Moikka!
Vähän myöhään kirjoittelen mutta menköön :)
Onko täällä muita siinä kolmenkympin paikkeilla olevia sinkkunaisia? Oonko se vaan minä vai ootteko muut huomannut samaa, että sitä laiskistuu kumppanin etsinnässä tässä kolmenkympin tietämillä ihan valtavasti? Vai onkohan mulla joku varhaiskeski-ikä jo päällä.. En vaan jaksa tutustua uusiin ihmisiin vaikka haluaisinkin.
Yöelämässä on välillä ihan kiva käydä, mutta huomaan että paljon enemmän mua vetää puoleensa sänky, villasukat ja tv. En ole koskaan ollut toisaalta mikään bilehile, tykkään kyllä tanssia kavereiden kanssa, mutta tuo baareissa vallitseva mykkäpatsastelukulttuuri ei vaan jaksa enää kiinnostaa :)
Harrastan aktiivisesti tavoitteellista liikuntaa ja tästä syystä alkoholiakaan en kummemmin käytä. Oon kyllä ihan tarpeeksi sosiaalinen ilman alkoakin. Kokeiltu on nettitreffejäkin ja tinderiä. Tinderissä tuli aika paljon matcejä, mutta ei vaan jaksa lähteä kirjoittelemaan ihmisille tai vastata viesteihin. Pari tyyppiä sieltä tapasin, ihan mukavia olivat, mutta liekki ei vain syttynyt. Kolmannen kanssa sitten tapailtiin muutama viikko. Mulla on jotenkin semmoinen olo, että oon käyttänyt loppuun tässä viime vuosien aikana mun vähäisen ihastumissaldon. En vaan pysty enää ihastumaan...tai jaksa :)
Mielestäni olen ihan viehättävä ja kuulen kehuja kavereilta ja miespuolisilta tutuilta ja tuntemattomilta. Saan kiinnostuksen osoituksia yöelämässäkin, mutta...en vaan jaksa lähteä tutustumaan. Oon vähän huolestunut itsestäni jopa.
Tässä kolmekymppisenä olisi niin hyvä tavata kumppani, kun maaperä toimivalle parisuhteelle olisi otollinen. Opiskelut on opiskeltu, vakituinen työ saavutettu, talous kunnossa, biologinen kello tikittää jne. Mutta sitten muuttuu näin laiskaksi, ettei jaksa tutustua uusiin miehiin :)
Onko muut samanikäiset huomanneet tällaista samanlaista laiskistumista kumppanin etsinnässä?
Vähän myöhään kirjoittelen mutta menköön :)
Onko täällä muita siinä kolmenkympin paikkeilla olevia sinkkunaisia? Oonko se vaan minä vai ootteko muut huomannut samaa, että sitä laiskistuu kumppanin etsinnässä tässä kolmenkympin tietämillä ihan valtavasti? Vai onkohan mulla joku varhaiskeski-ikä jo päällä.. En vaan jaksa tutustua uusiin ihmisiin vaikka haluaisinkin.
Yöelämässä on välillä ihan kiva käydä, mutta huomaan että paljon enemmän mua vetää puoleensa sänky, villasukat ja tv. En ole koskaan ollut toisaalta mikään bilehile, tykkään kyllä tanssia kavereiden kanssa, mutta tuo baareissa vallitseva mykkäpatsastelukulttuuri ei vaan jaksa enää kiinnostaa :)
Harrastan aktiivisesti tavoitteellista liikuntaa ja tästä syystä alkoholiakaan en kummemmin käytä. Oon kyllä ihan tarpeeksi sosiaalinen ilman alkoakin. Kokeiltu on nettitreffejäkin ja tinderiä. Tinderissä tuli aika paljon matcejä, mutta ei vaan jaksa lähteä kirjoittelemaan ihmisille tai vastata viesteihin. Pari tyyppiä sieltä tapasin, ihan mukavia olivat, mutta liekki ei vain syttynyt. Kolmannen kanssa sitten tapailtiin muutama viikko. Mulla on jotenkin semmoinen olo, että oon käyttänyt loppuun tässä viime vuosien aikana mun vähäisen ihastumissaldon. En vaan pysty enää ihastumaan...tai jaksa :)
Mielestäni olen ihan viehättävä ja kuulen kehuja kavereilta ja miespuolisilta tutuilta ja tuntemattomilta. Saan kiinnostuksen osoituksia yöelämässäkin, mutta...en vaan jaksa lähteä tutustumaan. Oon vähän huolestunut itsestäni jopa.
Tässä kolmekymppisenä olisi niin hyvä tavata kumppani, kun maaperä toimivalle parisuhteelle olisi otollinen. Opiskelut on opiskeltu, vakituinen työ saavutettu, talous kunnossa, biologinen kello tikittää jne. Mutta sitten muuttuu näin laiskaksi, ettei jaksa tutustua uusiin miehiin :)
Onko muut samanikäiset huomanneet tällaista samanlaista laiskistumista kumppanin etsinnässä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En usko että ihan hirveästi täältä tulee myötätuntoa naisen laiskuudelle ja nirsoudelle.
Biologinen kello ei vielä tikitä tarpeeksi, kun se ei ole voittanut passiivisuutta ja laiskuutta.