Koen olevani vahvasti epäsosiaalinen. Asun asumuserossa puoliosostani. Meillä on kaksi alaikäistä lasta. Näen heitä lähes päivittäin. Tapaamiset eivät vaan ole kovin montaa tuntia kestäviä. Liittyvät usein johonkin auttamistehtään tai ongelmaan. Rehellisesti sanoen koen voivani hengittää paljon vapaammin omassa yksinäisyydessäni. Koen toiset ihmiset minun tarkkailijoiksini. Pelkään myös ihmisiä. Isää, esimiestä, jne. Tämä asia harmittaa minua. Lapseni tarvitsivat isää vähän enemmän kuin nyt tarjoan. Haluaisin, mutten pysty. Ajattelen, että puolisoni tarkkailee, miten vietän aikaa lasteni kanssa. Hän usein määrääkin, mitä minun pitää kulloinkin tehdä. Tästä se valvonnan alaisuus johtuu. En voi itse vapaasti tehdä lasteni kanssa, mitä kulloinkin haluaisimme. Voiko tähän arkuutee, epäsosialisuuteen saada apua. Jokin lääke. Nyt syön Truxalia ja Ketipinoria, uneen.
Luetuimmat keskustelut
- 1011752
- 59792
Mikä on mielestäsi keskustelupalstan tarkoitus?
Tuolla toisessa ketjussa kävi ilmi jotain minkä itse koen hieman hassuksi. Nykypäivänä yllättävän moni ilmeisesti kokee,263755- 43714
Nyt aletaan terveydenhuollossa karsimaan "turhista" operaatioista
Eräitä toimia ei enää tehdä, vaan yritetään korvata halvemmilla. Nykyään esimerkiksi polven tähystysleikkaukset lähes l126669- 44551
- 33508
- 29459
Martinan naama Seiskan kannessa
Tekstinä: konkurssin karut taustat. Mitähän mahtaa vaikuttaa valmennuksiin, kun porukka lukee kuinka paljon imuroinut it108442Ttp:llä kuontalot ojennukseen
Ttp n yrittäjä ilmoitti facessa, että ttp: n tiloihin tulee lokakuun eka vkl parturi. Se tulee parturoimaan vähävaraiste58436