"Mutta hämmästyneenä ja kauhuissaan Loot pelkäsi, että jos hänen pitäisi mennä vuorille asti, jokin onnettomuus voisi kohdata häntä matkalla ja surmata hänet. Eläessään tuossa Jumalattomassa kaupungissa epäuskon keskellä hänkin oli tullut heikkouskoiseksi. Taivaan ruhtinas oli hänen vierellään, ja kuitenkin hän pelkäsi henkensä puolesta aivan kuin Jumala ei enää varjelisikaan häntä, vaikka olikin pitänyt hänestä siihen asti niin hyvää huolta ja rakastanut häntä.
Hänen olisi pitänyt täysin luottaa taivaalliseen sanansaattajiaan ja jättää tahtonsa ja elämänsä Herran huostaan mitään epäilemättä tai kyselemättä. Mutta niin monien tavoin hänkin koetti laatia omia suunnitelmiaan: "Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne" Tässä mainittu kaupunki oli Bela, jota myöhemmin kutsuttiin Sooraksi.
Se oli vain muutaman kilometrin päästä Sodomasta ja yhtä turmeltunut ja tuhoon tuomittu. Mutta Loot pyysi säästämään sen pitäen pyynnön vain vähäisenä, ja Herra suostui siihen ja sanoi: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut."
Oi miten armollinen Jumala onkaan erehtyväisiä luotujaan kohtaan! Jälleen heitä kehotettiin pakenemaan nopeasti, sillä tulimyrsky puhkeaisi pian. Mutta yksi pakenevista rohkeni vielä kääntyä katsomaan tuhoon tuomittua kaupunkia, ja niin hän muuttui Jumalan tuomion muistomerkiksi. Jos Loot itse olisi empimättä totellut enkelin varoitusta ja paennut vuorille ilman mitään verukkeita, hänen vaimonsakin olisi pelastunut.
Lootin esimerkin vaikutus olisi varjellut hänen vaimonsa siitä synnistä, joka nyt koitui hänen tuhokseen. Mutta kun hän epäröi ja vitkasteli, vaimokin suhtautui kevyesti Jumalan varoitukseen. Vaikka hän olikin jo pakomatkalla, hänen mielensä paloi yhä Sodoman puoleen, ja niin hän tuhoutui sen mukana. Hän kapinoi Jumalaa vastaan, koska tämän rangaistukset kohtasivat myös hänen omaisuuttaan ja lapsiaan, jotka jäivät raunioihin.
Vaikka hänet suosiollisesti saatettiinkin ulos tuosta jumalattomasta kaupungista, hän katsoi itseään kohdellun kaltoin, koska vuosien varrella koottu omaisuus oli jätettävä tuhoutumaan. Sen sijaan, että olisi ollut kiitollinen pelastuksestaan, hän uhmaillen katsoi taakseen ja kaipasi mielessään niiden elämäntyyliä, jotka olivat hylänneet jumalallisen varoituksen. Tällä synnillään hän osoittautui arvottomaksi elämään ja varjellukseen, josta hän ei osannut olla kiitollinen."
"Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin." Päivänkoiton kirkkaat säteet näyttivät lupaavan pelkkää hyvinvointi ja rauhaa lakeuden kaupungille. Elämä alkoi juosta kadulla kaduilla tavallista latuaan. Toiset hakeutuivat päivän tehtäviinsä, toiset huveihinsa. Lootin vävyt laskivat leikkiä hassahtaneen vanhuksen pelosta ja varoituksista.
Mutta silloin puhkesi myrsky yhtäkkiä yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Herra antoi sataa tulikiveä ja tulta taivaasta kaupunkien ja hedelmällisten tasankojen päälle; ne hävittivät palatsit ja temppelit, kalliit asunnot, puutarhat ja viinitarhat sekä kevytmieliset ja huvinhaluiset asukkaat, jotka vielä edellisenä iltana olivat häväisseet taivaan lähettejä.
Lieskojen keskeltä kohosi savu korkealle kuin suuren pätsin palosta. Siddimin kaunis laakso autioitui paikaksi, jossa ei koskaan rakennettaisi eikä asuttaisi - todistukseksi kaikille tuleville sukupolville siitä, miten varmasti rikkomus saa Julmalta rangaistuksensa
Niiden liekkien loimu, jotka kuluttivat lakeuden kaupungit, ulottuu varoittavan esimerkkinä meidän aikaamme asti. Saamme siitä pelottavan ja vakavan opetuksen, että vaikka Jumala armossaan onkin pitkämielinen rikkojaa kohtaan, synnillä on kuitenkin olemassa raja, jota ihmiset eivät saa ylittää. Tuolla rajalla armon tarjoukset lakkaavat ja tuomion täytäntöönpano alkaa.
Maailman Lunastaja sanoo, että on suurempiakin syntejä kuin ne, joiden vuoksi Sodoma ja Gomorra hävitettiin. Ne jotka kuulevat evankeliumin kutsun, joka kehottaa syntisiä parannukseen, mutta eivät noudata sitä, ovat Jumalan edessä syyllisempiä kuin aikoinaan Sidimin laakson asukkaat. Ja vielä suurempi on niiden synti, jotka tunnustavat tuntevansa Jumalan ja pitävänsä hänen käskynsä mutta kuitenkin kieltävät Kristuksen luonteeltaan ja arkielämällään.
Vapahtajan varoituksen valossa Sodoman kohtalo ei ole vakavana muistutuksena ainoastaan niille, jotka syyllistyivät avoimeen syntiin, vaan kaikille jotka vähättelevät taivaan antamaa valoa ja etuoikeuksia." (E.G:White Alfa ja omega s.145-147)
Hänen olisi pitänyt täysin luottaa taivaalliseen sanansaattajiaan ja jättää tahtonsa ja elämänsä Herran huostaan mitään epäilemättä tai kyselemättä. Mutta niin monien tavoin hänkin koetti laatia omia suunnitelmiaan: "Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne" Tässä mainittu kaupunki oli Bela, jota myöhemmin kutsuttiin Sooraksi.
Se oli vain muutaman kilometrin päästä Sodomasta ja yhtä turmeltunut ja tuhoon tuomittu. Mutta Loot pyysi säästämään sen pitäen pyynnön vain vähäisenä, ja Herra suostui siihen ja sanoi: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut."
Oi miten armollinen Jumala onkaan erehtyväisiä luotujaan kohtaan! Jälleen heitä kehotettiin pakenemaan nopeasti, sillä tulimyrsky puhkeaisi pian. Mutta yksi pakenevista rohkeni vielä kääntyä katsomaan tuhoon tuomittua kaupunkia, ja niin hän muuttui Jumalan tuomion muistomerkiksi. Jos Loot itse olisi empimättä totellut enkelin varoitusta ja paennut vuorille ilman mitään verukkeita, hänen vaimonsakin olisi pelastunut.
Lootin esimerkin vaikutus olisi varjellut hänen vaimonsa siitä synnistä, joka nyt koitui hänen tuhokseen. Mutta kun hän epäröi ja vitkasteli, vaimokin suhtautui kevyesti Jumalan varoitukseen. Vaikka hän olikin jo pakomatkalla, hänen mielensä paloi yhä Sodoman puoleen, ja niin hän tuhoutui sen mukana. Hän kapinoi Jumalaa vastaan, koska tämän rangaistukset kohtasivat myös hänen omaisuuttaan ja lapsiaan, jotka jäivät raunioihin.
Vaikka hänet suosiollisesti saatettiinkin ulos tuosta jumalattomasta kaupungista, hän katsoi itseään kohdellun kaltoin, koska vuosien varrella koottu omaisuus oli jätettävä tuhoutumaan. Sen sijaan, että olisi ollut kiitollinen pelastuksestaan, hän uhmaillen katsoi taakseen ja kaipasi mielessään niiden elämäntyyliä, jotka olivat hylänneet jumalallisen varoituksen. Tällä synnillään hän osoittautui arvottomaksi elämään ja varjellukseen, josta hän ei osannut olla kiitollinen."
"Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin." Päivänkoiton kirkkaat säteet näyttivät lupaavan pelkkää hyvinvointi ja rauhaa lakeuden kaupungille. Elämä alkoi juosta kadulla kaduilla tavallista latuaan. Toiset hakeutuivat päivän tehtäviinsä, toiset huveihinsa. Lootin vävyt laskivat leikkiä hassahtaneen vanhuksen pelosta ja varoituksista.
Mutta silloin puhkesi myrsky yhtäkkiä yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Herra antoi sataa tulikiveä ja tulta taivaasta kaupunkien ja hedelmällisten tasankojen päälle; ne hävittivät palatsit ja temppelit, kalliit asunnot, puutarhat ja viinitarhat sekä kevytmieliset ja huvinhaluiset asukkaat, jotka vielä edellisenä iltana olivat häväisseet taivaan lähettejä.
Lieskojen keskeltä kohosi savu korkealle kuin suuren pätsin palosta. Siddimin kaunis laakso autioitui paikaksi, jossa ei koskaan rakennettaisi eikä asuttaisi - todistukseksi kaikille tuleville sukupolville siitä, miten varmasti rikkomus saa Julmalta rangaistuksensa
Niiden liekkien loimu, jotka kuluttivat lakeuden kaupungit, ulottuu varoittavan esimerkkinä meidän aikaamme asti. Saamme siitä pelottavan ja vakavan opetuksen, että vaikka Jumala armossaan onkin pitkämielinen rikkojaa kohtaan, synnillä on kuitenkin olemassa raja, jota ihmiset eivät saa ylittää. Tuolla rajalla armon tarjoukset lakkaavat ja tuomion täytäntöönpano alkaa.
Maailman Lunastaja sanoo, että on suurempiakin syntejä kuin ne, joiden vuoksi Sodoma ja Gomorra hävitettiin. Ne jotka kuulevat evankeliumin kutsun, joka kehottaa syntisiä parannukseen, mutta eivät noudata sitä, ovat Jumalan edessä syyllisempiä kuin aikoinaan Sidimin laakson asukkaat. Ja vielä suurempi on niiden synti, jotka tunnustavat tuntevansa Jumalan ja pitävänsä hänen käskynsä mutta kuitenkin kieltävät Kristuksen luonteeltaan ja arkielämällään.
Vapahtajan varoituksen valossa Sodoman kohtalo ei ole vakavana muistutuksena ainoastaan niille, jotka syyllistyivät avoimeen syntiin, vaan kaikille jotka vähättelevät taivaan antamaa valoa ja etuoikeuksia." (E.G:White Alfa ja omega s.145-147)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi pelkäät moista eli eikö ratkaisu olekaan Jumalasi käsissä?
Lisäksi, eikö se lopunaika ole juuri se, mitä sinä ja kohtalotoverisisi kaikkein eniten toivovotte ja odotatte?