Nyt sen sitten tein. Petin miestäni ja olo on kauhea. Olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta, naimisissa ja lapsiakin on. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, ja nyt sitten niin kävi. Olen aina tuominnut uskottomuuden ja nyt itse olin uskoton. Mieheni on aivan ihana, ja mielestäni meillä kaikki ok, seksiä tosin saisi olla enemmänkin ;-)). En tiedä nyt miten kestän itseni kanssa, en halua häntä loukata kertomalla, ehkä nyt minulla on sitten kiirastuli tämän takia ? En voi puolustella tapahtunutta mitenkään, se vain tapahtui - enkä halua syyttää voimakasta humalatilaanikaan...Voi apua- tuntuu etten kestä elää itseni kanssa. Toisaalta olen monesti pohtinut-että tätäkö tämä elämä on-lopun ikää saman ihmisen kanssa...Tuli ainakin todettua että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella - toisaalta taas itsellä siinä mielessä hyvä olo, että näköjään kiinnostusta vielä minuakin kohtaan löytyy...Tämä kumppani nimittäin oli minua 12 vuotta nuorempi..Tiedän että moralisoijia varmasti löytyy, mutta haluaisin nyt lähinnä kuulla muilta, joille näin käynyt pitkässä suhteessa-miten jatkoitte eteenpäin ? Tuntuu että oma sydän pakahtuu tuskasta, joten moralisointia en nyt kaipaa - tehtyä ei tekemättömäksi saa, nyt vaan pitää miettiä miten tästä eteenpäin-helpottaako tuska joskus?
Kiitos jos jaksoitte lukea-voisin tästä nyt kirjoittaa romaanin, mutta jospa nyt joku ymmärtää tuntemukseni ja vastaisi-asiallisesti.
Kiitos jos jaksoitte lukea-voisin tästä nyt kirjoittaa romaanin, mutta jospa nyt joku ymmärtää tuntemukseni ja vastaisi-asiallisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinusta tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen pahalta. Tunnet, että tekosi näkyy sinusta päällepäin kilometrien päähän ja kaikki, miehesi mukaanlukien, tietävät. Asia ei näin kuitenkaan ole, ei se pettäminen näy ulospäin, jos vain pystyt jatkamaan normaalia perhe-elämää.
Ja miksikä et jatkaisi? Virheitä tekevät kaikki ja opit ajan myötä hyväksymään virheesi. Et saa tehtyä tekemättömäksi syyllistämällä itseäsi. Olemme inhimillisiä ja jossain vaiheessa se pitää vain hyväksyä.
Pystyt kyllä jatkamaan elämääsi, kunhan pidät salaisuutesi. Jos koet halua kertoa, punnitse onko se sen arvoista. Menetät luottamuksen ja ehkä jopa miehesi ja perheesi. Aikaa myöten helpottaa!
Ainoa sudenkuoppa on vain se, että kerran jälkeen pettäminen on vain helpompaa. Vaatii sinulta sisua ja päättäväisyyttä, jotta pystyt olemaan uskollinen tulevaisuudessa. Voimia sinulle, jotta jaksat jatkaa eteenpäin ja jättää menneet taaksesi.
Kiitos isosisko-rohkaisevista sanoista. Ehkäpä opin elämään tämän asian kanssa-nyt tämän aamun olen pystynyt vihdoin itkemään (jospa vähän auttaisi) kun mies töissä ja itse olen kotona nuorimman kanssa. En usko että tavaksi otan-varsinkaan kun käyn ehkä n. 1 kerran vuodessa ulkona - ottaa nimittäin tosi koville tällä hetkellä.
Minulle kävi samoin. Oltiin yhdessä melkein 10-vuotta. Tunnontuskat oli kauheat. Öisin en saanut nukuttua. Olin todella järkyttynyt, että pystyin tekemään niin. Totesin myös, ettei petos kannata.
Vannoin/lupasin itselleni, ettei niin käy enää ikinä, mutta toisin kävi. Se oli selvä merkki minulle, joten nyt olemme eronneet.
Olet Tipu aivan oikeassa. Mikäli pettäminen jatkuu, on silloin jokin pielessä. Mikäli taas tapahtunut on ainutkertaista, eikä toistu, on siitä mahdollista päästä yli. Ylitsepääseminen on vaikeaa, mutta sitä voi helpottaa antamalla itselleen anteeeksi. Ilman anteeksiantoa itselleen ei asiasta pääse yli, tämä on minun kokemukseni.
mitä sä siinä oikeen valitat? teit mistä olit salaa unelmoinu ja se siitä.toivottavasti oli sen arvosta!!!