palstan juonto: "Onko uskottomuus oikein vai väärin"

aivan oikein

Sekä että.

Miehet eivät kestä olla sinkkuna, sitten suhteessa kun on turvallista "mamman" (huoren naisen) kainalossa, panevat kaikkea liikkuvaa hormonien siivittämänä. Status pitää varmistaa. Ja itsekäs seksin saanti. Onko riski sen arvoinen että tulee sukupuolitauti, vaimo jättää - tulee uusi ja kakkosnaiset ihmettelevät kun mies katoaa?

Ei kai tuohon ole oikeaa tai väärää vastausta. Periaatteessa minkäänlainen uskottomuus ei koskaan ole oikein, onhan se aina jonkun ihmisen luottamuksen pettämistä ja toiselle valehtelua. Mutta toisaalta me ihmiset toimimme niin. Jokainen rikkoo antamiaan lupauksia, valehtelee ja loukkaa toisia ihmisiä. Voi toki ajatella, että parisuhde on tavallaan pyhä, silloin ei kohdella puolisoa huonosti vaan vain parisuhteen ulkopuolella olevia ihmisiä. Eli parisuhteessa ollaan ns. yhtä. Mutta ei taida ihmisluonto siihenkään taipua, useinhan huonoiten kohdellaan juuri kaikkein läheisimpiä ihmisiä. Edes omat lapset eivät säästy tältä, jokainen vanhempi pettää lastensa luottamuksen jollain tasolla joskus ja on lapsilleen epärehellinen. Ihminen ei valitettavasti kykene olemaan sellainen kuin ihmisen meidän mielestämme tulisi olla.

Oikein tai väärin, onko sillä jotain väliä. Niin moni on kuitenkin uskoton, ainakin jollain tasolla. Mikä edes on uskottomuutta? Senkin kun jokainen määrittelee omalla tavallaan. Kumpi pahempi, puoliso paneskelee kerran vuodessa pikkujoulussa työkaveriaan vai toinen puoliso joka ei paneskele, mutta käyttää terapeuttina vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ja kertoo tälle kaikki parisuhteensa asiat, myös intiimit ja puolison synkimmät salaisuudet?

Kysymys on väärin asetettu. Uskottomuus ei sijoitu oikea-väärä -akselistoon. Parempi kysymys on, onko se kivaa vai ei. On se kivaa!

Uskottomuus tarkoittaa, että pettää puolisoaan ja minusta se on väärin. Miksi pettää, miksei voisi lopettaa suhdetta ja sitten lähteä vieraisiin?

Yleensä pettäjällä on jotakin ongelmia joko seksuaalisuutensa tai identiteettinsä kanssa, joskin selittelee itselleen toista. Ei normaali ihminen, terveellä itsetunnolla ja hyvällä seksuaali-identiteetilla varustettu, petä puolisoaan. Ja onhan ihmiselle annettu järkikin, jolla tunteitaan ohjailla. Tosin hyvin yleinen selite on "tunteille ei voi mitään". Voi, jos haluaa.