Erosimme avomieheni(yhdessä 1 ja 1/2v) kanssa kolme viikkoa sitten. Asumme vielä olosuhteiden pakosta saman katon alla ja tähän asti on mennytkin ihan hyvin.
Selvisi että ukko on löytänyt viikko eromme jälkeen uuden naisen. Sain selville luettuani hänen tekstiviestinsä ja kun kysyin asiasta, hän kielsi kaiken.
Jankutin asiasta niin kauan että joutui myöntämään että jotain on ollut mutta ei mitään vakavaa. Humalaspäissään muutaman kerran tavanneet.
Eilen sain hermoromahduksen.
Lauantaina lähdimme molemmat kavereittemme kanssa ulos, ukko soitti ja kysyi voiko liittyä seuraamme. Sanoin että soitan mihin baariin menemme.
Soitin tunnin päästä, ei vastausta. Lähetin viestin, ei vastausta.
Myöhemmin oli puhelin pois päältä.
Olin kaverillani yötä ja kun eilen aamulla tulin kotiin ja yritin soittaa, on puhelin vieläkin pois päältä.
Piti mennä hänen isänsä kanssa isänpäivälounaalle mutta ukkoa ei näy missään.
Puoli kuuden aikaa illalla herra suvaitsee tulla kotiin.
Oli ollut kaverillaan tämän naisen kanssa, kuulemma vaan sen takia että nainen oli tuonut hänelle viinaa laivalta.
Valehtelipa vielä että akku oli loppunut kunnes myönsi että oli laittanut sen itse pois päältä kun yritin soittaa (miksi vitussa sitten pyysi soittamaan?!!)
Tärisin vihasta enkä ole ikinä ollut niin sekaisin. Aloin pakkaamaan hänen vaatteitaan ja käskin painua sen naisen luokse.
Hyökkäsin ukon kimppuun ja löin. Ikinä en ole sellaista tehnyt.
Katsoin itsäni ulkopuolelta.
Vajosin maahan ja itkin kuusi tuntia hänen lohduttaessa. Sisintäni raastoi ja halusin kuolla.
Olen kärsinyt masennuksesta 3 vuotta ja tuntui kuin olisin tullut hulluksi.
Itse petin suhteemme aikana ankä koskaan osannut häntä arvostaa siksi suhtautumiseni yllätti itsenikin.
Eniten loukkasi se kun hän itse pyysi soittamaan mutta sitten päättikin mennä sen eukon luokse ja laittaa puhelin pois päältä.
Ja se että sain selitellä hänen isälleen miksemme lähde sovitulle lounaalle.
Ja kuinka nopeasti hän on valmis jatkamaan elämäänsä.
Haluan oman asunnon ja oman elämäni käyntiin, sillä tätä en enää jaksa.
Selvisi että ukko on löytänyt viikko eromme jälkeen uuden naisen. Sain selville luettuani hänen tekstiviestinsä ja kun kysyin asiasta, hän kielsi kaiken.
Jankutin asiasta niin kauan että joutui myöntämään että jotain on ollut mutta ei mitään vakavaa. Humalaspäissään muutaman kerran tavanneet.
Eilen sain hermoromahduksen.
Lauantaina lähdimme molemmat kavereittemme kanssa ulos, ukko soitti ja kysyi voiko liittyä seuraamme. Sanoin että soitan mihin baariin menemme.
Soitin tunnin päästä, ei vastausta. Lähetin viestin, ei vastausta.
Myöhemmin oli puhelin pois päältä.
Olin kaverillani yötä ja kun eilen aamulla tulin kotiin ja yritin soittaa, on puhelin vieläkin pois päältä.
Piti mennä hänen isänsä kanssa isänpäivälounaalle mutta ukkoa ei näy missään.
Puoli kuuden aikaa illalla herra suvaitsee tulla kotiin.
Oli ollut kaverillaan tämän naisen kanssa, kuulemma vaan sen takia että nainen oli tuonut hänelle viinaa laivalta.
Valehtelipa vielä että akku oli loppunut kunnes myönsi että oli laittanut sen itse pois päältä kun yritin soittaa (miksi vitussa sitten pyysi soittamaan?!!)
Tärisin vihasta enkä ole ikinä ollut niin sekaisin. Aloin pakkaamaan hänen vaatteitaan ja käskin painua sen naisen luokse.
Hyökkäsin ukon kimppuun ja löin. Ikinä en ole sellaista tehnyt.
Katsoin itsäni ulkopuolelta.
Vajosin maahan ja itkin kuusi tuntia hänen lohduttaessa. Sisintäni raastoi ja halusin kuolla.
Olen kärsinyt masennuksesta 3 vuotta ja tuntui kuin olisin tullut hulluksi.
Itse petin suhteemme aikana ankä koskaan osannut häntä arvostaa siksi suhtautumiseni yllätti itsenikin.
Eniten loukkasi se kun hän itse pyysi soittamaan mutta sitten päättikin mennä sen eukon luokse ja laittaa puhelin pois päältä.
Ja se että sain selitellä hänen isälleen miksemme lähde sovitulle lounaalle.
Ja kuinka nopeasti hän on valmis jatkamaan elämäänsä.
Haluan oman asunnon ja oman elämäni käyntiin, sillä tätä en enää jaksa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi menit urkkimaan hänen puhelintaan, olettehan jo eronneet.
Mielestäni olet hiukan kiinni miehessäsi koska uskot hänen valheitaan.
Hän oli sen naisen luona koska rakastaa tätä naista usko jo se!!
On se kumma ko pitää lukee toisen viestejä vielä eron jälkeenki. Ja sit vielä käydä käsiks ko toisella on jo toinen eukko. Hermostumisen ymmärtäisin jos oisitte viel yhessä mutta... Ja todella tekopyhä oot! Ite käyny vieraissa suhteen aikana. Vaikutat AIKA kypsymättömältä!
Toivottavasti en törmää koskaan tuollasiin sekopäisiin akkoihin!!
Mulle on käyny sillä tavalla, et me erottiin poikaystäväni kanssa, mut kuitenki oltiin viel tekemisissä toistemme kanssa.(Hän oli muuttamassa kauas pois työn perässä, joten siksi vietimme viimeiset päivät viel yhdessä) Perjantai-iltana entinen poikaystäväni päätti lähtiä juomaan kavereidensa kanssa ja lupas tulla mun luo yöksi. Noh, mä sitä oottelin kotona ja soitin puolta tuntia ennen ennenku baari meni kiinni ja pyysin, et se tulis jo. Mut hän ei suostunu viel lähtemään ja oli aika tyly mulle.. Sit kun soitin uudestaan niin puhelin oli kiinni. Totta kai mä heti tiesin, et se oli löytäny jonku ja mä menin paniikkiin. Mä tärisin ja olin ihan sekasin. Sit mä päätin lähtee sen kaverin luona käymään koska ajattelin, et se varmaanki menee sinne yöksi. Pääsin pihalle niin näin kun exäni kävelee toinen nainen kainalossa.. Ja sit mä en vaan voinu sille raivonpurkaukselle mitään.. Totta kai se satuttaa jos on eronnu ja toinen löytää heti jonku naikkosen itelleen!! Ja ennen tätä tapahtumaa kävi kerran niin, et mä menin kännissä pettämään mun miestä ja kerroin siitä sille ja se anto anteeksi mulle. Mut sit muutamaa päivää myöhemmin se lähti taas kavereiden kanssa juomaan ja yhtäkkiä mä saan illalla vietin, et parempi ku ei nähtäis vähään aikaan ja sit taas puhelin oli kiinni. Seuraavana päivänä saan kuulla, et se oli ollu jonku akan luona yötä. Mä annoin sille sen anteeksi ja me jatkettiin suhdetta. Mut sen jälkeen kaikki meni päin helvettiä ku ei kumpikaan pystyny luottamaan toiseen ja vuotta myöhemmin me sit erottiin ja sit tapahtu toi eka tarina jonka kirjotin.. Mutta ei meidän tarina siihen viel loppunu sillä muutamaa kuukautta myöhemmin erosta, me palattiin yhteen ja mä muutin poikaystäväni perässä kauas pois perheestä ja kavereista. Mut mä oon tajunnu ettei tästä enää tuu mitään ku ei voi luottaa toiseen.. Olen jo sanonut poikaystävälleni et meidän pitää erota ja mä oon jo katsellut itselleni uutta kämppää.. Minäki haluan jo oman elämän!! Joten yritä sinäki saada elämäs järjestykseen. Kunhan pääset muuttamaan pois ni mä uskon, et kaikki alkaa järjestymään!!
Kiitos että ymmärrät.
Aika tylyja vastauksia on nimittäin tullut vaikken käyttäytymistäni millään tavoin koittanut puolustellakkaan enkä varsinkaan kaivannut mitään "vitun sekopää" -viestejä.
Ikinä ei ole näin tapahtunut ennen, nyt vaan napsahti.
Kyllä tää tästä ku sais oman elämän käyntiin.
Kiitos vielä kerran =)
Jos sinulla olisi mies ja entinen miehesi olisi käyttäytynyt ja käyttäytyisi samoin kuin sinä. Tutkisi puhelimen, skitsoilisi ja muutenkin sekoilisi, tivaisi asioistasi jotka eivät hänelle enää kuulu, kävisi ylättäen päälle...??? Mies olisi mielestäsi hullu.
Jos tuo on mielestäsi "normaalia" erotilanteessa, niin minä olen sitten tavannut vain epänormaaleja ihmisiä - jeesus mitä meininkiä.
mulla meni kaksi viikkoa sitten poikki mun miehen kanssa kenenkaa olin ollut nelisen vuotta.suhde loppui jatkuvan riitelyn takia.mulla on tosi paha olla enkä tiiä miten jatkaa elämää yksin.omaa asuntoakaan ei mulla ole.mitenhän tästä voi selvitä...mullekkin tuli sellasia vihan purkaksia etten ees tajunnut mitään sen aikana..raivosin ja hakkasin vaan.
et ole yksin...mä olen ainakin sun kohtalotoverisi...
Nyt kaikki taas ihan jees täällä saman katon alla.
Näin jälkeenpäin on niin vaikea kuvitella sita fiilistä ja raivoa joka sillon sunnuntaina oli. on kuin en olisi ollut ollenkaan itseni vaan olisin katsonnut tätä kaikkea ulkopuolelta.
On vaan niin vaikea kuvitella että hänellä olisi jo joku toinen näin nopeasti vaikka toisaalta itse odotan sinkkuelämää innolla enkä halua enää hänen kanssaan jatkaa suhdetta, en todellakaan. ristiriitaista,tiedän.
Nyt pystytään olemaan ihan ihmisiksi ja kavereina mutta haluaisin oman kämpän että voisin aloittaa kunnolla oman elämäni, kuitenkin kunnioitan häntä sen verran etten halua brassailla millään omilla säädöilläni vaikka kieltämättä mieli tekisi ;) jotkut pelisäännöt on kuitenkin mielestäni oltava niin kauan kun saman katon alla asutaan. voimia sulle ja kiitos ymmärryksestä :)