Asutaan tällä hetkellä samalla paikkakunnalla poikakamun kanssa, mutta puolen vuoden päästä kun opiskelut loppuu, haluaisin muuttaa pois... Ensinnäkin siksi että olen asunut ikäni samassa paikassa, toisekseen en täältä käpykylästä mitenkään kai saisi hyviä töitä ja kaikki kaveritkin asuvat ympäri suomea.
Ongelma on se, ettei mies oikein ole innostunut muuttamaan täältä, sillä kun on vakityö ja kaverit kaikki täällä. Eikä hän todellakaan ilahdu kaukosuhteen mahdollisuudesta, en tosin minäkään ihan hirveästi.
Eli mitä teen? Valitsenko pitkäaikaisen unelmani ja hyvän duunin vai ihanan poikakaverin ja rakkauden? Ollaan seurusteltu jo pari vuotta.
Ongelma on se, ettei mies oikein ole innostunut muuttamaan täältä, sillä kun on vakityö ja kaverit kaikki täällä. Eikä hän todellakaan ilahdu kaukosuhteen mahdollisuudesta, en tosin minäkään ihan hirveästi.
Eli mitä teen? Valitsenko pitkäaikaisen unelmani ja hyvän duunin vai ihanan poikakaverin ja rakkauden? Ollaan seurusteltu jo pari vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no se on asia mitä pitää miettiä ihan omalla kohdalla, muiden mieleipiteet ei voi paljon vaikuttaa. Todennäköisesti suhde nykyiseen poikakaveriin ei siitä parane jos muutat, mies todennäköisesti kokee tulevansa enemmän tai vähemmän jätetyksi.
Moi!
Itse oon vähän samanlaisessa tilanteessa,poikaystävä asuu Englannissa ja pyysi mua muuttamaan sinne ensi keväänä.
Toisaalta ajatus uudesta ilmapiiristä kiehtoo suunnattomasti, mutten ole 100% varma haluanko jättää koko elämäni Suomessa noin vain ja muuttaa ulkomaille. Jos kyse olisi jostain muusta maasta en varmasti lähtisi, mutta rakastan englantia, englanninkieli on mulle kuin toinen äidinkieli ja ihmiset ko.maassa ovat olleet aivan uskomattoman ihania ja vieraanvaraisia tähän asti ainakin!
Kannattaisi varmaan keskustella poikaystäväsi kanssa, muuttaisiko se muualle sun kanssas tai olisko se valmis kaukosuhteeseen.Kysy myös itseltäsi,voisitko varmasti pysyä uskollisena poikaystävällesi,joka on satojen kilometrien päässä? Teidän tapauksessanne kaukosuhde on siitä huono juttu,ettei siihen ole kunnon syytä,esim.opiskelu tai työ,vaan pelkästään se,ettet sä viihdy kotipaikkakunnallasi.
Toisin sanoen, eläisitte kaukosuhteessa ikuisesti? Ei varmasti tule toimimaan.
Jos kumpikaan teistä ei ole valmis tekemään kompromissia,niin en näe ainakaan kovin pitkää tulevaisuutta teidän suhteellanne.
Kysy itseltäsi, oletko sä onnellinen yksin muualla vai poikaystäväsi kanssa tutuilla kulmilla? Ymmärrän kyllä tunteesi,enkä sano että sun pitäisi uhrata unelmiasi poikaystäväsi takia, mutta et säkään voi vaatia sitä uhraamaan omiaan sun vuoksesi.
Tää on taas yks niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin ei oo oikeeta eikä väärää vastausta.
Itse kyllä uskon olevani onnellisempi kultsini kanssa englannissa kuin yksin helsingissä.
Muutto siis edessä.
Toi muuttopäätös sun on tehtävä itse,siihen ei osaa kukaan muu kertoo sulle oikeeta vastausta. Mutta mulla on tapahtumassa lähipiirissä samanlainen tilanne. Nimittäin eräs läheinen ystäväni jää opiskelemaan tänne nykyiselle paikkakunnalle vain miesystävänsä takia. He ovat olleet yhdessä n.2vuotta ja suhteessa on ollut sekä ylä- että alamäkiä. Tällä hetkellä he asuvat yhdessä.
Noin vuosi sitten kaverini löysi sopivan opiskelualan ja -paikan,joka olisi parin sadan km:n päässä ja hän suunnitteli ihan tosissaan pyrkimistä kyseiseen paikkaan. Hän jopa kysyi minua muuttamaan yhdessä kimppakämppään kun tiesi minun pyrkivän samaan kaupunkiin opiskelemaan, tosin hän tulisi aina viikonlopuiksi tänne miehensä luo.
Nyt hän "on löytänyt" täältä kaupungista kiinnostavan opiskelupaikan ja aikoo sittenkin jäädä tänne. Hän on myöntänyt suoraan,että ei lähde koska miesystävänsä asuu täällä. Eli näillä näkymin hän on hylkäämässä unelma-alansa vain tämän miehensä takia.
Oma henkilökohtainen mielipide on,että hänen pitäisi pyrkiä sinne minne haluaa, oli se sitten toinen kaupungi. Itse en voisi luopua miehen takia
unelmistani ja opiskelupaikasta vain sen takia,että ne olisivat vieraalla paikkakunnalla. En ikinä!
Ystäväni on vakavissaan sitä mieltä,että he ovat yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa.. Jos kyseinen mies todella olisi hänen "ainoa oikea",niin eikö heidän pitäisi sitten kestää kaukosuhde..
Tyhmää on luopua unelmistaan miehen takia.
Mutta tyhmältä tuntuu myös hankkia sitä haluttua ammattia liian kaukana omasta rakkaasta.
En tiedä enää, onko tuleva ammattini tämän yksinäisyyden arvoista.
Kerronpa oman tarinani, vaikkei siitä taida varsinaisesti olla kellekään apua.
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta; jo puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja asustimme onnellisesti yhdessä koko opiskeluaikani. Jo tuolloin jouduimme olemaan kesäisin muutamia kuukausia etäsuhteessa työn takia, mutta pääasiassa saimme nauttia yhteisestä elämästä saman katon alla.
Vuosi sitten valmistuin unelma-ammattiini ja pian sen jälkeen sainkin koulutustani vastaavan unelmatyön. Ainoa huono puoli oli työn sijainti lähes toisella puolella maata. Koska työsuhteen kesto oli vain vajaa vuosi, hankin kakkosasunnon työpaikkakunnalta. Kotiin pääsin vain noin kerran kuukaudessa pitkän välimatkan takia. Tykkäsin työstäni todella paljon ja sen takia jaksoinkin elää etäsuhteessa, kaukana kotoa.
Nyt sain kuulla, että voisin jatkaa työssäni ainakin seuraavan vuoden, luultavasti pidempäänkin. Ajatus jatkuvasta etäsuhteesta ahdistaa suunnattomasti ja olen jo harkinnut kotiinpaluuta häntä koipien välissä. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia - pääsenkö ikinä enää kotiin asumaan (alani työtilanne on kotiseudullani huono), kestääkö suhteemme (luottamus on kunnossa ja tähän saakka on suhde ollut kunnossa myös, mutta miten kauan tilanne voi jatkua ennallaan?), kestääkö oma pääni jatkuvaa etäelämää? Omien unelmien ja urakehityksen takia kannattaa lähteä, ei elämää voi ellää toisen ihmisen kautta, mutta missä tulee raja vastaan. Millainen hinta unelmatyönsä tekemisestä on maksettava....onko se lopulta kuitenkaan jatkuvan etäsuhteen ja etäelämän arvoista. En tiedä, vielä jaksan tätä, mutta tulevaisuus näyttää suurelta kysymysmerkiltä.
Jaksamista kaikille samantapaisessa tilanteessa oleville !