Isä Kuoli 3.12.2014 yöllä sairaalaan...

Hei 14-vuotias

Myötätuntoa sinulle ja otan osaa suruusi, haluaisin jakaa suruasi. Olisit varmasti tarvinnut isää vielä paljon ja monta kertaa. Juuri nyt sinulla on varmasti se tunne, että tämä ei voi olla totta, näin ei voi käydä minulle ja minun rakkailleni.

Suru lähtee vain suremalla. Ja suru kestää aikansa. Minusta on hyvä, että osaat itkeä. Se on hyvä merkki. Toivon, että sinulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit puhua ja jakaa surua ja kaipausta. Ja ihmisiä, joiden kanssa voit itkeä yhdessä.

Viestissäsi oli joitain hyviä asioita. Sinulla on äiti, hän varmasti pitää sinusta huolta. Juuri nyt tarvitset huolenpitoa ja sitä, että saat vain olla pikkutyttö. Ota tuo huolenpito vastaan. Sinulla on ollut hyvä isä. Sinulla on varmasti monta syytä olla kiitollinen siitä, mitä olet isältä saanut. Ehkä juuri nyt tuota kiitollisuutta et voi tuntea. Mutta ehkä senkin aika tulee.

Olet kuitenkin nuori ihminen, sinulla on elämä edessäsi, paljon uutta ja hyvää tulevaisuudessa. Juuri nyt on surun aika, mutta kun olet aikasi surrut, elämään mahtuu taas jotain muuta.

Toivon sinulle voimia tähän vaikeaan vaiheeseen elämässäsi
Päivi-pappi Hämeestä

Moi! Surullista (ja kamalaa) kuulla tuo... :'( Minulta kuoli tänä vuonna sukulainen (en kuitenkaan ole menettänyt vanhempiani ja toivon ettei niin tapahdukaan), ja olihan se ensin järkytys että miten niin on voinut tapahtua, sitten kesti jonkun aikaa ennen kuin oikeasti pystyi itkemään... Edelleenkään sitä ei vain pysty tajuamaan, että hän on pois... Tämän lisäksi minulla on pelko oman lemmikin (koiran) kuolemisesta, ei sitä välttämättä tapahdu, mutta pelkään sitä, koska se tulisi olemaan minulle rankkaa, koira kun on meillä ollut jo monta vuotta... Ja siitäkin sitten tulee perheenjäsen... :(

Sellainen neuvo minun on nyt pakko sinulle antaa, että itke kun itkettää. Surua ei voi lopettaa, varsinkaan silloin, kun juuri on tapahtunut jotakin tuollaista. Itkeminen ja suru eivät ole huonoja asioita, vaan useimmiten itku helpottaa oloa ainakin jonkin verran. Suru ei koskaan lähde sisältä lopullisesti, mutta et sinä varmaan koko elämääsi itke. Siihen vaikuttaa hyvin paljon se, annatko itkun tulla ulos nyt, aina silloin kun tuntuu ettei kestä enää. Itse itken vaikka omassa huoneessani tai ulkona jossain kaukana muista ihmisistä, jos ei muuta. Itseäni itku helpotti jonkin verran, ja nyt vain minun on vaikea tajuta että joku elämästäni on poissa, kun hän mieleeni tulee. Ja myös uniin yöllä. Itse olen 15-16v, joten on tämäkin minulle kamalaa. Sinulle varmasti vielä rankempaa, koska olet vasta 14. Mutta monille muillekin on käynyt noin, sinä et ole ainoa. Muuten, en yleensä ole tottunut lohduttamaan ihmisiä hirveän paljoa (koska en ole "tavannut" ketään joka olisi menettänyt jotakin noin tärkeää), mutta toivon koko sydämestäni, että tämä auttoi sinua edes vähän!

Kyllä isä varmasti viestin sai. Taivaan enkelit ovat sen hänelle viestittäneet, niin uskon. Sinulla on nyt kova juttu kun monia rakkaita on lähtenyt lyhyellä aika välillä.
Kyyneleet ja itku helpottaa jos ne tulee. Puhuminen ja surun jakaminen silloin kun kokee oleva tarvetta puhua. Myös kirjoittaminen päiväkirjaan helpottaa.
Jos suru käy liian raskaaksi ja ylivoimaiseksi, niin alussa lieveällä lääkityksellä voi helpottaa. Mene juttelemaan kouluterveydenhoitajan kanssa, jos ei ketään toista sopivaa ihmistä ole.
Yritä myös pitää kiinni normaalista arjesta: koulu, harrastukset ja kaverit, jotta elämä jatkuu. Pääsetkö osallistumaan hautajaisiin.
On kiva, että teillä oli kivaa ja hauskaa viimeisen kerran isän kanssa.

Otan osaa suureen suruusi. Oma isäni kuoli myös ollessani 14 vuotias, siitä on aikaa jo vuosikymmeniä mutta silti muistan sen valtavan surun kun tiesin että isä on lopullisesti poissa.
Surua ei voi lopettaa eikä hillitäkään - se kestää oman aikansa, eikä sen kiirehtimiselle ole mitään tarvettakaan. Joskus tulevaisuudessa suru on helpompi kantaa ja hyvät muistot isästä on sinulla aina mukanasi.
Voimia sinulle!

Hei, onpa raskas tilanne. Otan osaa suruusi ja olen pahoillani.

Aikaisemmat vastaajat kertoivat oikeita asioita. On hirveän raskasta kuulla, että suru lähtee vain suremalla. Itse toivoin että siihen olisi pikaratkaisu, muttei ollut.

Sellaisen haluaisin muistuttaa, että kun suru painaa lujasti, niin älä jää yksin, jos suru tuntuu painavan liian lujasti. Apua saat koulusta terveydenhoitajalta tai kuraattorilta. He ymmrätävät surun käsittelystä ja siitä miten noin raskaan tilanteen kanssa pärjää. Sitten toki on perheneuvolaa ja netissä monen laisia auttavia tahoja kuten MLL.

Elämä ei aina ole reilu paikka, mutta iso ja kaunis tämä maailma on.

Tyttö kulta, lämmin osanottoni suruusi. Minunkin isäni kuoli samana päivämääränä, mutta 29 vuotta sitten. Olin silloin nuori tyttö. Isäni oli aina ollut minulle hyvin rakas ja läheinen. Suru hellittää kyllä, elämä voittaa. Näin on elämän laki nuorelle ihmiselle. Isäsi elämä jatkuu sinussa; isäsi on sinussa. Kaikki hyvä, mitä elämässäsi itsellesi teet, teet myös isällesi.

Isäsi pysyy lähelläsi, sydämessäsi koko elämäsi. Raamatussakin sanotaan, että ...suurin niistä on rakkaus. Rakkaus on ikuista.

Tyttö kulta, isäsi on rajan tuolla puolen. Hän ei ole jättänyt sinua. Sure sinä surusi, aika tuo helpotusta, ja isäsi pysyy lähelläsi.