Mikä auttaa karjumiseen ja tavaroiden rikkomiseen?

Hei!
Saatoin kirjottaa vähän samantyyppisestä aiheesta tässä http://m.suomi24.fi/node/13032861 ja mielestäni sain hyviä vastauksia.

Meillä suhde on melko tuore ja asumme omissa kodeissamme. Mietin tekstiäsi lukiessani, että luenkohan tulevaisuuttani vai opimmekohan elämään rauhallisesti, toinen toisiamme johonkin elämän kukoistukseen kannustaen.

Jälkimmäinen olisi aikamoinen haaste.

Meillä mäiskitään toisiamme. Minä myös huudan ja haukun. Jäljet näkyy viikon pari. Rajoittaa hieman pukeutumista.

Meilläkin on riidat yleensä rajuja, pääsevät paisumaan. Mieheni on rauhallinen luonne ja hän ei yleeensä aloita riitaa. Ei valita mistään tms.. Itselläni esim. viimeksi riidan aloitus lähti siitä, että kyllästyin jatkuvasti pitämään huolta keittiön siisteydestä, ja minulla tympi ku keittiössä jälleen mieheni jättämiä astioita. Äkäisesti mainitsin asiasta ja mieheni vastasi ikävään sävyyn, siivoa itse kun minulla nyt muuta tekemistä. Hänellä todella oli tärkeää tekemistä silloin jota teki meidän yhteiseksi hyväksi. Mutta valmiiksi kiukkuisena minä sitten vastasin huutamalla ja raivoamalla. Huuto-tappeluhan siitä tuli. Meillä on paljon riitoja jotka paisuu ja paisuu ja yleensä koitan perustella miksi huusin ja tajuan yli regoineeni ja pyydän anteeksi. Muta mieheni ei kestä lainkaan naisen tunteen purkauskia. Hän suuttuu todella; raivoaa ja alkaa menemään aivan omituiseksi; haukkuu minua mitä hirveimmillä sanoilla. On käynyt käsiksikin niin että mustelmia jää. Hän ei koskaan " säikähdä" jälkikäteen eikä anele käsiksi käymisiä anteeksi. Jos minä jälkikäteen käyn läpi riitaa ja tuntemuksia ja mainitsen miten tympeältä tuntuu kun mies käy käsiksi.. harmittaa kun muuten ihana mies... hän vastaa joskus että " joo en minäkään hyväksy oikeasti semmoista, sori.." tai että olen saanut hänet niin raivomn partaalle ettei hällä liiku päässä mitään. Tietenkään en saisi toiselle kiukutella tai huutaa ja ymmärrän mieheni suuttumuksen. Suuttua saa. Mutta mielestäni miehelläni menee hiukan yli.. nyt kun tiedän että toinen suhtautuu noin, täytyy itsekin hillitä , eikä alkaa valitamaan toiselle pikku asiosta ja pilata toisen fiiliksiä.. mutta minulla harmittaa, kun muuten ollut ihanaa, hauskaa, mukavaa yhteistä aikaa. Vietämme lomat aina yhdessä, keksimme tekemistä. Mieheni ei huitele kavereiden kanssa milloin missäkin vaan haluaa minun kanssani viettää vapaa aikaa. Hän huomioi minut aina ja kysyy mielipiteeni. Hän on joissain asioissa tarkempi kuin minä. Tietää paljon asioita, on säntillisempi, säästäväisempi, fiksumpi kuin minä. Suuttuessaan haukkuu tyhmäksi ja että päässäni ei liiku mitään. Toistaa tätä monta tuntia. Ja tyhmäksi ämmäksi joka pilaa hänen elämän. Myöhemmin sanoo että shän vain suutuspäissään halusi keksiä jotain mahdollisimman loukkaavaa.. tämä kuitenkin syö itsetuntoani. itse en suuttuesssani lähde haukkumaan.. minusta se vaan on mieheltä kummaa käytöstä.

Mistä ihmeestä te varastatte energiaa noin typerään? Koska teillä näyttää olevan sitä liikaa, eiko olisi miljoona kertaa älykkäämpää käyttää tuo riitaan menevä energia vaikka kunnon kävelylenkiin tai liittymällä karate ryhmään. Kummastakin em. saisi hyvän olon ja lisää itsekunnioitusta.

Jos nuo edellä mainitut ovat ylitsepääsemättomän vaikeita teille, niin pitäkää suunne kiinni. Ei ne sammakot sieltä ulos hyppää kun suu on tiukasti kiinni!
Pysähtykää-----------ajatelkaa ------------- ja sitten vasta kun mieli tekee sanoa jotain oikein super typerää, pakottakaa itsenne sanomaan jotain täydellisen päinvastaista! Kaunista, kehittävää, hyvää.

Ottakaa sanakirja ja hakekaa sieltä noita sanoja, ette ilmeisesti itse tiedä niistä muuten mitään. Tämä vaatii itsekuria ja opettelua, mutta saatte huomata että todellakin on sen arvoista!!!! EI maksa mitään. Ajatelkaa, saada ilmaiseksi hyvä mieli!!!!!!!!!!!