Viimeisin eroamisaalto koski vanhoillisia, eli niitä, jotka kunnioittavat Raamattua Jumalan sanana ja haluavat elää sen mukaisesti. He ikäänkuin joutuivat kadulle majatalon lämmöstä. Minne he nyt menevät lämmittelemään, eli seurakuntayhteyttä vaalimaan?
Mihin ev.lut.kirkosta eronneet menevät?
Antero Onninpoika
36216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miksi tämä uusi pilkkanimi "vanhoilliset"
Saako Mäkisen puoltajioa sitten nimitellä esim "jumalattomiksi " mitä ovatkin suurin osa.
En muuten eronnut vielä
Itse en ole koskaan ajatellut niin, että se olisi mikään pilkkanimi. Konservatiivit lienee turhan fiini nimi. Minusta vanhoillinen on hyvä.
Sopii minulle. Jumalahan johon uskomme on iankaikkinen. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Minä menen katoliseen kirkkoon. Petyin reformaatioon, koska se johti kansanvaltaan kirkossa. Ortodoksitkin on tietysti hyvä vaihtoehto. Kirkko nyt täytyy jatkossakin olla.
Katolisuudessa on se ongelma, että heidän näkemyksissään Jeesuksen äidin, Marian merkitys ja asema suhteessa Jumalaan ja muihin ihmisiin on Raamatun opetuksen vastainen. Itse en missään tapauksessa voi yhtyä katolisten opetukseen Mariasta, enkä tämän takia koe saman henkisyyttä heidän kanssaan.
Ei kirkkoa tarvita vaan seurakunta.
Kyllä se oli Lutherilla ja luterilaisten vanhassa tunnustuksessa ainakin samanlainen:
https://armonalla.wordpress.com/2014/08/23/ainainen-neitsyt/
Paskapuhetta.
Marialla yleensäkin oli todellakin Lutherille tärkeä oma roolinsa, vaikka hän sitä hieman modifioi tai oli modifioivinaan, riippuu vähän siitä miten asiaa katsoo. Samoin Lutherin seuraajille vaikka nykyään riviluterilaiset eivät tästä ehkä ole niin tietoisia.
http://www.interfaithmary.net/pages/mary_Luther.html
Ruotsin luterilainen kirkko näyttää lisänneen Mariaan liittyviä virsiä, protestanttien lisääntyneen Maria-kiinnostuksen myötä
http://www.virginialangum.com/blog
“Others have remarked upon her [= Mary’s] ‘return’ more generally in the Swedish Church. In the revised hymnbook of 1983, for example, additional hymns are dedicated to her. This may be evidence of her alleged growing importance in Protestantism. Several recent works and collections written by or containing essays by Protestant theologians attest to this. Some of these titles include Beverly Roberts Gaventa and Cynthia L. Rigby’s Blessed One: Protestant Perspectives on Mary (2002); Carl E. Braaten and Robert W. Jenson’s Mary, Mother of God (2004); Shannon Kubiak’s God Called A Girl: How Mary Changed Her World—And You Can Too (2005); Tim Perry’s Mary for Evangelicals (2006); and Scot McKnight’s The Real Mary: Why Evangelical Christians Can Embrace the Mother of Jesus (2006).”
Monet menevät tod.näk. vapaisiin suuntiin.
Niin menen.
Luulen, että nyt kirkosta eronneissa on aika moneen suuntaan kallellaan olevia ihmisiä. Kuten yllä arveltiin, osa varmaan menee vapaisiin suuntiin. Luther-säätiön toiminnassa mukana olleet puolestaan jatkavat siellä. Ja varmaan osa saattaa mennä ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon, varsinkin jos näihin kirkkoihin on entuudestaan ollut yhteyksiä. Toisaalta katolisten ja varsinkin ortodoksien traditio on aika erilainen luterilaisuuteen nähden ja se varmaan myös hidastaa monen kohdalla liittymistä.
Toisaalta täytyy myös sanoa, että jos nimenomaan Raamattu on tärkeä, ortodoksinen sekä katolinen kirkko ovat siinä mielessä kyseenalaisia valintoja, että molemmat korostavat hyvin vahvasti tradition merkitystä Raamatun rinnalla. Ortodoksit menevät jopa niin pitkälle, että katsovat Raamatun tradition osaksi (vrt. luterilaisuus: Yksin Raamattu & yksin Raamattu ei ole koskaan yksin -periaatteet)
Vilppu H.
pappi
Papit ja vaipat on järkevää vaihtaa samasta syystä!
JEESUKSEN evankeliumia Markuksen mukaan:
12:38 Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla
12:39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
12:40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion."
Vilppu puhuu asiaa. Raamattua kunnioittavien uskovien kannattaa suunnata ehdottomasti mieluummin vapaisiin suuntiin kuin katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Luterilaisuuden ja vapaiden suuntien oppi on kuitenkin loppujen lopuksi melko lähellä toisiaan.
Aivan sama vain kaste on eri joissakin suunnissa. Itse olen alkanut tuntea tarvetta mennä uskovien kasteelle kuten Raamatussakin ne jotka tulivat uskoon kastettiin.
luuleminen ja uskominen on sama asia
Onkos "yksin Raamattu" sitten luterilaisuudessa toteutunut? Traditiota pukkaa ja on pukannut niin, että pinot jo kaatuilevat.
"Yksin Raamattu" -periaate ei ole koskaan merkinnyt sitä, että traditiota ei olisi tai että se kiellettäisiin. Kaikilla kirkkokunnilla on oma traditionsa, vapailla suunnillakin. Kyse on enemmän siitä, mikä on tradition suhde Raamattuun. "Yksin Raamattu" -periaatteen rinnalla on kulkenut sanonta "yksin Raamattu ei ole koskaan yksin", joka on viitannut traditioon.
Ortodokseilla ja katolisilla traditio hahmottuu Raamatun rinnalle. Luterilaisissa kirkoissa puolestaan traditiota katsotaan Raamatun kautta. Tämä on karkeasti ottaen ero suhtautumisessa traditioon.
Vilppu H.
pappi
"Toisaalta täytyy myös sanoa, että jos nimenomaan Raamattu on tärkeä, ortodoksinen sekä katolinen kirkko ovat siinä mielessä kyseenalaisia valintoja, että molemmat korostavat hyvin vahvasti tradition merkitystä Raamatun rinnalla. Ortodoksit menevät jopa niin pitkälle, että katsovat Raamatun tradition osaksi "
Vanhoissa kirkoissa Traditio tarkoittaa apostoleiden suullista ja kirjallista opetusta. Näistä kirjallisista opetuksista kirkko kokosi Raamatun kaanonin. Raamattua siis tulkitaan sen mukaan, mitä apostolit opettivat suullisesti tai kirjallisesti. Nämä ovat yhtä arvokkaat lähteet.
Kokonaan eri asia on kirkon traditio, eli tavat, esim. pappien naimattomuus. Näitä voidaan muuttaa.
Te viittaatte traditiota puolustaessanne apostolien suulliseen opetukseen. Voisitko kertoa missä ja miten teillä tämä apostolien suullinen opetus on tallennettuna niin, että voitte siihen vedota?
Jeesuksen seuraajille on aina tilaa...
Luther Säätiö?
Riippuu missä asut.
Luther Säätiö, Kansanlähetys, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (SLEY), Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko (STLK) - näiden toimintaan varmaan monet menevät.
Älkää ottako vastaan baptistien, helluntailaisten ym. esittämää uskovien kaste -oppia ja sitten se opin omaavana menkö upotukselle ja sitä kautta mukaan uskovien kaste -oppia opettavaan liikkeeseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12816921
www.opetuksia.net
Upotuskaste on Raamatullinen kaste. Niin kastettiin Jeesuskin ja kaikki joiden kasteet kerrotaan Raamatussa.
Ei siellä vauvoja kasteta vaan uskoon tulleita aikuisia.
Upotuskaste on vapaiden suuntien saatanallista farisealaisuutta.
Raamatussa kaste ei ole pelkkää upottamista tarkoittava sana. Myös käsien pesusta käytettiin samaa sanaa, kuin kasteesta, eikä käsiä pestessä koko ihmistä painettu upoksiin!
Usko ei myöskään ole ihmisen valinta vaan Jumalan teko ja lahja ihmiselle iästä riippumatta. On jokseenkin irvokasta uskoa että Jumala luo ihmisten suihin helvetin rumia kultahampaita jossain hihhulikokouksissa, mutta ei uskota että Jumala kykenee luomaan uskon pieneen ihmiseen.
Vapailla suunnilla Jeesus on ihmisen uskonnollisten tunteiden varassa; jos ei kaatuilla lattialle nytkymään kuin epileptisessä krampissa tai mölötetä vähä-älyistä siansaksaa tyyliin 'aaa-riipipipipii--aa-rriiipipiipii--a bidibidi--aa-bidibidi-' ei kuulemma olla uskossa ollenkaan. Lisäksi oma mielikuvitus muutetaan uskonnollisten profetioiden ja muiden paskapuheiden kanavaksi, jota myöten sitten henkivallat ja riivaajat pitävät hauskaa hihhulien kustannuksella.
Upotuskastetta vaativat pitäis hukuttaa myllynkivi kaulassa mereen. Siinä ois oikea kaste baabelin porttouskoisille.
Enpä ole koskaan kaatuillut yhdessäkään kokouksessa, enkä kielilläpuhumisen armolahjaakaan ole saanut, ja olen muutenkin varsin tasaisen jäyhä pohjalainen, mutta ei mun uskoani ole kukaan meidän vapiksella koskaan kyseenalaistanut.. Ja samankaltaisia on meidän seurakunnassa varsin useita.... Siitä olen samaa mieltä, että usko on Jumalan teko. Pienet lapset ovat Raamatun mukaan sellaisenaan kelvollisia Jumalalle, "sen kaltaisten on taivasten valtakunta". Sitten kun ymmärrys kasvaa, nähdään kuka vastaa Jumalan kutsuun myöntävästi ja kuka ei. Uskon vastaanottaneet menevät sitten Raamatun esimerkin mukaan upotuskasteelle, näin se vaan on.
Jeesuksen perustamia seurakuntia ei ole kristittyjen käytössä.
Arvakkaapa ku ne perusti?
Kirkosta eronneet voivat perustaa oman seurakunnan ja kaste on tietysti syytä vaihtaa samalla raamatulliseksi uskovien kasteeksi.
Uskovien seurakuntia on vaikka kuinka paljon. Uusia ei tarvitse perustaa koska yhdessä olemme vahvemmat. Turha jakautua lisää eri ryhmiin.
Miksi tarvittaisiin mikään kirkko tai seurakunta? Eikö omaa uskoa voi harjoittaa ihan ilman kirkkoakin?
Ilman kirkkoa usko helposti väljähtyy ja saattaa kuollakin. Jeesus perusti uskovien yhteisön, kirkon, joka vei yhteistä uskoa eteenpäin kaikkialle maailmaan. Usko on olemukseltaan sekä yksilöllistä että yhteisöllistä.
Ei kaikissa kirkoissa ole naispappeja ja homoseksihyväksyntää.
Helvet tiin?
Kukaan ei mene helvet-tiin siitä syystä, että ei kuulu johonkin tiettyyn kirkkokuntaan, eikä puolestaan taivaaseen sen ansiosta, että kuuluu johonkin tiettyyn kirkkokuntaan. :)
Olisi hyvä että kaikki kirkosta eroavat uskovaiset löytäisivät uuden hengellisen kodin, sillä yksin on vaikea pysyä uskossa, uskovainen tarvitsee myös hengellistä ravintoa ja uskovien yhteyttä ja myös rukousyhteyttä.
Paikkakuntien tilanteet tietysti vaihtelevat ja mikä eri kristillisten seurakuntien hengellinen tila eri paikkakunnilla on, on hyvä kysymys. Uskovaistenhan pitäisi olla Jeesuksen seuraajia, joten ehkä nyt on hyvä hetki kysyä, mihin sinä Jumala haluat minua kuljettaa.
>>>>>>>>>>>Paikkakuntien tilanteet tietysti vaihtelevat ja mikä eri kristillisten seurakuntien hengellinen tila eri paikkakunnilla on, on hyvä kysymys. Uskovaistenhan pitäisi olla Jeesuksen seuraajia, joten ehkä nyt on hyvä hetki kysyä, mihin sinä Jumala haluat minua kuljettaa.