olen avoliitosta eronnut nainen , erosta 1,5vuotta liittoa kesti 29 vuotta.Nyt olis kiva kuulla muilta eronneilta että kuinka teillä menee exänne kanssa eron jälkeen .Meillä menee tosi hyvin ,ollaan ihan hyvät kaverit/ystävät .Autetaan toisiamme aina missä toinen tarttee apua, hän esim hoitaa minun autoa eilenkin vaihtoi talvirenkaat autooni .Toisilla ihmisillä on vaikea ymmärtää että voidaan olla näin hyvät kaverit.Ollaan jopa käyty yhdessä tanssimassakin.Minä halusin erota kun suhteemme oli vain sisko/veli suhde siksi varmaan nytkin voidaan olla hyviä ystäviä..
ystävänä eronnut
eronnut N
152100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oltiin lähes 23 v naimisissa. Erosta jo kuutisen vuotta. Lähes alusta asti olemme olleet erittäin hyviä ystäviä vaikka molemmilla on omat uudet suhteet. Soitellaan ja käydään syömässä, puhutaan aikuisista lapsista ja heti kun tulee jokin kiriisi voin kysyä neuvoa ex:ltä. Hän on ainoa mies johon täydellisesti luotan. Rakkaus kuoli jo avioliitossamme. Nyt meillä on syvä kaveruus toisiamme kohtaan.
Miksi on edes erottu?JOs noin kauan naimisissa voi päätellä että ikääkin jo kohta 50 ja risat!Sitten ollaan ystäviä ja toisen tukena, ja IHAN varmasti myös seksiä avioliiton jälkeen ex:n kanssa! Ihan varmasti!Mitä on oikeasti haettu eromalla? Selittäkää nyt ihmeessä? JOs ollaan yhdessä yli 20 vuotta, jotain siinä toisessa on, ja yhteen on hitsauduttu lujasti, ja sitten kaikki vaan pois, tuosta vaan. Erositteko, kun se on niin muotia nykyään?Tyhmää sanon minä, tosi tyhmää.
Halusin erota koska olimme kuin sisko ja veli,ei ollut mitään sexiä eikä muutakaan kosketusta. Kaikki loppui noin 10 vuotta sitten ,ilman mitään syytä taikka minä en ainakaan tiedosta sitä. Aloin ajttelemaan että haluanko tosiaan elää näin loppuelämäni,ilman mitään kosketusta en voinut edes halata kun en saanut vasta halia takas.Joten päädyin että en halua näin elää, enkä hänen kanssaan vanheta.Katselin haikeana muita pareja vanhempiakin jotka kävelivät käsikädessä.heillä oli sitä jotakin mikä meiltä puuttui .Muuten elomme oli ok ei riidelty ja jopa oli hauskaakin yhdessä , olimme olleet jo niin monta vuotta yhdessä että melkein osasimme lukea toistemme ajatukset.Mutta se miehen ja naisen välinen läheisyys puutui .Ikä eroa oli meillä 9 vuotta mies minua vanhempi..Olen nyt näin eläessäni ajatellut monta kertaa että elämä jatkuu melkein samanlaisena kun ennenkin ,,olemme hyviä ystäviä niinkuin ennenkin mutta emme asu yhdessa.Ei ole sexiä nyt eikä muutakaan kosketusta, kun ei ollut silloinkaan kun asuimme yhdessä.Tässä pieni selostus erostani
Miksi ihmeessä olisi seksiä ex:n kanssa kun molemmilla uudet kumppanit? Eihän tässä alkuperäisessä viestissä ollut tarkoitus puhua avioerosta vaan sen jälkeisestä tilasta. Avioeroon jokaisella on omat kipeätkin syynsä, mutta kuten arvasit keski-iässä ollaan ja silloin asiatkin hoituu kypsästi. Ero on aina erittäin vaikeaa, ei sitä kukaan pelkän muodin vuoksi halua.
Ystäviä liitossa, ystäviä eron jälkeen.
Sisko ja veli tyyliin eletty viimeiset viisi vuotta liitossa.Erosta nyt vuosi.Yhteisen lapsen asioista sovitaan, jutellaan ja suunnitellaan yhdessä. Ex mieheni hoitaa lasta enemmän kuin on alunperin sovittu, hän on edelleen hyvä isä!
Kummallakin alkanut uusi parempi elämä ihmisenä miehenä ja naisena. Hellyys ja rakastaminen on ihmisen perustarve jota paitsi elimme kumpikin liitossa. Ystävinä voidaan erota!
En minäkään jaksa käsittää, MIKSI ihmiset eroo, jos on kuitenkin hyviä ystäviä! Se on aivan käsittämätöntä. Mun mieskin sanoi, että ollaan ystäviä ja hän auttaa kaikessa!!! Paskat, mä en sen apua kaipaa. Jos en kelvannut vaimona olla, en herrantähden halua olla ystäväkään. Miksi kelpaisi ystävyys??? En edes morjesta koskaan kun vastaan tulee. Irvistän!!
Edes lasten takia en halua olla sen ääliön kanssa väleissä.
Sen verran mulla on itserakkautta, että haluan että kelpaan tälläisenä kuin olen, ja jos hälle en enää kelvannut kuin ysävänä, niin anti olla. On kyllä joku joka minustakin vielä välittää.
En halua minäkään olla ystävä, kun en enää vaimona kelpaa.
asialliset välit olisi hyvä, lasten takia
Ei ystävän kanssa olla oltu naimisissa, eikä olla, ei ystävän kanssa ole lapsia.
Ystävyys ja avioliitto, olemassa oleva tai mennyt, on syytä osata erottaa toisistaan.
Kun suhde loppuu, se on kerralla loppu, ilman jälki ystävyyttä.
Itse en ikinä pilaisi ystävyyttä, että olisin mies ystävieni kanssa seurustellut tai olemalla naimisissa heidän kanssaan.
En myökään voisi erottuani olla mieheni kanssa ystävä.
Jätin avomieheni toisen miehen vuoksi. Yhteisiä avoliittovuosia meillä oli 17. Yksi lapsi.
Siitä huolimatta, että toinen mies oli kuvioissa mukana, ex-mieheni kanssa olemme tulleet toimeen mainiosti. Voisi sanoa, että paremmin kuin koskaan. Se mikä katosi vuosien saatossa, on tullut takaisin. Ystävyys, ystävällisyys, toisesta pitäminen (mutta toisella tavalla).
Toista miestä ei ole enää. Se suhde on ollut varsin raadollinen. Ex-mieheni on auttanut minua selviytymään. Hänelle olen ikuisesti kiitollinen.
Minä uskon ystävyyteen eron jälkeen. Minun paras
ystäväni on ex-mieheni.
ystävä voi olla eron jälkeen vielä jos ei ole käynyt syvintä tuskaa läpi-koska oli itse vielä riippuvainen ex miehestä roikuin ystävänä.Kun viimein 3v erosta annoin surun ja vihan tulla-se oli puhdistava kokemus.Nyt en roiku ex miehessä ja osaan elää omaa elämää.Mutta tsemppiä!Kaikki kokee omalla tavalla ja riippuu ihan siitä suhteesta onko ollut esm.väkivaltaa.
... avioeroprosessi vielä kesken, viisi vuotta kertyi virallisesti naimisissa olevana parina.
Erosimme ystävinä, sillä kumpikin pitää toisesta persoonana vaikka tiettyjen asioiden takia emme voi enää toisiamme rakastaa kuten rakastavaisten tulisi tai elää yhdessä. Menetin ehkä rakkauden, mutta sain hyvän ystävän ja olen siihen tyytyväinen.
Pidämme toisiimme yhteyttä viikoittain ja harrastamme syväluotaavia keskusteluja ihmisistä ja ihmissuhteista.
Hän on myös suhtautunut ihastuttavan hyvin siihen, että varsin pian hänen poismuuttonsa jälkeen (. 6kk erilleenlähtöpäätöksen jälkeen..) tapasin ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Hän on vain onnellinen puolestani ja toivoo, että onneni olisi tällä kertaa parempi.
Mielestäni ei ole mitään syytä vihata exäänsä vain siksi, että rakkaus kuoli. Jotain hyvää hänessäkin on täytynyt olla, eihän häneen oli muuten aikanaan rakastunut. :)
Minun erostani on puoli vuotta ja hyviä ystäviä olemme. Meillä on yhteishuoltajuus lapsista.
Meillä ei riidelty avioliiton aikana ja miten se nyt voisi sitten alkaa kun ei silloinkaan.
Olemme myös kuin sisko ja veli kuten niin monet täällä ovat kirjoittaneet.
Joku sanoi että ihan varmasti on seksiä ystävinä eronneitten parien välillä. Eikä ole!!!
Minä en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä veljeni kanssa ja siinä juuri onkin se ero.
Minua inhottaa mieheni siinä mielessä ja siksi ei seksi onnistuisi.
Luulen että on paljon aviopareja jotka ovat vain tavan vuoksi yhdessä, ystävinä, ilman seksiä ja kosketusta. Se on ainakin minulle, nuorelle 40 vuotiaalle aika ikävää jos sen pitää jatkua hautaan asti.
kyllä se on itsepetosta jos elät parisuhteessa jossa ollaan kun sisko ja veli.Ja kaiken lisäksi toisella on jo uusi!!
Se on vain kumma että suhde aivan kuin karkaa käsistä, muutuuu sisko /veli suhteeksi ja siinä ollaan mukana montakin vuotta.Elämä oli helppoa ei tarvinnut ajatella ekonomiaa, ei ollut riitoja luulen että mies jotenkin (korvasi) rahalla sexin ja hellyyden .Hänella oli varmaan jotenkin huono omatunto .Aloin vasta myöhemmin ajattelemaan että hitto eihän näin voi jatkua ,en halua minkään veljen kanssa enään asua .En näin halua vanheta.Täytyy sanoa että mies oli tosi kiltti ja on sitä vieläkin. Suhteemmme loppu tuli sit nopeesti kun olin asiaa aikani ajatellut ,ihan täytenä yllätyksenä miehelle.Myönnän että oli huonosti hoidettu homma minun puolelta,sanoin vain kerran saunassa että nyt riittää tämä meidän yhteis elomme.
Minäkin ihmettelen samaa että milloin avioliittomme on muuttunut sisko/velisuhteeksi. Vaikka kuinka mietin en siihen vastausta löydä. Se on varmaan muuttunut niin pikkuhiljaa ettei sitä kumpikaan huomattu. Meilläkin autetaan toinen toisiamme ja käydään kylässä. Jopas jotakin mutta lasten koulukin on ruvennut menemään paremmin.
Ainoa murhe erossa asumisessa on se että yhteiset kyläpaikat ovat nyt taaksejäänyttä elämää. Emme loppuaikoina enää käyty missään mutta silti harmittaa yhteisten ystävien katoaminen avioeron myötä. Minulla on myös hirveä syyllisyys siitä että olen ollut se lähtevä osapuoli enkä pienellä paikkakunnalla asuessani ole enää käynyt paikallisissa kaupoissa.
Minä nautin nyt elämästäni mutta en silti halua loppuelämää viettää yksin. Olin sitä avioliitossani aina joten olen ansainnut edes jonkilaisen parisuhteen tässä elämässä.