Ollaan oltu yhdessä kohta puoli vuotta ja tyttöystäväni on vähän vihjaillut siihen suuntaan että haluaisi mennä kihloihin eikä minullakaan mitään sitä vastaan olisi, kun kummastakin tuntuu siltä että ollaan läydetty se oikea..
Mikähän olisi sopiva hetki kysyä asiaa häneltä ja miten?
Ja jos päädytään siihen että kihlaudutaan, niin onko kohteliasta että mies ostaa sormukset vai maksaako kumpikin omansa?
Kuulostan varmaan aivan idiootilta mutta kun ei ole tästä kihlautumisesta yhtään kokemuksia..=)
Ollaan parikymppisiä ja tyttöystäväni on asunut luonani kolme kuukautta ja ollaan suunniteltu isompaan yhteiseen asuntoon muuttamista.
Niin että kannattaakko kihlautua nyt vai odottaa vielä, kertokaapa kokemuksia. =)
Mikähän olisi sopiva hetki kysyä asiaa häneltä ja miten?
Ja jos päädytään siihen että kihlaudutaan, niin onko kohteliasta että mies ostaa sormukset vai maksaako kumpikin omansa?
Kuulostan varmaan aivan idiootilta mutta kun ei ole tästä kihlautumisesta yhtään kokemuksia..=)
Ollaan parikymppisiä ja tyttöystäväni on asunut luonani kolme kuukautta ja ollaan suunniteltu isompaan yhteiseen asuntoon muuttamista.
Niin että kannattaakko kihlautua nyt vai odottaa vielä, kertokaapa kokemuksia. =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voikun munkin mies olisi tollanen!
Romanttista olis jos mies maksaisi sormukset, mutta pääasia että ne tulee jollakin tavalla maksettua. Onneksi olkoon ja muistakaa olla onnellisia!
jos olet aivan 159 % sen varma asiasta, ja tyttökaverisi kans niin sitten. Mutta jos vähänkään epäröitte niin älkää menkö. Mikäs kiire teillä on*?!? Kummatki yleensä mun mielestä maksaa oman osuutensa. Onnea vain teille.
no ei kai tässä mikään kiire olekaan mutta kyllä mä olisin valmis ja varsinkin tyttöystäväni haluis kihlautua mut se taitaa haluta mun tekevän aloitteen asiaan ja se vähän jännittää, tai oikeestaan aika paljon..
mies halusi maksaa sormukset, mutta emme kalliita ostaneetkaan, varsinkin kun en ole "koru-ihmisiä" ja hävittelen kaikki moiset aina jonnekin.
Jos olisin itse saanut päättää, en olisi välttämättä halunnut sormusta ollenkaan, kihloissahan me ollaan silti ilman sormuksiakin. Nyt kun vihkiminen on kesällä, olen ajatellut olla ostamatta sormusta = tyhmää rahantuhlausta. Mieluummin ottaisin jonkin kaulakorun, johon olis kaiverrettu pvm, mutta tuskinpa sellaistakaan haluan kuitenkaan.
Raha-asiaan on vaikea ottaa kantaa, kai sinä tunnet tyttöystävääsi sen verran, että tiedät miten hän suhtautuisi...?
Jos mieheni olisi halunnut minun maksavan omani, olisin jättänyt ostamatta. Kihlaus on minulle pätevä ilmankin.
juuh, me maksettiin kihlat puoliks. asiastakin höpistiin molemmat ja kumpikaan ei erityisemmin "kosinut" vaan marssiittiin ostamaan kihlat yhdessä. tosin kyseisenä päivänä jollon menimme kihloihin mieheni otti sormukset rasiasta ja laittoi minulle omani joten tavallaan hän silloin teki alotteen...
onnea teille!
No jos on asiasta varma. Ei kihlausta kannata turhaa viivyttää. Pitää vain ensin miettiä partnerista kaikki huonot puolet ja ajatella, voiko niiden kanssa elää. Lisäksi pitää osata kuvitella itsensä vielä vanhana ihmisenäkin sen saman henkilön kanssa. Kyllä sen itse tietää, koska on valmis kihlautumaan. Jos ei ole varma kaikista partnerin ominaisuuksista, niin siinä tapauksessa kannattaa odottaa ja ottaa selvää niistä...muussa tapauksessa onneksi olkoon vain.. =)
Mä en kyllä tajua tätä kihlausbuumia. Älytöntä, kun näkee jo 15-kesäsiäkin sormukset sormessa.
Olette kumminkin olleet vasta hyvin vähän aikaa yhdessä.Miksette odottaisi? On hyvä nähdä, kuinka se elämä kulkee sitten arkenakin, alkuhuuman laskeuduttua.
Kihlojen vaihdon lomassa sovitaan yleensä hääpäivä. Oletko todella siihen valmis?
Mä neuvoisin odottamaan ja mahdollisesti ensin muuttamaan siihen isompaan asuntoon! (Täytyy kyllä myöntää, että tähän hieman negatiiviseen suhtautumiseen vaikuttaa tän hetkinen oma paska tilanne!!:( ) Kun me muutettiin yhteen mun poitsun kanssa vajaa vuos sitte yhteen, oisin ollu valmis menee heti kihloihin ja vaikka naimisiinkin. Nyt kun näyttää siltä, että asiat ei enää suju, on oikeestaan parempi ettei tehty niin! Se kun saattais vaan nopeuttaa lopun lähestymistä...
Mikä kiire? kolme kuukautta yhdessä asumista ei todellakaan ole mielestäni riittävästi toisen tuntemiseen, vaikkakin olisitte olleet puoli vuotta yhdessä. Toi kihlaus-asia tuntuu muutenkin olevan joku ihmeen villitys.
Mieti tarkkaan ennekuin teet lopullisen päätöksen!
Minä menin kihloihin kun olimme kumpikin 16-vuotiaita.Me olimme tunteneet toisemme vain neljä kuukautta kun yhdessä päätimme mennä kihloihin.Nyt ollaan 20v,ja hyvin menee.Sormuset maksettiin kumpikin itse (minä hänen ja hän minun). Jos teistä tuntuu siltä ,niin menkää vain kihloihin...ei se kuitenkaan ole lopullista, mutta se jotenkin vahvistaa suhdetta entisestään.
menin 16-vuotiaana kihloihin silloisen elämäni rakkauen kanssa. Kihlausta keksi kaksi vuotta kun huomasin että se olikin ainoa asia mikä minua häneen yhdisti. Rakkauteni häneen ikäänkuin kuoli, pikkuhiljaa. Kihlojen vuoksi pysyttelin kuitenkin hänen kanssaan kauemmin mutta näin myöhemmin olen vain vihainen itselleni kun en lähtenyt kävelemään heti kun siltä alkoi tuntua. Myöhemmin olen saanut maksella tästä yltiöpäisestä vapaudenihailustani. Tuntuu vieläkin välillä että kaikki sitova on vain ahdistavaa ja sitten tulee todisteltua liiankin kanssa sitä että on vapaa tekemään mitä tykkää.
kannatan sitä, ettette pitäisi mitään kiirettä sen kihlautumisen kanssa. Tämän sanon niin omasta, kuin erinäisiä tapauksiakin nähneen kokemuksella.
Puoli vuotta on vielä kovin lyhyt aika ja tuosta arjen elämisestä on teillä kovin vähän vielä kokemusta. Puolen vuoden jälkeen ollaan vielä rakastumisvaiheessa suhteessa ja vaikka kuinka tuntuu siltä, että tuntee toisen, niin se ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Olette vasta parikymppisiä, joten teillä ei ole mitään kiirettä. Yhdessä isompaan asuntoon muutto ei tietenkään ole pois suljettua. Siinäkään asiassa ei kuitenkaan ole mitään kiirettä.
Kun sitten joskus menette kihloihin, niin lienee se teidän yhteinen sopimus ja nykyaikana useimmat pariskunnat taitavat maksaa kihlat puoliksi. Tietty riippu molempien taloudellisesta tilanteesta ja jos sulla on periaate, että sä miehenä maksat, niin asian on ok.
Kiitoksia kaikille vastaajille asiallisista kommenteista.
Tulin siihen tulokseen että parempi odottaa vielä ja katsoa tilanteen kehittymistä, eipä tässä mikään kiire ole..=)