Moi!
Jos on vastaavassa tilanteessa olevia siskoja, voisitteko antaa vinkkejä, mitä tehdä. Mieheni on etsinyt ja löytänyt netin etsi-palstoilta uutta naisseuraa, jota käy tapaamassa pitkillä viikonlopuilla muka sisarensa luona. En ole hakkeri, mutta jostain kumman syystä pystyin lukemaan pari mieheni kirjoittamaa kirjettäkin eli en ole luulotautinen vaan asia on päivänselvä. Tyttäremme (9-v.) rakastaa ja ikävöi isäänsä kotiin enkä raaski hänelle kertoa totuutta ja siksi eron ottaminenkin tuntuu mahdottomalta. Onko ulospääsyä?
Jos on vastaavassa tilanteessa olevia siskoja, voisitteko antaa vinkkejä, mitä tehdä. Mieheni on etsinyt ja löytänyt netin etsi-palstoilta uutta naisseuraa, jota käy tapaamassa pitkillä viikonlopuilla muka sisarensa luona. En ole hakkeri, mutta jostain kumman syystä pystyin lukemaan pari mieheni kirjoittamaa kirjettäkin eli en ole luulotautinen vaan asia on päivänselvä. Tyttäremme (9-v.) rakastaa ja ikävöi isäänsä kotiin enkä raaski hänelle kertoa totuutta ja siksi eron ottaminenkin tuntuu mahdottomalta. Onko ulospääsyä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anna ukkos olla rauhassa ja touhuta mitä touhuaa. Jos nyt nostat metelin teille tulee ero. Etsi ssinäkin itsellesi mielenpiristystä esim. vieraasta suhteesta mieluummin kuin pistät lapsesi menettämään isänsä. Elämä on raadollista, valitettavasti. Tsemppiä sisko!
ymmärrän hätäsi ja tunteesi...mutta suunnattomasti ihmettelen sitä, että
sinä aikuinen nainen...käyt miehesi
sähköpostia lukemassa...mites ne taskut
ja lompakko...ja muista se, että *parisuhde-
pelissä* olette molemmat pelinappuloina..pieni
vilkaisu peiliin, olisi ehkä paikallaan...jos parisuteessa *tökkii*...ei se vika aina ole vain vastapelurissa.
Pukki mikä pukki,sille ei voi mitään.
Ei sitä tarvi toisesta vikaa hakea.
Hae sinä petetty vain kaveri niin jotenkin sitten jaksat,vaikka sitten se ukko kyllä haukkuu,eikä huomaa miten itse käytäytyy.
Tsemppiä sinulle petetty.
Kiitos tuestasi. Parasta lienee minun elää omaa elämääni eteenpäin. Olen vaan niin lepsu, että pesen ja silitän edelleen ukon paidat yms. Pelkään vaan, että saan siltä jonkun tartunnan...
tutkisin mieheni juttuja jos jotain epäilisin, enkä yhtään katuisi!! Tunnustaisin kyllä jos olisin ollu väärässä, mutta eiköhän jotain vikaa suhteessa olisi jos tutkiin tarvisi ruveta? Onneksi meillä ei tätä tilannetta kuitenkaan ole!
Kiitos tuesta! Olen itsekin ajatellut vähän samoin.
Täällä olisi yksi tarjokas salasuhteeseen. Olen kylläkin ekakertaa asialla, tilanteeni on vähän samanlainen kuin sinulla....
Hei vaan itelles, Markku!
En mä nyt ihan sitä tarkottanut että etsisin salasuhdetta itelleni kostoksi enkä muutenkaan. Silti olis ihan kiva kuulla sun tarinas..
Hetkinen! Missäs on ne elämän reaaliteetit??Jos teidän suhde ei ole kunnossa, niin erotkaa aikuiset ihmiset. Ei se aluksi helppoa ole, mutta aika parantaa haavat. Kummasta luulet tyttösi kärsivän enemmän:isän ja äidin erimielisyyksistä ja irtosuhteista vai tasapainoisesta elämästä ilman valeita??!!Lapsi vaistoaa enemmän asioista kun luulet, sanon kokemuksesta.
Hei, nainen, herää! Sillä ei oel mitään väliä, minkä ikäinen ja näköinen olet, mutta kunnioita nyt itseäsi! Lemppaa se pukki, koska olet liian hyvä hänelle! Kun mies lyö kerran pitäisi lähteä - sama pätee pettämiseen! Älä anna anteeksi, koska se toistuu. Älä ole kuin kaikki olisi ok - ei auta! Riko kuviot, heit'ä luuseri mäkeen ja anna lapsesi tavata häntä vkonloppuisin - lapsi saa rakastaa isäänsä, se on eri rakkautta kuin sun rakkaus siihen pukkiin! Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain, mut älä anna sen kusipään leikkiä sulla! Pidän sulle peukkuja!
Justiin noin tein vaimolleni, kun hän etsi itselleen netistä toisen ja petti. Hän tapaa lapsiaan n. kerran kuussa ja se on sille h....lle ihan oikein!
Vai onko??? Ja minä varmaan olin hänelle "liian hyvä"??? Voiko ylipäätään kukaan olla kenellekään "liian hyvä"?
Tämän tästä täällä törmää näihin vastauksiin, joissa yllytetään eroamaan. Erostako se onni ja autuus sitten löytyy? On se kumma, että peiliin katsomalla ei voi mitään vikaa löytää. Enkä tarkoita tuolla peiliin katsomisella ulkonäköä...
Eron jälkeen elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä kaikilla perheenjäsenillä. Ja sitä jatkuu pitkään. Yrittäkää nyt ihmiset selvittää välinne ja ongelmanne muutoin kuin eroamalla. Harvoin, jos koskaan, elämä eroamalla helpottuu. Eikä se uusi "rakkaus" ole entistä kummempaa. Arki tulee vastaan sielläkin ja vielä entistä vaikeampana...
EI siitä erosta kärsi,jos ei ole vielä lapsia tehty,sitten kyllä.
Erotkaa kaikki joilla ei ole vielä lapsia ja on mustasukkainen mies(sairaan).Sitten se vasta hullu on,kun se alkaa lapsistakin mustasukkaiseksi.
Hei!
kiitos tuestasi. "Heräsin" viime viikonloppuna ja laitoin eroanomuksen vireille viime keskiviikkona. Eiköhän tämä tästä. Ukko tosin vielä luuraa nurkissa ja varmaan näin jatkuu vielä seurava puoli vuotta, mutta enköhän minäkin jossain vaiheessa pääse "orjuudesta" vapauteen.
koska miehesi viihtyy jopa vklopun toisen naisen kanssa.
Minullakin on mies,joka on vielä naimisissa,hän saa vapaasti valita viettääkö aikaansa perheen vai minun kanssa.Seurahan sen ratkaisee missä ihmisen on hyvä olla.Ei minunkaan olisi pakko olla varatun miehen kanssa,mutnäin vain kävi.
Hei!
Toki kukin olkoon siellä, missä parhaiten viihtyy.
En vaan hyväksy sitä, että mies nauttii "kielletystä hedelmästä" ja "kodin antimista" yhtä aikaa eli rakastelee vaimon kanssa aivan kuin mitään muuta ei olisikaan. En hyväksy kaksinaismoraalia, vaan olisin halunnut miehen kertovan tilanteesta rehellisesti enkä toki estele hänen lähtöään -päinvastoin ongelma on (nyt eroa haettuani) siinä, ettei ukko ole halukas lähtemään yhtään minnekään! Mieti sinäkin, oletko vain hyväksikäytetty "varanumero". Kaikkea hyvää sinulle.
..myös toisia naisia.En minäkään hyväksy sitä että mies nai kotona ja vieraissa,siinähän ne taudit leviävät,kun vaimollakin voi olla toisia miehiä..Vaan pelin pitää olla niin selvä että rakkaus loppu ja ero vireillä.Yhteiset hetket kertovat paljon "sivuraiteen" laadusta,usein rakastajan titteli muuttuu rakkaaksi...mutta ei aina ja sellaiset miehet sitten palaavatkin takaisin vaimon vaivoiksi,turvalliseen pesään mistä on taas kiva tsiikailla seuraavaa varanumeroa..
Koska hyvää liittoa ei riko koskaan toinen nainen.En edes minä.
Sillä jos toinen lähtee ettimään korviketta on parisuhteessa todella pahasti vikaa.se voi olla keskinäisessä kanssakäymisessä fyysisenä taikka muuten.ja kun jutut ei kohtaa eikä kumpikaan tee aloitetta parantaksene taikka selvitääkseen missä mättää on monemmat yhtä väärässä.Sillä välinpitämättömyydellä pilaa hyväknin suhteen taikka sekin jottaon yli hoivaava aiheuttaa samanlaisen tilanteen.mustakukkaisuus materialistisuus ja niin edelleen. voin vain ketoa jotta se kumpi teidän tilanteessa on tehnyt väärin se tulee sen karvaasti huomaamaan ja jossain vaiheessa haluaa takasin.joten neuvon elämään elämääsi siten jotta unohdat totaalisesti entisen partnerisi jaetit itsellesi uuden taikka uusia mitensen nyt ottaa.jotenei muuta kun harkiten baanalle.
Tota joo. Olin toista kertaa naimisissa ja uskoin vielä hyviin haltijoihin. Olin itse uskollinen ja sokea. Edellisessä suhteessa en ollut uskollinen, joten siinä ei oikeastaan mitään paineita ollutkaan.
No tässä uudessa suhteessa päätin, että en petä, eikä ollut tarvettakaan. Mies kyllä piti siitä huolen, etten päässyt vieraisiin. Kuskasi ja kuljetti, piti pullossa.
Itse kyllä järjesti saunailtaoja yms. vedoten siihen, että ne kuuluvat työhön. Yrittäjä kun oli. Olin kuitenkin sitä mieltä, että ei yritystoiminta vaadi juottamista, syöttämistä ja naittamista että bisnekset luistaisivat. Todellisuuudessa nämä alkoholihöyryiset sauna/ravintolaillat aiheuttavat vain ongelmia parisuhteeseen.
Meille tuli riitoja näistä ja mies hakeutui neittisuhteisiin.
Asia valkeni minulle kuin salama, kun satuin löytämään hänen sähköpostistaan viestin, jossa sovittiin tapaamisesta.
En tahtonut millään uskoa, että minulle kävi näin. En tehnyt rikosta lukiessani hänen postiaa, koska hän oli sanonut, että saan lukea niitä milloin vain :( No tämä viesti oli kuiteknin "unohtunut" sinne ja tuli vielä muitakin.
Hän alkoi syyttää minua mielisairaaksi ja alkoholistiksi. Olin todella "kusessa" koska luulin, että suhde kestää loppuelmämme ja rakastin häntä. Turvaudun välillä kaljaankin, mikä osaltaan nostatti epäkunnioitusta hänessä minua kohtaan.
Yritin vielä jatkaa ja uskoa, mutta luottamus oli pahasta karilla, epäluulo kalvoi ja se jos jokin on todella rasittava ja voimia kuluttava tunne.
Asia ratkesi sillä, että hän todella jäi rysän päältä kiinni kun hän vahingossa keskusteli kanssani (sinkuissa). Olin siellä itse tahallisesti ja odotin vain milloin teen oman mieheni kanssa treffit. No niinhän siinä sitten kävikin. Treffit tehtiin ja hän vielä kirjoitti tunteelllisen kirjeenkin minulle (tietämättään omalle vaimolleen). Kertoi, että seksin takia on mennyt minun kanssani naimisiin ja että oli muka harkinta-ajalla, vaikka erosta ei oltu puhuttu mitään.
Pokkani ei pitänyt, en mennyt treffeille, mutta avioero tuli ja olen yrittänyt päästä syyllisyydestä ja tuskasta.
Muutosta on kulunut vuosi, ainoatakaan mielenterveuspilleriä en ole tarvinnut ja alkoholiakin käytän kohtuullisesti.
Olen tullut siihen tulokseen, että olin naisvihaajan kanssa naimisissa. Hän yritti viedä minulta kaiken itsetunnon alistamalla ja kiusaamalla. Siis todellinen saatana mieheksi, joka käytti henkistä väkivaltaa ja käytti hyväkseen. (Varokaa naiset miesalkoholitien poikia)
Joskus elämä on rankkaa, mutta asiat pitää uskaltaa kohdata ja elää ne läpi. Mikä ei tapa se vahvistaa.