Liberaalit nimittelevät. Miksi

Liberaaleilla ei ole turvaa Jumalassa kuten uskovilla on. Siksi he ovat ikäänkuin omillaan ja toteuttavat siis itseään. Sydämen kyllyydestä heidän suunsa huutaa kirousta fundamentalistien päälle - kuten he uskovia kutsuvat.

Ei liberaaleilla ole uskoa sydämessä. He ovat uskosta osattomia ja tahtovat tuoda maailmanmielisyyden kirkkoon. Omasta mielestään he ovat suvaitsevaisia (kaikki on sallittua), kirkko ei ole heille Jumalan sanan huone (he haluavat omat mieltymyksensä kirkkoon).
Mitä teki Kristus markkinoijille kirkossa, sen hän tekee myös näille vieraan opin edustajille, elleivät he tee parannusta. Maallistunut kirkko voi sulkea heidät syleilyynsä mutta Kristus tulee kirkosta ulos. Sananhelinää korvasyyhyyn he kuuntelevat, mutta siitä puuttuu Jumalan voima. Kun hätä on suurin ei todellista Jumalan apua tule. Ei enää löydy Jumalaa joka on totuus. Armo kuuluu nöyrille, ei ylpeille. Kalliin armon osallisuus on parannuksen tekijöiden osa. Kristus ei asu syntisen sydämessä joka ei tee parannusta synneistään. Totuus asuu Jumalassa ja hän siunaa niitä jotka etsivät häntä totuudessa. Valheella ei ole mitään yhteistä totuuden kanssa.

Sodassa sanotaan olevan kaikki keinot ja silleen. Ja hehän rakastaa niin, että jos joku sitä vastustaa, niin nirri pois

Liberaalit ovat selvemmin käyneet uskovien henkilöön. Varsinkin Pertsan kimppun on käyty. En ole varma hyväksyykö liberaalipapit tämän, mutta hiljaa ainakin ovat näistä henkilöön menevistä hyökkäyksistä.

Viihdemaailman ja median pystyy kyllä pitämään poissa, kun ei käytä tv:tä, radiota eikä muitakaan välineitä. Ei myöskään lue lehtiä, jos mieli pahoittuu niin herkästi. Vai eikö kiusausta pysty vastustamaan.

Me tavalliset ihmiset ( maailmalliset, sanosi uskovainen) elämme mielellämme tässä kommunikaation maailmassa. Ja kaikissa laitteissa on tosiaan onoff-napit, jos kaipaa rauhaa.

Liberaali humanistit ovat loivat rasismin, sellaisena kuin tänään sen tunnemme, sitä ei ollut keskiajalla. Se syntyi luonnontieteiden voittokulun myötä 1600- ja 1700-luvulla. Orjuus ja liberalismi kuuluvat yhteen kuin paita ja peppu. Ainoat, jotka todella vastustivat orjuutta 1800-luvulla, olivat kristityt fundamentalistit. Liberaalit vastustivat 1700-luvulla ja 1800-luvulla loppuun saakka sellaisia nykyään itsestäänselvyyksiksi koettuja asioita kuin sosiaaliturva, yleinen äänioikeus, julkinen terveydenhoito, julkinen vesilaitos, ilmainen kansanopetus, yhdistymisvapaus, työehtosopimukset, työsuojelulainsäädäntö, lapsityövoiman kielto, rokotusohjelmat ja ammattiyhdistykset.

Yhdysvaltojen sisällissodan syynä oli Etelän liberaali oligarkkien haluttomuus taipua kongressin päätäntävaltaan ja Etelän oligarkkien separatismi.
Kautta aikojen liberaalit ovat pyrkineet painamaan orjuuteen ei-valkoihoiset kansat että alistamaan omien yhteiskuntiensa köyhät.

Myös oopiumisodat olivat liberalismin tuloksia. Ne olivat tulos Britannian pyrkimyksestä vapaakauppaan ja tuotteiden rajoittamattomaan liikkumiseen. John Stuart Mill ylisti huumekauppaa "molempia osapuolia suuresti hyödyttäväksi kanssakäymiseksi" ja käytännössä Britannian Itä-Intian Kauppakomppania oli maailman suurin huumemafia. Tämä Kiinan kansan myrkyttäminen ei loppunut liberalismin vaatimuksiin. Se loppui uskonnolliseen fundamentalismiin. Kristityt lähetyssaarnaajat näkivät kaikki ne tuhot, mitä huumekauppa Kiinassa aiheutti, ja he nostivat asiasta oikein kunnon äläkän. Vasta tuo sai kuningatar Viktorian puuttumaan asiaan ja lopettamaan huumekaupan.

Liberalismin aika päättyi ensimmäiseen maailmansotaan. Itse asiassa koko tuo sota oli liberalismin tulosta: siekailematon imperialismi ja kulttuuri-imperialismi ja monimutkaiset liittoumat, joiden tarkoituksena oli estää sodat ja toisaalta kaupan ja riiston vapaus johtivat lopulta tuohon hirvittävään katastrofiin.

Filosofisena ja ideologisena suuntauksena liberalismi on aivan puhtaasti k*sipäiden ja psykopaattien filosofia. Sen nimissä on syyllistytty mitä suvaitsemattomimpaan politiikkaan: orjuuteen (USA, Afrikka, Karibia), kolonialismiin (1800-luku), kansanmurhaan (intiaanit, Kongo, tšerkessit), rasismiin (USA, Afrikka) ja snobismiin.

Meillä on nykypäivänä paha taipumus dissata kristillistä fundamentalismia. Tosiasiassa kristillinen fundamentalismi oli ennen marxismia ainoa voima, joka oli vastavoimana liberalismille. Siihen kuului (ja kuuluu yhä) sellaiset oudot käsitteet kuin ihmisten tasa-arvo ja käsitys, että he kaikki ovat samaa kantaa ja sukua toisilleen (when Adam delved and Eve span, who was then a gentleman?) Liberalismi ei ole koskaan nähnyt mitään väärää siinä, että leivästä jää pelkkä reikä leipojan käteen: juurikin kristillinen fundamentalismi protestoi tätä vastaan. Ja ainoastaan kristityt fundamentalistit - ei kukaan muu - nousivat orjakauppaa vastaan 1700- ja 1800-luvulla. Heitä yritettiin kaikin keinoin dissata "fanaatikkoina" ja "hihhuleina" ja "luonnonvastaisina kapinallisina" - aivan kuten tiedeuskovaiset liberaalit dissaavat kristittyjä fundamentalisteja yhä tänäkin päivänä. Täsmälleen samoin argumentein.

Ikävä kyllä tämäkin ketju on alusta lähtien viholliskuvien luomista. Eikö olisi parempi yhteyttä rakentaa?

Miten keskustelen konservatiivin uskovan kanssa? Hän on jo lyönyt kantansa lukkoon kaikissa asioissa? Hän ei keskustele, ainoastaan yrittää käännyttää tai kirjoittaa sivukaupalla raamatun lauseita.

Kirkossa on kuitenkin kaikenlaisia ihmisiä, konservatiiveistä liberaaleihin, niin voisi olettaa, että keskustelua syntyisi.

Kyllähän tällä palstalla on riittävästi nähty, että ainakin jotkut fundamentalistit osaavat lahjakkaasti tuon nimittelemisen taidon, samoin kuin henkilöä vastaan hyökkäämisen.

En provosoidu kuin vähän vaan joskus. Minua vain vaivaa todellisen keskustelun puute.