Lähdin huonosta suhteesta kymmenen vuoden jälkeen. Tiedän, että ero oli oikea ratkaisu itseni ja lasten kannalta, mutta tätä yksinäisyyttä on vaikeaa kestää. Ymmärrän nyt hyvin ihmisiä, jotka jäävät huonoonkin suhteeseen, etteivät olisi yksin. Yritän pysyä vahvana, etten palaisi edelliseen, koska pelkään olla yksin. Olen aina ajatellut, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa, mutta miten tätä oloa voi kestää?! Miten olette päässeet edes pahimman yli? Inhottaa kun en jaksa edes lasten kanssa puuhailla mitään. Olo on niin väsynyt. Töistäkin olin pois, mutta töissä olo helpottaa, kun saa täytettä päiviin ja näkee ihmisiä. Onko mitään neuvoja antaa?
Mikä helpottaa yksinäisyyttä?
Yh-äiti
5402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
en osaa neuvoa. Minun ja eksäní erosta on vuosi. Mä en tiedä vieläkään miten tästä yksinäisyydestä selviäisin. Hän jätti minut käytännössä korpeen,ei ole autoa,ei tosin korttiakaan.Ennen olin niin onnellinen ja iloinen.Tykkäsin olla lasten kanssa ja touhusimme paljon.Asuimme lähempänä palveluita.Tuli lähdettyä ja tehtyä asioita ihan erilailla.Siinä sen huomaa kuinka paljon se merkitsee missä ihminen asuu.Nyt olen yksin,eikä ole mahdollisuutta muuttaa minnekään.
En osaa neuvoja antaa,koska minusta tuntuu että minun elämäni ei tästä parane.Kun lapset kasvaa ja muuttavat pois kotoa silloin olen vieläkin yksinäisempi ja katkerampi.Tottakai miehiä on,mutta en halua tähän ketään,koska se voi olla vielä huonompi kun eksäni oli.
Olen päässyt töihin,mutta tuntuu ettei minusta ole siihenkään.Yhtä juoksemista koko ajan paikasta toiseen.
Ikävä kyllä haluaisin sen ajan takaisin kun asuimme eksäni kanssa vanhassa paikassa ja olimme onnellinen perhe.Oli joku joka auttoi käytännön töissä,oli läsnä sen minkä oli,mutta silti.
Tsemppiä sulle.:)
Hei varjo entisestä.
Katkeruus on korvien välissä. Älä anna sille valtaa. Se pilaa vain sinun elämän. Mikä sinut siellä maalla pitää jos et viihdy. Hankit työn ja asunnon sieltä missä viihdyt.
Muista että kukaan toinen ei voi sinua auttaa jos sinä itse käperryt sääliin. Elämässä tapahtuu pahempiakin asioita kuin ero. Ole onnellinen että olette terveitä. Ehkä sinun on aika istua ja miettiä mitä sinä elämältä haluat ja sitten vain alat päättäväisesti sitä toteuttamaan.
Yhden miehen perään ei kannata alkaa koko ikäänsä itkemään ja suremaan. Ei hän kuitenkaan niin ihmeellinen ole voinut olla, ettei parempiakin olisi tarjolla.
En väitä että ei satu kun jätetään, mutta surullakin on oma aikansa. Ja vuosi on jo liian kauan kun ei ole kuolemasta kysymys vaan erosta.
Voimia sinulle ja yh-äidille.
Sanotaan että ero on pieni kuolema. (tosin en ymmärrä mikä on pieni kuolema) Mutta tarkoittavat että siinä on oma surutyönsä tekeminen. Sinä teet vieläkin surutyötä ja olet antanut elämäpelon vallata mielesi.
Ehkä hän vei sinulta itsetunnon ja sai iskostettua ajatuksiisi sen että et ole kelvollinen. Mutta sehän ei pidä paikkaansa. Olet varmaan aivan mahtava persoona ja upea ihminen.
Lapsesi täytyy olla jo murkkuiässä tai vanhempia. Eli eivät tarvitse sinua koko ajan silmällä pitämään. Nyt ulos ja ihmisten ilmoille. Mutta jos olet todella epävarma itsestäsi niin nyt jos koskaan on korkea aika hakea apua ammattiauttajalta.
Uskon että parin käynnin jälkeen huomaat että elämä jatkuu ja ihanana kuitenkin. Muista että olet selvinny jo 10v ja selviät vielä seuraavatkin 50v.
Kotoa ei kukaan tule sinun kanssa tuttavauutta tekemään. Siispä harrastamaan mielekästä touhua ja katse eteenpäin. Älä anna periksi.
Se on eriasia näillä yksinäisyys jotka ei sairauden takia pääse kodistaan ulos harrastamaan.
Hei.
Et kerro tarkemmin kuinka kauan erostanne on, mutta vaikuttaa, että olet vielä aivan vereslihalla ja eroprosessi on kesken. Tunnet, että sinua houkuttaa paluu vanhaan vaikka se ei ole hyväksi. Olen kuullut sanonnan: parempi tuttu hel*tti kuin vieras taivas. Tämä sananlasku kertoo siitä, että ihmisellä on taipumus pelätä muutosta ja uutta ja pysytellä totutussa, vaikkei se toimisikaan.
Nyt sinulla kuitenkin on muutoksen aika.
Joudut etsimään itseäsi uudelleen. Löytämään omat tapasi täyttää aika, olla suhteessa lapsiin ilman isän läsnäoloa ja miettiä, millaista elämää tahdot viettää ja mikä sinua kannattelee.
Moni on kokenut eroryhmät hyvin voimaannuttavina. Niitä saattaa järjestää paikkakuntasi seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus. Halutessasi voit kysellä, koska sellainen ryhmä alkaisi. Aivan tuoreeltaan sinne ei kannata mennä, vaan eron pahimman kriisin ohi päästyään, Myös yksilöllistä keskusteluapua voi pyytää. Tosin jonoja lienee kaikilla paikkakunnilla.
Hienoa, että sinulla on työt. Anna väsymykselle sijaa, se kertoo prosessin olevan käynnissä sisälläsi. Keskity tärkeimpään eli nykyisen perheesi hyvinvointiin. Mieleni tekee sanoa, että unohda ainakin kaikki siivoukset ja muut velvollisuudet ja kölli vain lasten kanssa sohvalla ja anna kaikkien totutella ja sopeutua uuteen tilanteeseen.
Meiju, diakoni
Hei,
oikeastaan haluaisin vielä jatkaa. Monin paikoin sekä seurakunnilla että neuvoloilla, MLL jne on myös yksinhuoltajille suunnattua toimintaa, jos lapsesi vielä ovat sen ikäisiä, että lähtevät mukaan esim. retkille. Tämän kaiken tarkoituksena on tarjota vertaistukea ja auttaa arjessa jaksamista
diakoni Meiju