miten ottaa ero puheeksi?

Just. Heti ollaan eroamassa kun arki on vähän tylsää. Eroa saatana, pilaa tämän miehen elämä useaksi vuosiks kun oma perse tuntuu nykyään kaikilld olevan tärkeintä

Ehkä sinun kannattaisi miettiä vielä. Mitä sinä sitten elämältäsi haluat. Voisikko se olla sellaista jota yhdessä etsitte.
Arki tulee kaikissa liitoissa. Mutta itsepähän päätöksesi teet. Mutta satutat kyllä kovasti miestäsi.

Ja voihan olla että kadut jälkeenpäin ja toinen onkin ottanu paikkasi hänen elämässään.

Ehkä voisit varata ajan pariterapeutille. Kerrot että et ole onnellinen jne. Ongelma on sinun, ratkaisut myös sinun. En tiedä mikä on oikea vastaus, miettiminen ja oman onnettomuutensa hautominen salassa ei ainakaan rakentavalta kuulosta?

Avataan nyt hieman vielä vyyhteä. Olette yhdessä päättäneet olla lapsettomia, miksi?? Onko jommallakummalla tai molemmilla niin kauheita lapsuudenmuistoja että ei missään nimessä lapsia siksi? Sinuna turhauttaisi minuakin, vaikka elin pitkään vanhapiikana. No joka tapauksessa odotin ekaa lastani juuri samassa iässä kuin sinä, ja alkuraskaudessa oli kovaa epävarmuutta, synnytyspelkoa ym. Kun lapsi syntyi, minusta tuli äiti. Elämässä eteenpäin päässyt, eri ihminen pysyvästi. Minulla mies (lasten isä) lähti elämästä jo vuosia sitten, lapset pysyvät ja heidän kanssaan sitä pysyy virkeänä ja ajan tasalla.

Mä mietin vaan, miten pääsisin pois täältä, tästä elämästä. Mul ei oo täällä mitään.

Aloittajan tapauksen diagnoosi on päivänselvä: olet siis kolmenkymmenen ja ollut yhdessä miehesi kanssa 14 vuotta! Siis 14 vuotta! En muista kuulleeni yhdestäkään kolmekymppisestä joka olisi ollut samassa suhteessa noin pitkään. Sen sijaan tunnen useampia kolmekymppisiä, jotka eivät ole olleet vielä päivääkään missään suhteessa..

Sinulta on siis käytännössä jäänyt koko nuoruus ja oma elämä kokonaan elämättä, ja nyt se viimeinkin alkaa tuntua. Siitä tuossa on kyse. Samanlaista vaan saman miehen kanssa jo 14 vuoden ajan. Moni saattaa olla teille jopa kateellinen (tavallaan ihan syystäkin), mutta todistat nyt sitä, ettei välttämättä ole mitään syytä..

Nyt on sitten arvovalinnan paikka

Eri teille vaan. Olet ollut alaikäinen lapsi aloittaessasi suhteen nykyisen miehesi kanssa. Teille on käynyt klassinen erilleen kasvaminen sillä ihminen ei ole enää sama aikuisena kuin lapsena. Pelkäät yksinäisyyttä koska et ole koskaan ollut yksin.

Sinulla on luotettava ja hyvä puoliso jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Te teette yhdessä asioita ja ilmeisesti ajattelette monista asioista samalla tavalla.
Mitähän jos "onnettoman" ajatuskäyrän sijasta kohottaisit ajatusmaailmasi korkeammalle tasolle: huomioi miten arvokas yksilo miehesi on, miten hyvä että juuri sinä olet loytänyt hänet elinikäiseksi puolisoksesi.
Mieti miten sinä voisit kehittää ja rikastuttaa yhteistä elämäänne, oppia miehesi tyostä, harrastuksesta jne että voisit olla vielä positiivisempi osa liittoanne. Kuinka sinä voisit kertoa omista , yhteisesti rakentavista tulevaisuudensuunnitelmista hänelle.
Sen sijaan että haudot ja ruokit tuhoavia ajatuksia ja tunteita.

Kuule, "nuorempana elämättä jäänyt elämä" on täyttä huuhaata. Sinä olet elänyt nuoruutesi täysillä hyvän pojan kanssa mikä on ollut osa teidän yhteistä kehitystä ja kasvua .
Te olette juuri sopiva vakka ja kansi.

Käytä hyvä tytto energiasi kauniiseen, henkisesti korkeampitasoiseen ja kehittävään noiden roskaromaaneiden, sinkkuelämä-roskan ja ala-arvoisten elokuvien tuottamaa likaa kunnioittamatta!

Sinun pitää olla terveellä tavalla itsekäs, mutta onko järkeä tuhota hyvää suhdetta sen takia? Jännitystä voi hakea niin monella tapaa ja uutta virtaa saa elämään niin monella tavalla. Uusia harrastuksia, uusia ihmissuhteita, matkoja, oman naiseutensa uudelleen löytämistä, rohkeaa kokeilua ja uskallusta testata omaa minuuttaan ja luonnettaan. Kaikkeen tähän löytyy hurjan paljon mahdollisuuksia, eikä sen tekemiseen tarvita eroa! Kuka tietää, ehkä sinun esimerkkisi herättää myös miehesi kokeilun- ja muutoksenhalun, ja voitte herätä uuteen elämään ja virikkeisiin yhdessä. Löytää aivan uusi tapa nähdä elämä erillisinä yksilöinä, mutta silti edelleen yhdessä.

"olemme enemmänkin kuin parhaat kaverit (oma mielipide)"

Tämä nimenomaan on se, joka pitää pitkän suhteen kasassa.Itse olen vaimoni kanssa ollut naimisissa nyt 10v ja hyvin menee vieläkin.

Alkuhuuman jälkeen tulee tuollaisia tunteita ja tässä kohtaa punnitaan tosirakkaus.
Voit olla varma että jos et yritä edes korjata tätä suhdetta tulet pettymään myös jatkossa uudessakin suhteessa kun alkuhuuma katoaa.

Etsikää uusia kiinnostuksia keskenänne ja puhukaa asioista.Ei ongelmat sillä ratkea että erotaan ja hypätään ensimmäisen vastaantulijan syliin mulkun perässä kuin kakarat.

Suomalaiset naiset eivät mielestäni ole kypsiä.40 naisetkin käyttäytyvät kuin pikkulapset.Miehen pitäisi elää jossain häkissä kokoajan.Ehkäpä tässä on syy miksi lähdin etsimään naista ulkomailta ja liittomme on kestänyt.Nainen niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tanska. :)