Ottaa niin päähän etten osaa unohtaa miestä jonka kanssa ollu kohta kolmen vuoden aikana enemmän tai vähemmän juttua. Piti siihenkin mennä rakastumaan. Olis mun pitäny se tietää ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Nyt mistään ei tuu mitään. en osaa muita ajatella tai edes katsoa, en ihastua enkä rakastua.
Toivotonta on..
ForeverYours
1502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tietenkin piti. Eihän täällä kukaan jaksa, jos pää ja mieli pysyy aina kylmänä, loppuu pian usko ja toivo kokonaan. Siihen tavallaan perustuu koko elämänkierto, jos koskaan ei luota itseensä, tunteisiinsa,loppu häämöttää. Miten sä olisit voinut kolmevuotta sitten tietää, ettei siitä mitään tule; ja jos teillä jotain oli, tulihan siitä. Ei välttämättä sellaista, jota sä nyt ajattelet toivoneesi, mutta kuitenkin. Ethän sä ihan tyhjän takia nyt kipuilisi. Väittäisin sun antaneen ja saaneen, ilman vastavuoroisuutta ei olisi mennyt edes kolmea vuotta; vuosi tyhjää saa jo hitaimmankin ajatuksen liikkeelle, ja toteamaan tilanteen toivottomuuden. Älä katso äläkä ajattele muita. Pohdi tuo edesmennyt juttu läpi, yritä etsiä ne pointit miksi kävi niinkuin kävi. Mahdollisesti opit tuostakin jotain, kenties jotain sellaista, jonka voit seuraavan kerran tehdä toisin. Sekin tulee vielä,kuitenkin. Anna itsellesi aikaa. Ja vaikkei yhtään lohduttaisi, kaatuu sitä isommatkin unelmat, kymmenien vuosien päästä, ja silti vaan elämä jatkuu. Askel kerrallaan.