..asuu isossa kaupungissa kuten stadissa epsoossa turussa..laHDESSA TAI RIIHIMÄELLÄ? ITE KAIPAAN MAALLE JA PUOLET AJATSA ULKOMAILLA..TOIVOTTAVAA OLISISI.. VIIME KESÄKIN EMNI BAANOILLA AKSELILLA MILANO-ROOMA..E
Se on kuule niin, että isoissa kaupungeissa asutaan usein pakosta, koska työpaikat ovat siellä. Siis ei statusta.
Oikein nauruksi pisti, kun esiteltiin jossain lehessä jonkun pomon luksusasuintaloa jossain Töölössä Helsingissä. Siinä ei ole muuta luksusta kuin hinta. Hirveä liikenteen melu ja talo on malliltaan neukku, eli kaheksan kerrosta.
0Äänestä
K. kake
Moni pitää statuksena tai luksuksena asua ruuhkasuomessa. Palvelut ovat lähellä, työpaikat, kapakat, ravintolat...En pitäisi statuksena luksusasuntoa, jos sen määrittelee korkea hinta. Statuksen määritteleminen on yksilökohtainen kokemus.
Näkisin, että ympäristö määrittelee statuksen ja luksus asumisen, ei arvoasunto. Asvaltoitu ympäristö, liikenteen melu, lasten leikkipaikkojen puute, eivät lisää statuksen arvoa. Sellaisessa ympäristössä, kahdeksankerroksisessa kerrostalossa, missä lapsilla ei muita virikkeitä ole kuin ajella hissillä ensimmäisestä kerroksesta kahdeksanteen päivästä toiseen, niin voidaanko puhua luksusasumisesta?
0Äänestä
basaschka
il duce grande milanese pappa di pomodoro prego!
0Äänestä
En ole status mies.
Luksusta ja statusta on omistaa mummonmökki luonnon hiljaisuudessa hieman loitonpana kaikesta missä tapahtuu ja on liikennettä mutta kuitenkin sopivan lähellä palveluja, ensisijaisesti kauppa/kaupat ja jonkinlainen joukkoliikenne. Mökki joka on laitettu, jossa on perusmukavuudet ja pihasauna ja jonne voi mennä muutaman kerran vuodessa, sopivin väliajoin, ja...jonka hinta oli niin alhainen ettei sitä ilkeä edes mainostaa. Liian halpa siis statusta.
Kaikki muu "vakioasunto" isossa lähiössä ja työ/työt sopivalla etäisyydellä on ikäänkuin tilapäinen olomuoto; yömaja ja toimeentulo joille en anna arvoa kovin runsaasti. Mummonmökki, sitä voisi kutsua oikeaksi kodikseen ja eläkepäivät, mitä muuta ihminen tarvitsee? Niitä odottelen hiljakseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on kuule niin, että isoissa kaupungeissa asutaan usein pakosta, koska työpaikat ovat siellä. Siis ei statusta.
Oikein nauruksi pisti, kun esiteltiin jossain lehessä jonkun pomon luksusasuintaloa jossain Töölössä Helsingissä. Siinä ei ole muuta luksusta kuin hinta. Hirveä liikenteen melu ja talo on malliltaan neukku, eli kaheksan kerrosta.
Moni pitää statuksena tai luksuksena asua ruuhkasuomessa. Palvelut ovat lähellä, työpaikat, kapakat, ravintolat...En pitäisi statuksena luksusasuntoa, jos sen määrittelee korkea hinta. Statuksen määritteleminen on yksilökohtainen kokemus.
Näkisin, että ympäristö määrittelee statuksen ja luksus asumisen, ei arvoasunto. Asvaltoitu ympäristö, liikenteen melu, lasten leikkipaikkojen puute, eivät lisää statuksen arvoa. Sellaisessa ympäristössä, kahdeksankerroksisessa kerrostalossa, missä lapsilla ei muita virikkeitä ole kuin ajella hissillä ensimmäisestä kerroksesta kahdeksanteen päivästä toiseen, niin voidaanko puhua luksusasumisesta?
il duce
grande milanese
pappa di pomodoro prego!
Luksusta ja statusta on omistaa mummonmökki luonnon hiljaisuudessa hieman loitonpana kaikesta missä tapahtuu ja on liikennettä mutta kuitenkin sopivan lähellä palveluja, ensisijaisesti kauppa/kaupat ja jonkinlainen joukkoliikenne.
Mökki joka on laitettu, jossa on perusmukavuudet ja pihasauna ja jonne voi mennä muutaman kerran vuodessa, sopivin väliajoin, ja...jonka hinta oli niin alhainen ettei sitä ilkeä edes mainostaa. Liian halpa siis statusta.
Kaikki muu "vakioasunto" isossa lähiössä ja työ/työt sopivalla etäisyydellä on ikäänkuin tilapäinen olomuoto; yömaja ja toimeentulo joille en anna arvoa kovin runsaasti. Mummonmökki, sitä voisi kutsua oikeaksi kodikseen ja eläkepäivät, mitä muuta ihminen tarvitsee? Niitä odottelen hiljakseen.