Mä en oikein tiedä että mihin tässä olisi ruvennut kirjoittamaan, kun olisi niin paljon sanottavaa mutta en kuitenkaan tiedä miten kaikki asiat ilmaista. Mä olen aivan loputtoman onnellinen. Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, jota rakastan suunnattomasti. Hän rakastaa minua ja suunnittelemme yhtistä tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Vielä tosin joudumme odottamaan ensi syksyyn asti, että hän pääsee työnsä puolesta asettumaan aloilleen.
Olen silti hieman sekaisin, sillä sen ajan odottaminen tuntuu lähestulkoon ikuisuudelta ja kun emme pysty näkemään toisiamme kuin muutamia kertoja kuussa, ikävä tekee kipeää. Olen luonteeltani hyvin herkkä, ja ahdistun helposti tästä ikävän tunteesta... vaikka työelämässä ja ystävieni seurassa pärjään hyvin, nämä yksinäiset kaipuun hetket tekevät minusta heikon. Toisaalta taas, olen onnellinen siitä, että ihmisen elämään voi löytyä toinen ihminen, joka aiheuttaa niinkin suuria tunteita, kuin olen huomannut tuntevani. Sillä joskus oli aika, jolloin uskoin, etten oikeasti välittäisi kenestäkään toisesta ihmisestä, kuten hänestä.
Näin tuon osan ajatuksistani esille, mitä pieni rakastava sydämeni kantaa.
Olen silti hieman sekaisin, sillä sen ajan odottaminen tuntuu lähestulkoon ikuisuudelta ja kun emme pysty näkemään toisiamme kuin muutamia kertoja kuussa, ikävä tekee kipeää. Olen luonteeltani hyvin herkkä, ja ahdistun helposti tästä ikävän tunteesta... vaikka työelämässä ja ystävieni seurassa pärjään hyvin, nämä yksinäiset kaipuun hetket tekevät minusta heikon. Toisaalta taas, olen onnellinen siitä, että ihmisen elämään voi löytyä toinen ihminen, joka aiheuttaa niinkin suuria tunteita, kuin olen huomannut tuntevani. Sillä joskus oli aika, jolloin uskoin, etten oikeasti välittäisi kenestäkään toisesta ihmisestä, kuten hänestä.
Näin tuon osan ajatuksistani esille, mitä pieni rakastava sydämeni kantaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.