Olen asunut avovaimoni kanssa n.1,5 vuotta samassa osoitteessa, mutta olemme tunteneet n. 2 vuotta. Olemme vielä nuoria, minä 22v ja avovaimoni 20v. Elämäni ennen nykyistä kumppaniani oli melko menevää nuoren miehen elämää, baareissa tuli käytyä ja naisia myös huomioin. Kumppanini oli rauhallisempi tapaus ja miehistä hänellä ei fyysisiä kokemuksia ollut ennen minua. Parisuhteemme voi hyvin ja olemme harkinneet jopa koiran hankkimisa lähiaikoina. Keskustelimme aikoinaan edellisistä kumppaneistamme ja hän loukkaantui, koska olin harrastanut yhdenkin yön juttuja. Koskaan en ole edes kuvitellut pettäväni häntä.
Sittemmin kumppanilleni on muodostunut kummallinen tapa epäillä uskollisuuttani ja hän suuttuu/loukkaantuu, jos tervehdin jotakin tuttuani, joka sattuu olemaan vastakkaisen sukupuolen edustaja. Hän tenttaa heti, mistä tämän tunnen ja saattaa jopa kysyä, olenko harrastanut hänenkin kanssaan seksiä. Aluksi yritin selittää vain mistä nämä ihmiset tunnen ja tutustutin kumppanini naispuolisiin ystäviini ja toivoin asian menevän ohitse, mutta tapa ei vain tunnu menevän ohi. Olen joskus itsekin ollut hyvinkin mustasukkainen, mutta kumppanin ärsyynnyttyä, asian olen sittemmin ymmärtänyt korjata. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta asiasta syntyy yleensä vain suuri riita, jonka lopulta molemmat haluaa sopia ja kumppanini lupaa lopettaa vahtimisen. Nykyään, kun katson televisiota, kumppanini saattaa suuttua/loukkaantua jopa siitä, jos ohjelmassa on kohtaus, missä naisella ei ole vaatteita päällä.
Hän on ollut viimeaikoina hyvin epävarma itsestään ja omasta kehostaan, mutta minä yritän ylistää häntä ja kertoa hänelle mahdollisimman usein kuinka kaunis hän on. Mikä on täysin totta. Miten voisin keskustella kumppanini kanssa asian halki, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja onko kyse epävarmuudesta vai jostain muusta asiasta?
Sittemmin kumppanilleni on muodostunut kummallinen tapa epäillä uskollisuuttani ja hän suuttuu/loukkaantuu, jos tervehdin jotakin tuttuani, joka sattuu olemaan vastakkaisen sukupuolen edustaja. Hän tenttaa heti, mistä tämän tunnen ja saattaa jopa kysyä, olenko harrastanut hänenkin kanssaan seksiä. Aluksi yritin selittää vain mistä nämä ihmiset tunnen ja tutustutin kumppanini naispuolisiin ystäviini ja toivoin asian menevän ohitse, mutta tapa ei vain tunnu menevän ohi. Olen joskus itsekin ollut hyvinkin mustasukkainen, mutta kumppanin ärsyynnyttyä, asian olen sittemmin ymmärtänyt korjata. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta asiasta syntyy yleensä vain suuri riita, jonka lopulta molemmat haluaa sopia ja kumppanini lupaa lopettaa vahtimisen. Nykyään, kun katson televisiota, kumppanini saattaa suuttua/loukkaantua jopa siitä, jos ohjelmassa on kohtaus, missä naisella ei ole vaatteita päällä.
Hän on ollut viimeaikoina hyvin epävarma itsestään ja omasta kehostaan, mutta minä yritän ylistää häntä ja kertoa hänelle mahdollisimman usein kuinka kaunis hän on. Mikä on täysin totta. Miten voisin keskustella kumppanini kanssa asian halki, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja onko kyse epävarmuudesta vai jostain muusta asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumppanillasi on tainnut olla petetyksi tulemisen kokemuksia aikaisemmin tai sitten hän on muuten sairaaloisen mustasukkainen.
Keskustele hänen kanssaan, sillä tuollainen elämä ei ole pidemmän päälle hyväksi. Ei kumppanillesikaan. Jos haluatte jatkaa suhdetta pyydä häntä hakemaan terapia-apua. Hänellä itselläänkin olisi helpompaa kun pääsisi irti tuollaisesta mustasukkaisuudesta.
Hänellä on tosiaan rankkoja kokemuksia elämästä ja edellisistä parisuhteista hylkäämisen kannalta. Terapiaa olen ehdottanut monesti, mutta haluaa itse selvittää omat ajatuksensa, eikä halua olla "sairas"... En tiedä mitä sanoisin. Minusta ei ole oikein, että hänestä tuntuu, että pakotan hänet sinne.
Sinuna vaikka pakottaisin hänet terapiaan.
Itselläni oli vastaava kokemus. Miltei sairaalloista mustasukkaisuutta - esim. juuri tuo tv:n esimerkki - ja itsetunto-ongelmia. Seurustelimme useita vuosia, ja tilanne päättyi lopulta todella rumasti. Terapiassa kumppanini kävi, mutta vain ajoittain, eikä koskaan "saanut vietyä terapiaansa loppuun". Kehuin kumppaniani jatkuvasti, olin ystävällinen enkä antanut aihetta mustasukkaisuuteen, eli tilanne hieman samanlainen kuin sinullakin
Huono itsetunto tai menneisyyden traumaattiset kokemukset eivät useinkaan häviä itsestään. Oman etusi nimissä: suostuttele hänet terapiaan! Terapiassa käynti ei ole mikään sairaus, vaan se on itsensä auttamista. Tietyllä tavalla sitä voisi verrata vaikkapa kouluttautumiseen tai liikunnan harrastamiseen - eihän liikunnan harrastajiakaan leimata läskeiksi, vai kuinka?
Terapiaan voi mennä (aluksi) myös yhdessä. Tämä voisi olla myös suhdettanne rakentava tilaisuus, ja mahdollisuus sinule kertoa neutraalissa ympäristössä tunteistasi.