäätyäni kotiin 57-ikäisenä ryhdyin minä hoitamaan koko ruokatalouden ja siivouksista suurimman osan.
Tekstiileihin ja tiskikoneeseen en tartu.
Tuo on niin totta. Minun tyttöystävä oli 3 vuotta työtön. Elätin meidät ja sitten yhtäkkiä tuli yt neuvottelut ja sain monoa. No tyttöystävä otti eron kaksi viikkoa sen jälkeen. 7 kk päästä sain uuden työn mutta tyttöystävä ei löytänyt uutta miestä, on tänäkin päivänä työtön ja erosta on 2 vuotta. Vonkusi takaisin todella kovasti, minulla on uusi tyttöystävä nyt joka ei jättänyt vakka olin vuoden työtön. Työtä ei ole helppo saada. Itse teen ihan mitä vaan paitsi myynti työtä.
Täällä on erinomaisia esimerkkejä erilaisista suhtautumisista - parisuhteeseen, sitoutumiseen ja rakkauteen. On hienoa lukea, miten on niitä ihmisiä, joiden parisuhde perustuu toisen rakastamiseen ihmisenä. Eihän se, että onko toinen töissä vai ei (työtön, eläkkeellä tms) liity toisen ihmisen rakastamiseen.
Itselleni on tärkeää, että puolisoni on työelämässä. Eikä tämä mitenkään liity siihen, rakastanko häntä ihmisenä... omituinen ajatuskin. Lyhytkestoisen työttömyyden kestäisin, mutta jos työttömyys pitkittyisi, niin kärsisin tilanteesta kovin. Työ tuo elämään rytmiä ja sisältöä. Työ muokkaa ihmisen identiteettiä. Ilman työtä ihminen syrjääntyy helposti, muuttuu passiivisemmaksi. Rytmit sekoaa ja tottuu ilmaiseen rahaan.
Itse olen 42v. enkä koskaan ole ollut työtön. Opinnot olen rahoittanut työnteolla ja asuntoni maksanut työlläni. Omat lapseni ovat saman oppineet. Ei sovi maata kotona ja syödä muiden verorahoilla. Korkea työmoraali on mielestäni tärkeää. Ei niinkään se, mitä työtä teet tai paljonko palkkaa maksetaan... osallistuminen ja vastuunkantaminen on se juttu.
Ja kuten sanoin... rakkauteen tää ei liity ollenkaan.
Parisuhde >< yhteiskuntamoraali? Minulle ne ovat eri asioita!
On myös eri asia makaako kotona ja syökö toisten verorahoilla.
Likimainkaan kaikkiin työttömiin tuo määrite ei sovi.
Liiton työttömyyskassan varoista jäsen itse maksaa vain osan mutta maksaa jokaisesta palkkakillingistään.
Minusta ei ole moraalitonta jos tilanteen vaatiessa niitä ns ( niin sanottuja ) päivärahoja nostaakin.
Ns. tarkoittaa sitä, että leikkuri tulee vastaan melko alhaalla.
Pätkätyövaiheessa minua potutti soviteltu päiväraha.
Pahimmoillaan 4:n päivän työpätkä esti loppukuukauden päivärahojen saannin eikä mistään muusta kompensatiosta ollut puhettakaan.
Minulle korkeaa työmoraalia edustaa tilanne jossa henkilö on valmis lähtemään mihin tahansa, tekemään mitä tahansa, vaatimatonta työtä vastaavalla palkalla, ilman päivärahoja tai matkakorvauksia sekä maksaen itse asumisensa ilman veronvahennysoikeutta.
Minulle on moraalia se, että suorittaa minkä tahansa tehtävän, vaatimattomankin, niin hyvin kuin ikinä pystyy!
Moraalittomuudessani olen sitä mieltä, että ihmisen elämässä voi olla muutakin
sisältöä kuin työ!
Viimeiset vajaat 20-vuotta ovat vahvistaneet minun ja vaimoni käsitykset.
Korkeakaan työmoraali ei näinä aikoina välttämättä auta työnsaannissa. Kotimaakuntani tilastoissa on tällä hetkellä 17 työtöntä jokaista auki olevaa työpaikkaa kohti. Joku työllistyy, mutta aika moni jää ilman.
Tämä lause "ei sovi maata kotona". Ihmiset paljastaa, itse sitä hoksaamatta, "ettäittelläonparastilanne"-,"rahaedellä"-ajattelunsa. Millä nimellä heitä kutsuttaisiin?
Mitä mahdoit kirjoituksellasi tarkoittaa?
Se, miten sinä tulkitset tekstiäni, on sinun omista lähtökohdistasi kiinni. Se ei kerro mitään syvällisempää minusta niin, et sinä pystyisit tekemään tulkintoja. Et tunne minua etkä historiaani ollenkaan.
Jos jotain onnistuit paljastamaan, niin oman ajatusmaailmasi köyhyyden ja lapsellisen luulosi "tulkinnan taidoistasi."
Ei sovi maata kotona. Tavanomainen lause, jolla ei ole mitään piilotarkoitusta. Se tarkoittaa juirikin sitä, että töitä on tehtävä elättääkseen itsensä ja lapsensa. Realismia ja halu osallistua tämän yhteiskunnan rakentamiseen. Halu ansaita itse omat rahat ja halu elättää itse omat lapset. Minulla on asiat hyvin, mutta raha ei elämässäni ole tärkeintä. Aivan muut asiat ovat.
Jos toista rakastaa oikeasti, ei ole väliä sillä onko hän töissä vai työtön ja mihin ammattiin opiskellut. Muutenkin minusta työnteosta paasataan liikaa, toki se antaa elämälle sisältöä, ainakin jonkun verran, ja siitä saa edes hieman enemmän rahaa (parhaimmillaan enemmän, riippuu ammatista ja työtehtävistä), mutta ei oikea rakkaus voi kaatua siihen, että toinen jää työttömäksi tai ei saa yrityksistä huolimatta töitä. Jos suhde kaatuu tällaiseen, niin sitten sen pitäisi kaatua silloinkin, kun jäädään eläkkeelle ja ihmisten suhde, joka kaatuu toisen tai kumpienkin työttömyyteen ei ole sisältänyt todellista rakkautta alkuunkaan, ehkä vain jotain rakkauden kaltaista huumaa ja himoa. Ihmisten pitäisi yrittää enemmän ymmärtää ja tukea toisiaan. Ei ihminen voi koko ajan olla täydellisyyden perikuva. Jos sitä edellyttää toiselta, niin sitten itsekin pitäisi pystyä olemaan sellainen. Paasaamalla toiselle että pitää olla sellainen ja sellainen saa aikaan vain ahdistusta. Elämä ei ole koko ajan kuin kiitotiellä menemistä. Meno muistuttaa enemmän metsätiellä kulkemista: välillä on suoria osuuksia ja välillä astutaan kuoppiin ja hypitään puunjuurien ja kivien ja kantojen yli. Esteitä on, mutta tavalla tai toisella niiden yli yleensä päästään ja voidaan katsoa taas päin uutta päivää.
Toi on siis sun mielipide. Jonkun muun mielipide ja kokemus voi olla toinen ja silti yhtä tosi kun sun. Muistas se. Kyllä joillekin voi työnteko olla niin suurimerkityksellinen asia et ei halua alkaa millekään työttömän kanssa. Vaikka kuinka rakastais.
Ite en pitkäaikaistyöttömän kanssa alkais suhteeseen vaikka miten rakastaisin. Haluan tasa arvoisen suhteen johon molemmat panostavat myös rahallisesti yhtä paljon. En pitkän päälle haluis katella työtöntä akkaa. Loppuviimein en kunnioittais ihmistä joka ei omaa elantoaan kanna pottiin.
Joojoo... kaikki työttömät hyökkää nyt puolustelee ja kiukkuaa. Tervetuloa. Maksan mieluusti veroa jatkossakin et saatte rahanne.
Mistä töitä saa. Työkkäriin ei pääse eikä ne ota ajanvarausta vastaan. Jos töitä onnistuu saamaan niin palkkaa ei välttämättä saa. Hesassa olis varmaan jokunen työpaikka mutta täällä pikkukaupunkissa ei töitä ole. Hesaan en ikinä halua muuttaa eikä siellä kaikille ole töitä. Töitä ei ole vaikka haluja olisi tehdä töitä-. Naiset kyllä saa aina töitä per.settä jakamalla ja ulkonäöllään.
"Mistä töitä saa."
Ei välttämättä mistään. Tai siis, kaikilla ei ole luontaisia taipumuksia ja opittuja taitoja, joita työmaailmassa tällä hetkellä tarvitaan. Ei pidä masentua, jos töitä ei löydy. Pitää vaan tyytyä elämään vaatimattomasti.
"Hesaan en ikinä halua muuttaa"
Tuo menee kyllä asenneongelman puolelle.
"Naiset kyllä saa aina töitä per.settä jakamalla ja ulkonäöllään."
Joo, noilla perusteillahan työpaikkoja jaellaan. Kiltti mies siellä taas osoittaa ajattelumaailmansa kiltteyden.
Etkös helka tiedä että se on ensinnäkin maailmanvanhin ammatti mutta se on eriasia jos on jo naamataulukin vanha ja kulunut....ja aika moni nainen on edennyt ja ylentynytkin reittäpitkinkin.
"Hesaan en ikinä halua muuttaa"
"Tuo menee kyllä asenneongelman puolelle."
Puoli miljoonaa työtöntä joten kaikilla on asenne ongelma. Kaikkien siis pitää muuttaa hesaan koska siellä on töitä ja jos ei muuta niin kaikille karenssi.. Maksaako sossut siis muuttokulut ja vuokravakuudet ja vuokrat siihen asti kunnes töitä löytyy. Ja mistä saat sellaista palkkaa että sillä maksaa vuokrat ja elää??
Se kuule ei vaan ole niin helppoa muuttaa minnekkään
Jos valitsee elää pienessä kaupungissa pitkäaikaistyöttömänä niin pitää hyväksyä myös se, että naiset eivät valitse elää siellä saati muuttaa sinne.
Ei kukaan pakota sinua laajentamaan työnhakualuetta (tai no, laki kohta pakottaa), mutta ei kukaan myöskään pakota naisia kiinnostumaan kaikkien mahdollisten miesten joukosta juuri siitä pienessä kaupungissa asuvasta muuttohaluttomasta työnvieroksujasta.
Ei kaikki työttömät siellä pienessä kaupungissa asu vuokralla, ole perheettömiä ja parisuhteettomia jne. Ei ole kovin helppoa lähteä esimerkiksi omistusasunnosta tuosta vain ja muuttaa vuokralle, varsinkin kun sitä omistusasuntoa ei ehkä saa myytyä helposti tai ollenkaan. Eikä ole niin kauhean helppoa jättää puolisoa, varsinkaan jos on lapsia, sinne pikkukaupunkiin muuttaessaan itse työn perässä muualle. Se puoliso kun saattaa olla vaikka ihan töissä siellä pienessä kaupungissa.
Muuttohaluttomuus ei välttämättä tarkoita työn vieroksumista. Joskus vain se muutto on kohtuuttoman vaikeaa toteuttaa edes työpaikan takia. Eriasia toki on, jos puhutaan vuokralla asuvasta sinkusta, jolla ei ole lapsia eikä ehkä mitään muutakaan sukua siellä pikkukaupungissa.