Ollaan seurusteltu pari kuukautta, asutaan eripaikka kunnilla ja nähdään vknloppuisin. Aluksi en edes ajatellut mihin olin ryhtymässä, "tietenkin se toimisi miksi ei?".nyt tajuan että me olemme nuoria ja tulevaisuuden suunnitelmat avoinna, emme voi varmuudella sanoa että toinen muuttaa samalle paikkakunnalle, pelottaa ajatella että toinen ajattelee samoin ja voi aivan hyvin jättää minut.Emme ole koskaan riidelleet, pystymme puhumaan ja hän on saanut minut avautumaan enemmän kun kukaan muu on koskaan pystynyt. Rakastan sitä äijää niin että viikot ovat tuskaa, haluan elää hetkessä mutta miten mahdollista kun odotan vain vknloppuja, siinähän menee elämä ohi! En ole jättämässä ja toivon ettei hänkään, en edes tiedä miksi kirjotin mutta kiitos kun luit :)
olematon tulevaisuus?
sometimeslifesucks
1710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Piti vastata kun tuota lukiessa tuli tunne että olisin voinut itse joskus kirjoittaa samalla lailla... paitsi että oma rakas löytyy pikkasen kauempaa kuin eri paikkakunnalta.
Mutta eikö se ole hyvä asia että tulevaisuus on avoinna? Ainakin voit vielä vaikuttaa siihen minne elämä sinut heittää, ohjailla sitä niin, että jonain päivänä olette vielä yhdessä pysyvästi.
Ainakin omalta kohdalla tiedän, että tämä toinen ihminen on sen arvoinen että kannattaa nähdä vaivaa sen yhteisen tulevaisuuden eteen. Sen suurimman unelmani eteen olen valmis uhraamaankin, ne hetket yhdessä maksavat takaisin korkojen kanssa.
Pelko tuli tutuksi matkan varrella minullekin, mutta asiasta puhuminen, yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien ja unelmien rakentaminen auttaa kummasti :)
Ei se ole aina helppoa, mutta ei sen pidä ollakaan.
Pitkää ikää suhteellenne :)