Yli 30-vuotiaassa sinkussa on ~aina~ jotain vikaa..

lähes kaikissa tapauksissa.

Lähes kaikki eroaa parikymppisenä aloitetusta suhteesta kolmikymppisenä.

Jep, itse olen 30 ja alkoi 30 jälkeen kaljuuntuminen pahentua ja diabetes tuli.

Ei se pidä paikkaansa.
Kaikenlaisia ihmisiä on suhteissa ja sinkkuina yli 30 vuotiaanakin. Se on totuus, vaikka kuinka joku ei sitä haluaisi uskoa.

Mielestäni vikaa on sellaisessa ihmisessä, joka hyppää aina suhteesta toiseen.
Ja miksi yli 40% avioliitoista loppuu?

Ei sinkuissa mielestäni ole vikaa. Heillä on monilla korkea moraali ja arvot.

Ei minussa ainakaan mitään erityistä vikaa ole, olen kunnon mies. Tietysti poikuuteni aina lasketaan minulle viaksi, mistä en ole samaa mieltä. Pikemminkin itseni ikäisissä naisissa on paljon vikaa: heillä on immenkalvo rikki ja ovat huoranneet paljon. Siksi heistä ei minulle ensimmäiseksi teinityttöystäväksi ole, vaan joudun turvautumaan nuorempiin naisiin.

Harva ihminen täydellinen on, että siinä mielessä on vikaa ihan kaiken ikäisissä. Mutta moni vika korjaantuu sillä, että osaa rakastaa niin itseään kuin toisiakin. Osa sinkuista osaa, osa ei - mutta niin se on samalla tavalla suhteessa olevienkin kohdalla.

Pitäiskö ihmisen menä naimisiin tosi nuorena? Vai pitäiskö hänellä olla tosi monta suhdetta tai pelkkää seksikokemusta takanaan tiettyyn ikään mennessä? Kumpi on parempi, sängystä tai suhhteesta toiseen liihotteleva perhonen vai kotona miestään kiltisti odottava pikkurouva? Entä sitten lapset? Missä iässä niitä pitäis ruveta saattamaan maailmaan? Onko ihminen jo poissa pelistä, kun hän täyttää 30? Eikö silloin ole enää elämää? Onko nainen vanha, kun ei ole enää teini tai parikymppinen? Pitäiskö avioliitto ja lapset olla jo siinä vaiheessa, kun opiskelut ei ole vielä kunnolla saatu päätökseen? Vai pitäiskö opiskelut jättää lasten tai jopa avioitumisen takia? Eikö ihmisellä saa olla omaa elämää? Pitäiskö jo 30 ikäisten olla jo unohtanu oma itsensä ja elää vaan muitten hyväks? Miks yksinelävissä tai niissä, jotka seurustelee mut ei oo naimisissa on joidenkin mielestä jotain vikaa? Kuka määrittelee mikä on toiselle hyvä elämänmuoto?

On niitä yli kolmekymppisiä sinkkuja joissa todellakin voi olla jotain vikaa ja sitten on niitä joissa sitä vikaa on vähemmän kuin keskimäärin parisuhteellisissa, on ihan oma valinta kumpaan sinkkuryhmään haluaa kuulua.

Mussa ei varmaan muuta vikaa ole kuin se että nuorena painoin töitä kun olis naisten perässä juosta.
Lisäksi asun pikkukylällä jossa ei vapaita naisia ole.
Ja eikä baarielämä niin paljoo kiinnosta että lähtisin kaupunkeja koluamaan. Ja netissä ei naama ja runoilija taidot riitä .
Se on vaan oltava silloin yksin , en ole ikinä edes seurustellut tai edes päässyt kunnolla puheille naisten kanssa koska en tapaa muita kuin varattuja.
Kesäsin olen venäläisten mansikkatyttöjen viereen päässyt.

Kaikissa meissä on aina jotain vikaa ikään sukupuoleen tai parisuhdestatukseen katsomatta.

Kolmekymppisenä enemmistö ihmisistä on parisuhteessa ja vähemmistön ikisinkkuus on korostunut. Ja toki siihen usein on syynsä. Toisaalta moni on sinkkuna vain hetkellisesti parisuhteiden välillä ja tässä porukassa harvoin on mitään suurempaa vikaa.

Mikä on sinun suurin vikasi?

Minusta voi ainakin ihan vapaasti ajatella niin..

Naisissa kyllä, miehissä ei. Monet tosin laskevat ujouden viaksi miehellä.

No miksei, jos viaksi lasketaan se ettei ole rakastunut keneenkään tai että sattuu olemaan yksipuolisesti rakastunut. Mutta sama vika on myös alle kolmekymppisissä sinkuissa.

Avaus on tarkoituksella provosoiva, mutta jos aiheesta ihan oikeasti haluaisi keskustella, niin ensin pitäisi määritellä millaisesta sinkusta puhutaan. Lasketaanko sinkuksi vain ikisinkku eli parisuhdekokematon vai myös ne, jotka ovat "between relationships" eli eronneita ja karanneita.

Eipä ole helppoa mennä toisen suhteeseen 8 vuoden jälkeen. Erotetaan yleensä kun lähestytään 30 vuotta.