Epäsosiaalisuus

Koen olevani vahvasti epäsosiaalinen. Asun asumuserossa puoliosostani. Meillä on kaksi alaikäistä lasta. Näen heitä lähes päivittäin. Tapaamiset eivät vaan ole kovin montaa tuntia kestäviä. Liittyvät usein johonkin auttamistehtään tai ongelmaan. Rehellisesti sanoen koen voivani hengittää paljon vapaammin omassa yksinäisyydessäni. Koen toiset ihmiset minun tarkkailijoiksini. Pelkään myös ihmisiä. Isää, esimiestä, jne. Tämä asia harmittaa minua. Lapseni tarvitsivat isää vähän enemmän kuin nyt tarjoan. Haluaisin, mutten pysty. Ajattelen, että puolisoni tarkkailee, miten vietän aikaa lasteni kanssa. Hän usein määrääkin, mitä minun pitää kulloinkin tehdä. Tästä se valvonnan alaisuus johtuu. En voi itse vapaasti tehdä lasteni kanssa, mitä kulloinkin haluaisimme. Voiko tähän arkuutee, epäsosialisuuteen saada apua. Jokin lääke. Nyt syön Truxalia ja Ketipinoria, uneen.