Rakastan miestäni kyllä.
Tiedän myös, että meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Hän ei ole se mies, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Onko siis turhaa tuhlata häneen aikaa? Silti rakastan tätä miestä. Tämä on niin vaikeaa. Tiedän, että jos jättäisin hänet, siitä seuraisi kamala suru ja masennus molemmille.
Siksi tavallaan vain lykkään eroa. Tiedänhän, että se kuitenkin joskus tulee. Ellei sitten mies muutu merkittävästi.
Mitähän minun pitäisi tehdä? Olen kyllä puhunut miehelle minua vaivaavista asioista, mutta oikeastaan tiedän, ettei hän miksikään muutu- ellei sitten ihme tapahdu.
Auttakaa mua!
Tiedän myös, että meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Hän ei ole se mies, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Onko siis turhaa tuhlata häneen aikaa? Silti rakastan tätä miestä. Tämä on niin vaikeaa. Tiedän, että jos jättäisin hänet, siitä seuraisi kamala suru ja masennus molemmille.
Siksi tavallaan vain lykkään eroa. Tiedänhän, että se kuitenkin joskus tulee. Ellei sitten mies muutu merkittävästi.
Mitähän minun pitäisi tehdä? Olen kyllä puhunut miehelle minua vaivaavista asioista, mutta oikeastaan tiedän, ettei hän miksikään muutu- ellei sitten ihme tapahdu.
Auttakaa mua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
se, mitä ne asiat ovat, joissa haluat muutoksen tapahtuvan - pystyisinköhän niihin itse?
Ei toista voi pakolla muuttaa. Mutta ehkä kuitenkin pieni välimatka tekee ratkaisun asiaan, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Jos mies rakastaa sua, niin välimatka voi auttaa hieman muutoksessa. Ja siinäkin mies voi muuttua vain siihen suuntaan, tuskin aivan päinvastaiseksi - särmiä voi kuitenkin hioa. Se oli vain ajatus, en ole spesialisti näissä asioissa.
rakastan mun miestä mut tiedän että tää ei toimi ja lykkään vaa väistämätöntä eli eroa. mies on työtön ja alkoholiongelmainen.
Mitä ne asiat tosiaan ovat, joissa haluat muutosta? Ovatko ne todella jotain miehessäsi vai kenties itsessäsi? Jos oikeasti rakastatte toisianne, kuinka siinä voi yleensä edes ajatella, ettei yhteistä tulevaisuutta ole?
Melko tuoreessa suhteessani olen joutunut miettimään paljon, mitä
suhteelta haluan, ja miten pitkään se ylipäätänsä voi kestää. Pidän
miehestä aidosti (vielä en siis ala rakkaudesta puhumaan..), mutta olemme
niin erilaisia persoonia, että molempien olisi muututtava/sopeuduttava
valtavasti, että suhteemme voisi pidemmän päälle toimia. Enkä tiedä
toimisiko sittenkään. Nyt olen siis juuri samaisen ongelman edessä kuin
sinä: tiedän, että tulevaisuutta ei ole, mutta ei silti ole mitään syytä
laittaa poikki juuri nyt. Tai huomenna. Tai viikon päästä. Toisaalta,
sattuuko se sitten loppujen lopuksi enemmän, jos eroa pitkittää? Ikävä
tulisi kova jo nyt, eli miten paljon pahemmalta tuntuu sitten myöhemmin?
Lisäksi ajatuksissa pyörii (ja osaltaan lisää hämmennystä..), että kuinka
tärkeä koko juttu on miehelle? Suoraan kysyttäessä osaa antaa ns. "oikeat
vastaukset", mutta tuntuu, että muuten ei välittämistään näytä. Mitä siis
uskoa? Jos suhteen tulevaisuutta ajatellaan, miehen tulisi muuttua paljon,
jotta elämäntyylit sopisivat edes suurinpiirtein toisiinsa. Toki olen itse
valmis sopeutumaan, mutta minä en ole se, jonka pitäisi vähentää alkoholin käyttöä, etsiä muukin harrastus kuin television katselu ja opetella pesemään pyykkinsä.. Vaatii siis paljon rakkautta toista kohtaan, että jaksaa niin suuria muutoksia. Ja nyt en tiedä voinko ikinä odottaa tuollaista rakkautta löytyvän, vai satutanko vain itseäni turhaan sitä odottaessa..
Taisin vain lisätä kysymyksiä, enkä antaa yhtään vastausta, mutta halusin vain kertoa sinulle Minni, että meitä on muitakin.. Eräs hyvä vinkki: kun suhde alkaa aiheuttaa enemmän surua kuin iloa, se on aika lopettaa. Jos siis mietit enemmän niitä ongelmia ja vaikeuksia, kuin iloitset hyvistä hetkistä, kannattaa harkita onko enää suhteessa niin onnellinen kuin voisi olla..
Jaksamista!