Olen monesti törmännyt siihen, että uskovaiset naiset Suomessa koristautuvat voimallisesti ulkoisesti: hiusvärillä, koruilla, meikillä sekä varsinkin hienoilla vaatteilla ja asusteilla. Esim. jo pelkästään kun katsoo tv7 ohjelmia, näkee yhden päivän ohjelmiston aikana näitä epäjumalanpalvonnan syntiin langenneita.
Poikkeuksena on Satu Räsänen ja Pirkko Jalovaara (ja kenties on muitakin, mutta nämä tulevat nyt mieleen), jotka pitäytyvät Herran tahdossa tässä asiassa.
Poikkeuksena on Satu Räsänen ja Pirkko Jalovaara (ja kenties on muitakin, mutta nämä tulevat nyt mieleen), jotka pitäytyvät Herran tahdossa tässä asiassa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Katso muslimikanavia. Niillä naisia näkee vain mustissa kaavuissa, jos lainkaan.
Toinen vaihtoehto on ulkonäön sijasta kiinnittää huomio esiintyjien sanomaan.
Ei tule hunnulla peittää kasvoja, kuin ei myöskään meikillä.
Sana käskee väkevästi:
"3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; " Piet. 3:3-5
"Toinen vaihtoehto on ulkonäön sijasta kiinnittää huomio esiintyjien sanomaan."
Synti on syntiä, vaikkei siihen kukaan kiinnittäisikään huomiota.
Ylenpalttinen "koristautuminen" ei pue ketään!
Niin kauan, kun tunnossa on rauha, on kaikki kunnossa. Kun itseään "kuulostelee" ,tietää , mikä on sopivaa kaunistamista uskovallekin sisarelle. Minä ainakin tykkään olla nätti, ja "parantelen "sopivasti ulkokuortani! Uskoni ei ole tippaakaan pienempi sen vuoksi ja olo tuntuu ihan "prinsessalta" ja sehän minä olenkin, ihan kuningasten kuninkaan sisar! Kukin pitäköön huolen omasta itsestään, älköönkä muista!
"Vapauteen Kristus vapautti meidät"!
Ei se sanomaa kuunteleminen auta jos pukeudutaan miesten tamineisiin, maalataan naama, koristellaan kuin joulukuusta koristellaan ja käytetään ehkäisyä.
Siinä vain kielletään usko ja sellainen usko on prostitoiduillakin.
Kiinnittäkääpä huomionne omaan vaellukseenne älkääkä toisten. Ulkonainen naamasi voi kyllä olla puhdas mutta entä onko sydämesi? Jumala näkee vain ihmisen sydämen sillä vain sillä on merkitystä hänelle.
Jumalan seurassa vaellus näkyy vuosien varrella kasvoissakin ja vaatteissa ja kaikki huomiotaherättävä jää pois. Muutos on siis sisältä ulospäin.
Naisista puhe?
Ottaisin silloin esiin kansamme sisaret, jotta päästään Kauneuteen!
http://www.orahman.com/wp-content/uploads/2012/02/Women-activists.jpg
Ihminen näkee ulkokuoren, Jumala näkee sydämen.
Ulkokuoresta näkyy mitä ihminen sisältä on vaikka millä värillä koettaisit peittää sen.
Voi sitä johonkin juhlatilaisuuteen mennessä vähän tällätäkin.(Esterin juhlapuku)
Missä menee raja tämän asian suhteen?
Arkimeikkini (eli se millaisena esiinnyn työssäni) käsittää puuterin ja ripsivärin (tapaan mm. paljon asiakkaita). Syntiä?
Minulla on myös päässäni kaljuja kohtia, joten joudun joka päivä laittamaan hiukset ja keskittymään niihin niin ettei läntit paista alta kovin pahasti. Kaljut kohdat aiheuttaa minulle joka päivä päänvaivaa ja harmia. Sanomattakin selvää että kaljuuntuminen on naiselle tosi nöyryytävää. Käytän myös erästä valmistetta, joka hillitsee hiustenlähtöä. Syön myös ravintolisää joka tukee hiusten kasvua. Onko se syntiä? Vai pitäisikö minun vaan hyväksyä asia tekemättä sille mitään? Saisinko edes tehdä asialle mitään? Mistä tiedän onko tämä se minun "risti"? Kysyn tätä ihan tosissani. Minulla on jatkuva huono omatunto tämän asian ja pinnallisuuteni suhteen.
Hiuksiani en ole sentään ole värjännyt (enää aikoihin). Enkä käytä koruja juuri koskaan.
Käytä rauhassa vaan meikkiä ja ravintolisää. Kuka sellaisesta voisi pahastua?
Puuteria ja voiteita voidaan käyttää. Ihoa tulee hoitaa eikä siinä mitään jos voiteet nuorentavat.
Tukan voi hoidella niillä lisukkeilla ja peruukillakin.
Rintakoru, risti ja vaikka ranteessa kultakello Rolex ovat ok. Ei ravintolisiä ole kielletty.
Pinnallisuutesi kanssa voi ottaa yhteyttä "yläkertaan" ei kysellä alakerran junteilta. Se on viisautta ja Jumalan työtä.
Miehetkin voivat jättää partavetensä ja turhat krääsät ympäriltään pois.
Esim. se, että autollaan haluaa edustaa maallista arvovaltaa ja paremmuuttaan on synti.
Eli hajuvedet pois, niin miehet kuin naisetkin.
Riittävä puhtaus on ok.
Kukin tarkatkoon omaa vaellustaan vaan. Jos joku toinen meikkaa kauheasti, varastaa tai elää homosuhteessa, niin kuuluko se sinulle?? Juuri tällaista vastaan arkkipiispakin opettaa hienosti mielestäni. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. On totta, että Raamattu kieltää koristautumisen, homoseksuaalisuuden harjoittamisen ja varastamisen jne, mutta onko omassa sydämessäsi pakkelia, irstailetko sydämessäsi tai varastatko ajatuksissasi?? Menee itseesi aloittaja!!
Voi hyvää päivää! Jos joskus lipsahtaa harrastamaan avioliiton ulkopuolista seksiä (tai sitä homoseksiä) tai laittaa pakkelia naamaan, niin sellaisen henkilön synnistä ei pidä toisten uskovaisten tehdä numeroa, SIIHEN pätee se, että jokainen tarkatkoon omaa vaellustaan, mutta jos tekee jatkuvasti sellaista, mitä vastaan on Sana, niin silloin on aivan oikein toisilta uskovaisilta nuhdella siitä, ja sanoa ääneen että se on SYNTI.
On se kumma kun Raamatun arvovaltaa nakerretaan jo helluntailaistenkin keskuudessa. Ryhdistäykää, olkaa uskossa väkevät ja ojentautukaa Raamatun sanan mukaan! Turhamaisuus on synti siinä missä vaikkapa homoseksikin. Älkää olko tekopyhiä!
Ei laisinkaan hyvä suuntaus.
Kaikki silmiinpistävä meikki ja koreilu pois!
Vanhoille harmaat hiukset!
Ei pitäis olla muiden ongelma kun toiset haluavat korostaa kauneuttaa/naisellisuuttaan. Turhaa höpinää ja kateutta,sanon minä.
Itse näen, että kaunis nainen kestää luonnollisen lookin. Itseäni myös viehättää eniten luonnonkaunis nainen, jossa sydämen kauneus on etusijalla eikä meikki, tekoripset, rakennekynnet ja vaatteilla koreilu. Joku käytti sanaa turhamaisuus. Kaikki se peilin edessä vietetty aika on pois Jeesukselta.
Joo ois se niin kiva nähdä, että minkä väriset hapset suurimmalla osalla suomalaisista naisista oikein on ihan sillai luonnostaan, kun harva uskaltaa enää olla aito oma itsensä, ihan kuin se olisi jokin kauhistus. Uskovaisetkin väittävät kovasti kunnioittavansa Luojan tekoja, mutta näinköhän on, kun ei Luojan luomat omat väritkään kelpaa.
kyllä olen niin monta väritöntä naisihmistä nähnyt, joille tekisi hyvää vähän edes hiusten ja vaatteiden välityksellä väriä saada. Katsella kokouksissa näitä lähes huomaamattomia naisia niin ei se uskovaisten kuvaa kohenna vaan latistaa.
Kaunistautua, vaan se kerrotaan ja ohjeistetaan, että miten ja millä sydämen asenteella sen kaunistautumisen tulisi tapahtua:
1. Tim. 2:9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.
Siinä siis sanotaan ovat säädyllisessä puvussa ja KAUNISTAVAT itseään kainosti ja siveästi !!!
Voi miten Kaunis onkaan Nainen, kun ulkoisen viehätyksen lisäksi silmistä loistamalla loistaa Sydämen Kauneus!
Oih, sellaisiakin on
Eräillä fundisopettajilla on kehonmuokkauksesta tulleet hauikset. Voisiko olla turhempaa. Senkin ajan voisi käyttää uskontoon auttamiseen.
Eikös meille kuulu vapaus Kristuksessa? Älkää nyt hyvät ihmiset tommosesta ottako ressiä. Eikös se painopiste pitäis olla siinä, mikä on sydämessä, eikä siinä, mikä on naamassa? Uskovalle naiselle on kehotus kaunistaa itsensä hyvillä teoilla. Se on asian ydin. Mielestäni pukeutuminen ja itsensä koristaminen on jokaisen henkilökohtainen asia, kukin tehköön niin kuin haluaa. Sopimattomasti pukeutuminen tai se, että on viettelykseksi syntiin on tietenkin kielletty.
"Älköön teidän kaunistautumisenne olko ulkonaista" Tässä raamatunpaikassa on pienoinen käännösvirhe. Tarkka alkukielen mukainen käännös on; "älköön teidän kaunistuksenne olko ainoastaan ulkonaista". Mutta tärkeysjärjestys pysyy samana, ensin sisäinen ja sitten ulkoinen kauneudenhoito. Sisäinen on tärkeämpi.
Erityisesti psalmeissa puhutaan paljonkin kaunistautumisesta positiivisessa mielessä. Erityisesti morsian hääjuhlaan kaunistettuna on paljon esillä. Asialla on tietysti hengellinen merkitys; seurakunta on Kristuksen morsian ja meidän kuuluu kaunistautua hyvillä teoilla, synnin hylkäämisellä, Jeesusta lähellä olemisella. Mutta siitäkin huolimatta koristautumisesta puhutaan näissä raamatunpaikoissa hyvänä asiana.
Epäjumalahan ulkonäkö voi kyllä olla, mutta eiköhän se ole ihan kokonaan eri asia kuin itsestään huolehtiminen ja kauniiksi laittaminen. Pukeutumisella ihminen ilmaisee myös persoonallisuuttaan. Jokainen on Jumalan luoma. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Jokaisella on oikeus ilmaista itseään myös pukeutumisen kautta.
Kyllä kaunistuminen, ei tarkoita välttämättä meikkiä, on osoitus myös muiden kunnioituksesta. On asiallista tehdä itsensä eteen sen mikä mahdollista ja asiaan kuuluvaa kun lähtee yleisiin tilaisuuksiin. Kaikillahan ei toki ole minkäänlaista värisilmää ja se on surullista katsottavaa.
Onhan tärkeää käyttää aikaa ja 'tehdä itsensä eteen', ja unohtaa ajankäyttö ja ajatteleminen sekä avustaminen, rukouksesta puhumattakaan, niiden suhteen, joita vainotaan ja pahoinpidellään, ja vielä tämänkin vuoden puolella surmataan Kristuksen nimen tähden??
'Puhdas naama', ehkä et ole tehnyt ero uskovaisten ja "uskovaisten" välillä.
"Katsella kokouksissa", sitä vartenko joku/jotkut kokouksissa käy/-vät?
Kun kritisoidaan ylenpalttista ulkonaista tälläytymistä ja koristautumista, täällä jotkut vastaavat puolustellen sitä, ja perustelevat sitä sanomalla, että "Jumala katsoo ihmisen sydämeen eikä ulkonaiseen olemukseen" jne., mutta eivätkö nämä puolustelijat toimi silloin tekopyhästi?
Siis: jos henkilö kerran pitää sisintä tärkeimpänä, niin miksi hän sitten näkee suunnattomasti vaivaa ja käyttää aikaa tälläytyäkseen ulkonaisesti? Syntiä on ulkonäkökeskeisyys, eikä se, että nuhtelee ulkonäkökeskeisyydestä. Se, joka paljastaa synnin ja nuhtelee siitä, tekee Jumalan tahdon.
Jos ihminen _oikeasti_ ajattelee, että sisin on tärkein (ja tämän Raamattu vahvistaa selkeästi), niin hän ei koe tarvetta tälläytyä viimeisen päälle ulkonaisesti.
Olen itse nainen, ja meikkaan ja käytän peilin edessä aikaa, vaikka voisin sen ajan käyttää evankelioimiseen (olen evankelista) ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen. En siis ole tässä asiassa paljonkaan aloituksessa kritisoituja uskonsisaria pyhempi käytännössä, mutta sentään minä pysyn totuudessa ja tunnustan turhamaisuuteni syntisyydeksi.
Vain tunnustetun syntisyyden Herra antaa anteeksi.
Ei meikkaamattomuus meistä sen pyhempiä uskovia tee. Kautta raamatun kerrotaan häikäisevän kauniista naisista, kauniista vaatteista ja kulta- ja hopeakorujen käytöstä mutta niiden ei tule olla ensisijaisena asiana elämässämme.
Ajatelkaa nyt, meidän naisten tulee säteillä kauneuttamme niin ulkonaisesti että sisäisesti että maailman uskostaosattomat ihmiset kadehtisivat sitä mitä meillä on ja haluaisivat olla samanlaisia! Teemmekö kunniaa Herralle kulkemalla julkisesti hommuisen näköisenä, suut tiukalla viivalla ja katselemalla arvostelevasti toisia ihmisiä nenänvarttamme pitkin? Emme todellakaan tee! Pois se minusta ja toivottavasti myös teistä!
Jokainen lukija muistaa menneet ajat jolloin uskovat naiset kulkivat harmaissa/mustissa leukaan asti napitetuissa mekoissa hiuset tiukalla nutturalla ja se sisäinen pahaolo ELI LAKIHENKISYYS näkyi myös poikkeuksetta ulkoisesti myös naamasta ja toisia arvostelevista asenteista. Kukaan maailman ihminen ei kadehtinut näitä uskovia naisia vaan heitä säälittiin ja toivottiin mielessään ettei minusta vain tulisi koskaan samanlaista!
SIKSI Minä en halua ola sellainen vaan haluan säteillä Herran rauhaa, saamaani pelastusta ja onnellisuutta koko olemuksellani ja siihen kuuluu Jumalan rakkaudesta sädehtivät silmät sekä myös ulkoinainen olemukseni joka on huoliteltu niin vaatteiden, hiusten laiton, kynsien laiton ja hillityn meikkauksen avuin.
Runsas Jumalan siunaus olkoon teidän kanssanne.
Minä taas ajattelen, etten uskovana naisena halua kiinnittää itseeni vääränlaista huomiota. En katso ketään kuitenkaan vihaisesti nenänvartta pitkin. Luonteen kauneutta voin kehittää, enhän koskaan ole täydellinen. Ruumiillinen kauneus sen sijaan on Luojalta saatua, sopivassa määrin. Pidän kehoni hyvässä kunnossa urheillen, jotta se olisi terve temppeli sielulleni. Meikkiä en kuitenkaan käytä. Kaunis hymy on kasvojen paras kohotus ja silmistä voi loistaa sisäinen tyyneys ja luottamus Jeesukseen
"Teemmekö kunniaa Herralle kulkemalla julkisesti hommuisen näköisenä, suut tiukalla viivalla ja katselemalla arvostelevasti toisia ihmisiä nenänvarttamme pitkin?"
Tässä ei ollut kyse kasvojenilmeestä ja siitä huokuvasta asenneongelmasta. Myös meikatut ja tällätyt ihmiset voivat katsoa toisia arvostelevasti, suu tiukalla viivalla ja nenänvartta pitkin. Ja se, ettei tälläydy viimeisen päälle (mitä aloituksessa mielestäni kritisoitiin, ja mitä minä kritisoin omassa kommentissani), ei tarkoita, että pitää homssuisena kulkea. Siihen väliin jää aika paljon kohtuullisia huolittelun ja siisteyden asteita...
"SIKSI Minä en halua olla sellainen vaan haluan säteillä Herran rauhaa, saamaani pelastusta ja onnellisuutta koko olemuksellani ja siihen kuuluu Jumalan rakkaudesta sädehtivät silmät"
Tämä tulee sydämestä eikä tällaisen rauhan ja kauneuden välittäjäksi tarvita tärkättyä ja värjättyä kampausta, rakennekynsiä, tekoripsiä, punattuja huulia, kalliita jakkupukuja ja piikkikorkkareita...
Tärkeintä on se, mitä TODELLA ON. Rakkaus lähimmäisiin punnitaan loppuviimein teoissa ja totuudessa.