Lähdin Au pairiksi Saksaan. Olen täällä 10 kk, ja nyt alkaa puoli väli lähestyä.
Perheeni on kyllä mukava. Ja tiedän muita au paireja, joihin verrattuna oma perheeni on ehkäpä jopa vähän "luksusta".
Mutta jos nyt saisin uudelleen valita, lähtisinkö au pairiksi,, ehkä lähtisin, mutta kokeilisin ensin lyhyempää aikaa. Lähtisin kesäksi, tai korkeintaan puoleksi vuodeksi.
On tämä opettava ja kasvattava kokemus, mutta ei pidä aliarvioida ollenkaan tämän työn kovuutta. Tämä on henkisesti erittäin raskas pesti.
Ja kannattaa miettiä, onko todellakin lapsirakas lähtiessään. Perheissä on niin monenlaisia lapsia(luonnollisesti), ja myös lapset saattavat pistää au pairin yllättävän koville, nimittäin he testaavat takuulla rajansa.
Varoitan siis teitä tulevat au pairit,,
Älkää lähtekö sinne maailmalle liian hepposin askelin. Ja jos olette vähänkin epävarmoja ja herkkiä, kokeilkaa ihmeessä ensin lyhyempää pestiä.
Tämä elo ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. Eikä henkisesti helppoa, vaikka kavereita ympärillä olisikin.
Mutta aion olla loppuun asti, kun kerran lähin.
Harmittaa kuitenkin, etten valinnut lyhyempää aikaa.
Todennäköisesti tulee muilta au paireilta eri mielipiteitä, mutta tässä on kuitenkin n.viiden au pair-tytön mielipide Saksasta.
Tsemppiä kaikille!
Perheeni on kyllä mukava. Ja tiedän muita au paireja, joihin verrattuna oma perheeni on ehkäpä jopa vähän "luksusta".
Mutta jos nyt saisin uudelleen valita, lähtisinkö au pairiksi,, ehkä lähtisin, mutta kokeilisin ensin lyhyempää aikaa. Lähtisin kesäksi, tai korkeintaan puoleksi vuodeksi.
On tämä opettava ja kasvattava kokemus, mutta ei pidä aliarvioida ollenkaan tämän työn kovuutta. Tämä on henkisesti erittäin raskas pesti.
Ja kannattaa miettiä, onko todellakin lapsirakas lähtiessään. Perheissä on niin monenlaisia lapsia(luonnollisesti), ja myös lapset saattavat pistää au pairin yllättävän koville, nimittäin he testaavat takuulla rajansa.
Varoitan siis teitä tulevat au pairit,,
Älkää lähtekö sinne maailmalle liian hepposin askelin. Ja jos olette vähänkin epävarmoja ja herkkiä, kokeilkaa ihmeessä ensin lyhyempää pestiä.
Tämä elo ei ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. Eikä henkisesti helppoa, vaikka kavereita ympärillä olisikin.
Mutta aion olla loppuun asti, kun kerran lähin.
Harmittaa kuitenkin, etten valinnut lyhyempää aikaa.
Todennäköisesti tulee muilta au paireilta eri mielipiteitä, mutta tässä on kuitenkin n.viiden au pair-tytön mielipide Saksasta.
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen samaa mielta osittain em kanssa!En halua pelotella, ulkomailla tyoskentely opettaa enemman kuin mikaan.Mutta se fakta etta vanhemmat saattavat joskus pitaa teita ns. orjana, on totta. Oma perheeni on todella mukava, mutta muistakaa aina kysya ennen lahtoa, etta mika on se paallimmainen syy saada au pair?Taalla vanhemmat ovat melkein KOKO paivan toissa,joten olen ainoa joka todella nakee lapsien kaikki puolet!Kun aiti ja isa tulee kotiin, he haluavat toki olla lapsilleen mieliksi, kun niin harvoin nakevat niita. Kerropa siina sitten kuinka pieni matti-petteri yritti purra ja potkia, kun aidin mielesta kyseessa on maailman kultaisin lapsi!
Tuleville au paireille haluan sanoa muutaman asian jotka kannattaa ottaa huomioon ennen lahtoa ja paikan paalla. Toivottavasti muut jatkaa listaa myos!
* Muista aina etta sinun on helpompaa saada perhe, kuin perheen au pair. Jos he todella aikoisivat lahettaa sinut pois, et itse ole vaikeuksissa. Saat toita helposti ja odotellessa mukavaa lomailua, perhe sen sijaan on ns "ku..ssa", kun ei ole ketaan tekemassa ruokaa, kuskaamassa lapsia yms...joten ala murehdi jos he eivat jostain tekemastasi asiasta niin tykkaa, ihan heti sinua ei voida pihalle heittaa.
*kysy heti alkuun ennen lahtoa miksi he haluavat au pairin
*kysy myos kaikki tehtavat kirjallisena ennen lahtoa, esim sahkopostilla, silloin sinulla on todiste mita olet jo lupautunut tekemaan, eika sita voi muuttaa ilman suostumustasi
*ei todellakaan ole hapea myontaa ettei jaksa.Niin tapahtuu jokaisessa tyossa ulkomailla, kun tuntuu ettei kesta vierasta kulttuuria yms. Odota vahan aikaa, yleensa olo menee pois. Mutta jos nain ei tapahdu, voit aina lahtea pois.
*vaadi englanninkielinen sopimuspaperi, jossa KAIKKI tehtavat lueteltu
en nyt muista muita ohjeita joita piti kirjoittaa, mutta laitan lisaa myohemmin, kun muistan...
Au pairiksi aikovat, muistakaa kunnioittaa myos omaa itseanne ja omia halujanne, elama ei ole vain perhe jossa olet vaan myos sinun hyvinvointisi! Ulkomailta saatu kokeumus kartuttaa tulevaisuutta, ala siis eparoi lahtea, mutta varmista kaikki mahdolliset asiat ennen kuin lupaudut mihinkaan!
Olen ollut nyt 3kk aupairina ja 7kk on viela jaljella. Perhe on mahtava, kavereita loytyy ja viihdyn muutenkin taalla Ranskassa. Mutta jos saisin paattaa uudelleen, niin lahtisin myoskin vaikka vain 6kk. Ei tama tyo kuitenkaan niin ihanaa ole;)
millaista siellä ranskassa noin muuten on olla aupairina? missä olet yms.
itse harkitsen ensi vuonna lähteväni...
Itse olen taalla Irlannissa au pairina ja olen viihtynyt vallan mainiosti!Taytyy sano,etta todella hyva tuuri kavi perheen kanssa ja lapsetkin on jo isompia,joten minun tyoni ei henkisesti ole kovinkaan raskas.Meilla kaikilla on omat kokemuksemme ja mielipiteemme!Uskon,etta teidan kokemuksenne siella Saksassa on ollut osittain raskas!Mutta haluan myos muistuttaa,etteivat kaikki kokemukset ole tallaisia!Itselleni tama vuosi on helppo..ehka liiankin helppo jos ajattelee tulevaisuuden opintoja.Voi laiskuus yllattaa.mutta nyt vaan haluan nauttia tasta kokemuksesta ja tasta hetkesta!Toivon kaikille tuleville au paireille hyvaa onne aperheiden kanssa ja toisille au paireille hyvaa jatkoa!Koittakaa jaksaa!Ja jos on liian rankaa,ainahan sielta paasee pois tai voi rittaa etsia muuta hommaa itselleen.Ei kenenkaan tarvitse karsia jos ei viihdy!
Nimenomaa, jos vain sattuu käymään erittäin hyvä tuuri perheen suhteen, en ihmettele jos mielipiteesi eroaa meidän muutamasta faktasta.
Olen toki iloinen puolestasi, mutta tuollaisia perheitä on erittäin erittäin harvassa ja siksi haluankin täällä vähän "varoitella" tulevia au paireja, sillä tosi harvalle käy se erikoisen hyvä tuuri.
Ja en minäkään siis kadu, että lähdin au pairiksi,, mutta harmittaa vain, että lähdin tänne niin hepposin mielin.
*Ei mitään kirjallista sopimusta(koska perheen kanssa tuntui synkkaavan alkuyhteyksissä niin mainiosti)
->minulla voidaankin nyt teettää hyvin helposti kaikkea ekstraa, kuin mistä alun perin oli puhetta..
No, onneksi pääasiassa minullakin on hyvät oltavat. Silti henkisesti toisinaan erittäin raskasta.
Ja näistä myös minä vielä haluan kaikille sanoa sanani;
1. TEHKÄÄ kirjallinen sopimus
2. Ottakaa selvää tarkasti perheestä ja työtehtävistä
3. Au pairin minimipalkka on 205€/kk(ja se on loppujen lopuksi aika vähän)
4. Sinun ei kuulu olla orja perheessä
5. Olet ihminen siinä missä muutkin, etkä ole mikään kone/robotti
6. Tarvitset vapaa-aikaa, aikaa itsellesi
7. Mieti erittäin tarkkaan jos valitset pitemmän pestin kuin puoli vuotta
8. Aina saat lähteä perheestä pois jos siltä tuntuu, itseään ei pidä kiduttaa
9. Au pairin mieliala on erittäin nopeasti vaihtuvaa laatua, ja jos tuntuu siltä, että haluat lähteä pois,, on aina hyvin paljon mahdollista että päivän-viikon päästä tuntuu taas toiselta
10. Au pairiksi ei kannata lähteä, jos tahtoo ulkomaille pelkkään hauskanpitoon/lomailemaan
Tämä on todellakin työtä, mutta siis kuitenkin erittäin kasvattava ja opettava kokemus.
niinpa ma oon aika samaa mielta!!
just tota makin haluun vie sanoo etta kannattaa selvittaa kylla kaikki perheeseen liittyva tosi hyvin ja muutenkin ottaa selvaa kaikesta etta mita siella paikassa pystyy tekemaan vapaa aikana ja millaset kulkuyhteydet jne...ja kaikki tosiaan vaatia paperille ja molemmille oma kopio.
ja tosiaan mulla ainakin ollu henkisesti aika rankaa mutta toisaalta kokemus se on tamakin ja mua ainakin kasvattanu aika paljon ja hyva etta tuli koettua!!
mulla on jaljella viela sellanen reilu kolmekuukuatta ja just toi etta kannataa ekaa vaan menna vaikka pariksi kuukaudeksi ja katsoa miten homma lahtee toimimaan ja sitten vasta kun on vahan nahny perhetta ja muutakin tehda lopullinen paatos!!
kaikille haluan toivottaa voimia ja tuleville au paireille onnea perheiden hankinnassa!ja muistakaa etta mahdolisimman paljon kannataa perheelta kysella ja selvittaa asioita:)
Minä olen ollut kaksi kertaa kesäaupairina. Ensimmäinen perhe oli mahtava. Siellä jouduin tekemään paljon kotitöitä, mutta lasten ihanuus ja erinomainen toimeen tuleminen vanhempien ja lasten kanssa teki siitä kesästä mahtavan.
Seuraavana kesänä olin myös aupairina. Kotitöitä ei ollut juuri lainkaan, mutta se kesä oli henkisesti ihan hirveää koska lapset olivat hemmoteltu piloille enkä vanhempienkaan kanssa tullut juurikaan toimeen. Vanhemmat eivät ottaneet minua lainkaan huomioon päätöksiään tehdessä ja mun piti vaan suostua niihin mitä käskettiin. Jos yritin esittää omaa kantaani niin äiti syytti, että mun vastahakoisuuteni takia hän ei pysty enää öisin nukkumaan kun hän joutuu miettimään kaiken maailman ongelmia ja ratkaisuja eri tilanteisiin.. Loppujen lopuksi sen piti tilata lääkäri koska mä aiheutin sille liikaa stressiä. Hohhoijaa.. Onneksi olin siellä vaan kesän, yhtään kauempaa en olisi jaksanut. Päivät olivat hirmupitkiä eikä vapaa- aikaa juurikaan ollut. Jos en halunnu viikonloppuisin lähteä perheen kanssa mökille, jouduin ostamaan itse ruokani viikonlopuiksi. "Ei meillä ole varaa ylläpitää kahta jääkaappia samaan aikaan". Mökille lähtö olisi tarkoittanut 24h/pvä lasten ja vanhempien kanssa. Olisin joutunut jakamaan huoneeni toisen lapsen kanssa ja viettämään viikonlopun pienessä mökissä saarella jossa vilisi toistenkin lapset jaloissa. Jos olisin siellä ollut, olisin menettänyt järkeni. Itkin loppuaikana miltei joka päivä (työ)päivän päätteeksi. Suunnitelmat siellä vaihtui joka hetki, mikään ei ollut koskaan varmaa.. Tehtiin katteettomia lupauksia ja sitten ihmeteltiin kun olin hämmentyneen oloinen kun suunnitelmien peruuntumisesta kerrottiin.. Olin hölmö kun en tajunnut tehdä mitään kirjallista sopimusta. En tiennyt mökillä asumisesta yms. Olimme siellä siis myös viikkoisin, eli mun oli pakko viettää työviikkoja siellä. Ennen lähtöäni kaikki tuntui mahtavala, perhe mukavalta ja lapset suloisilta ja parina ekana viikkona asiat olivatkin ihan hyvin, mutta sitten alkoivat suunnitelmien muuttumiset, mökille lähdöt yms. Olin hölmö kun kuvittelin että tulossa olisi samanlainen mahtava kesä kuin edellinen kesä oli ollut. Tuohon perheeseen en mistään hinnasta lähtisi uudelleen, en koskaan!
Kokemus kyllä kasvatti ja olen ihmisenä vahvempi! silti haaveilen uudestä lähdöstä uuteen perheeseen :) Ja tästä lähtien tiedän mitkä asiat ottaa selville ennen lähtöa ja mitä oikeuksia minullakin on!
Lisää kertomksia kehiin :)
Niin ja kannattaa aina tiedustella mahdollisten edellisten aupairien yheystietoja, varsinkin jos on ollut suomalaisia. Mulla oli ainakin jokseenkin turvallista mennä perheeseeni kun juttelin puhelimessa entisen aupairin kanssa. Toki välillämme oli ollut n. kymmenen muuta au pairia eri maista (suomestakin) ja olen saanut huomata, että monia asia on siitä muuttunut, esim. lapset ovat nyt eri ikäisiä ja tilanne perheessä eri kuin silloin. Kuitenkin pienikin tieto on tärkeä. On myös oikeutettua pyytää perheeltä valokuvia (ja lähettää niitä myös itse) sillä nekin kertovat paljon.
Jos ei tunne paikkaa jonne on menossa, kannattaa reippaasti kysellä perheeltä ja etsiä netistä tietoa.
Totta, au pairia etsiviä perheitä on usein enemmän kun tarjolla olevia au paireja. On parempi vaihtaa perhettä heti alussa jos tuntuu, ettei suksi luista, kuin katsoa ongelmaa sormien läpi kunnes se lopulta räjähtää käsiin ennemmin tai myöhemmin.
Jos olisin itse lähdössä nyt au pairiksi toistamiseen, en pitäisi enää jotain tiettyä maata tärkeänä (toki sekin asettaa tiettyjä rajoituksia). Voisin sanoa lähteväni ainakin mihin EU maahan tahansa kunhan vain löytyisi MUKAVA PERHE, joka on mielestäni au pairin kaiken hyvinvoinnin a ja o.
niin...siis au pairina olo ei todellakaan oo helppoo, vaik perhe olis kuinka ihana, kavereita paljon ja paikka jossa asustelet huippu, niin silti voi koti-ikava iskee ja into loppuu. Ma oon au pairina talla hetkella Lontoossa, mun perhe on tosi kiva ja kaikki muutenkin hyvin, mut silti valilla tuntuu, ettei jaksais..ei jaksas teha mitaan..au pairina olo on, ei vaan fyysisesti, vaan kans henkisesti tosi raskasta.. ei oo sita tuttuuu ja turvallista, tulee valilla kauheen yksinainen olo (vaik just olis paljon kavereita). Sit kans, ku taalla mun perheessa toi aiti on koko ajan kotona, niin tuntuu hirveen vaivaantuneelta, ku se vahan niinku koko ajan kattoo mita sa teet ja nain.. Ennenku lahin tahan perheeseen, en tienny oikeen mitaan, menin vaan..ei mitaan valokuvia sun muita, puhelinsoitto ja parin paivan paasta olin lontoossa. En edes kyselly paljon mitaan, mut siina vaiheessa olisin ottanu melkein minka perhaan tahansa (koska olin venannu perheen saamista yli 4kk, vaik menin jarjeston kautta) Heti, ku saavuin perheeseen, sain kirjalllisen listan mun tehtavista. Mul oli eka kauheita ongelmii sen aidin kaa, ku se on niin pikkkutarkka kaikesta (ei saa syoda purkkaa lasten nahden, keitan kuulemma vihannekset liian pehmeiks) Mut sit ma vaan opin elaa sen tottumusten mukaan ja nyt sujuu tosi hyvin, mut silti valilla tuntuu, et haluis vaa lahtee kotiin, ei jaksa enaa ja sit just mielialat vaihtelee koko ajan. Ensin kelaa, et joo, kyl ma tanne jaan ja viiden minuutin paast on jo menossa kotiin..Ja sit kans arsyttaa, ku ihmiset pitaa vaihtarivuotta melkein samana, ku aupair vuotta. Vaihtari ei tee duunii, sil on kouluu..kaikki on vahan niinku valmista, au pairina kaikki pitaa tehda itse, etsia kaverit, menna kielikouluun..en sit tieda..mut silti, ei pida ajatella, et vitsi oon tehny sopimikse ja mun on pakko olla taalla ne 10 kk. Sa lahet, ku tuntuu silta, ei kukaan voi sua pakottaa jaamaan, ite oon ollu 2kk ja lupaudun kymmeneks, mut en todellakaan jaksa niin pitkaan..tsemii kaikelle au paireille.
Niin,oon kylla samaa mielta etta au-pairina olo ei oo helppoa,se ei todellakaan oo lomailua,vaan tyontekoa.Mulla kavi kylla erittain hyva tuuri perheen kanssa,tuun kaikkien kanssa erinomaiseti toimeen,mutta kuten on aikasemminkin sanottu joskus vaan tulee hetkia ku haluis kotiin.Mulla taa tyo on tosi raskasta koska hoidan pienta 10kk vanhaa poikaa paivittain,mutta jotenkin se myos kasvattaa mua.Ja vaikka nyt ois semmonen olo et ei enaa hetkeakaan,ni 5minsan paasta voi olo olla toinen :) mieliala vaihtelee,ja vaikka taa on raskasta,ni oon silti tosí tyytyvainen etta tulin.Elokuussa 2005 oon ollu vuoden,ja niin kauan aion myos olla.On taa perhe vaan niin loistava. en vaihtais mistaan hinnasta!! Mutta,tuleville..Huonoja hetkia on,mutta niista selviaa aina.Ja muistakaa et juttelemalla asioista selviaa,ma oon kuullu monta kertaa kuinka tyytyvainen perhe on etta just ma oon taalla,ja se saa taas ajattelee kuinka ihana taa on =) Toita tanne on kuitenkin tultu tekee....Tsemppia kaikille =)
Heips!
Itse olen ollut kaksi kertaa au pairina. Ekan kerran olin tosi nuori, lähdin suoraan lukiosta Allianssin kautta Espanjaan sanaakaan espanjaa osaamatta. Taisi mulla aika ruusuiset kuvitelmatkin olla, joista sitten tipahdin kyllä hyvin nopeasti alas. Ensimmäinen perhe oli hirveä, asuivat todella kalliissa talossa meren rannalla, mutta keskelä ei mitään. Minulla oli oma auto käytössä ja viikonloput vapaata, mutta perheen äiti oli niin hirveä tapaus että yhteiselo oli mahdotonta. Minun piti joka päivä siivota kolmikerroksinen talo ja hoitaa perheen ylihemmoteltua 2-vuotiasta. Niinpä vaihdoin perhettä. Päädyin pikkuiseen kylään Torreviejan liepeille. Perhe vaikutti ensin tosi mukavalta, 2 kouluikäistä poikaa, todella suuri suku ja paljon perhejuhlia. Pian kuitenkin ymmärsin että vanhemmat olivat niin kiireisiä, että jouduin olemaan lapsenvahtina normaalien töideni lisäksi melkein joka ilta. Omaa elämää en siis saanut pitää. Äiti haukkui minua lapsille milloin mistäkin syystä. Viimeinen tikki oli kun isäni sai sairaskohtauksen ja perheen isä kielsi minua itkemästä talossa poikien nähden. Perhe suuttui kovasti eikä tarjonnut edes kyytiä lentokentälle kun ilmoitin lähteväni...
Noh, kaikesta huolimatta päädyin aupaireilemaan taas viime kesänä, tällä kertaa Madridiin ja ihan omin päin (perhe löytyi netistä) Perhe ei olisi voinut olla ihanampi!! Työtä ei todellakaan ollut paljoa, lähinnä perheen 4-vuotiaan, todella ihanan pojan kanssa uima-altaalle tai leikkipuistoon pariksi tunniksi menoa ja auttamista aamuisin. Kaikki viikonloput olivat vapaita ja tulin todella hyvin toimeen perheen kanssa. Mitään ongelmia ei ollut ja molemmat osapuolet olivat tosi tyytyväisiä :) Tunsin myös jo ennestään Madridissa nuoria, joten ei senkään suhteen ollut mitään ongelmia. Kotiin en olisi edes halunnut tulla ;) Elikäs, älkää hyvät ihmiset pelätkö sitä au pairiksi lähtöä! Se riippuu ihan perheestä ja ympäristöstä mihin joudutte. Turha sitä on etukäteen murehtia. Ainahan sieltä pääsee pois, sen opin ensimmäisistä perheistäni, ettöä mitä tahansa ei todellakaan tarvitse sietää!! Ei saa pelätä perheen vaihtoa. Au paireilu voi parhaimmillaan olla aivan mielettömän ihana kokemus :)
jos perheen kanssa ei mene yksiin, ja vaikka perhe moittii sinua, se ei tarkoita automaattisesti että olet huono au pair. Olet ehkä vain väärässä perheessä.
Jos ei kemiat toimi, ne ei silloin toimi. Perhettä voi vaihtaa erittäin helposti.
mun kokemuksia saksasta... oon 1/3 osaa vuodest tääl ollu, suomalaises perheessä, joka tosin on pitkään jo saksassa asunut. n. vuoden olen lupautunut olemaan. (juu, kuten huomaattem ei täällä(kään) työsopimusta kirjallisena oo tehty...
Näin perheen äidin ja lapset etukäteen ja kaikki vaikutti tosi hyvältä,tultiin hyvin toimeen ja odotin kovasti au pair-puoli vuotistani.
Alku, kaks viikkoa, meni todella hyvin.Vanhemmat huolehti musta kovasti ja auttoi saamaan sosiaalista verkostoa ym ym. Sit yks kaunis päivä niistä tuli aivan ku kaks eri ihmistä.
Isä alko tönimään ja haukkumaan,äiti puolusti isää. Mä sain melkein joka asiasta kahdet eri ohjeet, molemmilta erilaiset, ja tein tietenkin kaiken sitten väärin.
Mun työntekoa kytättiin ja arvosteltiin heti jos yhdenkin virheen tein.
Nukuin vapaapäivinäni liian pitkään,perheen suunnitelmat meni sekaisin mun takia.En saanut puhua suomea perheen isän kuullen,koska se oli röyhkeää ja itsekästä (hän ei osaa suomea). Lopulta en uskaltanut puhua suomea edes lapsille,koska tää isä pomppas jostain huoneesta ja alko huutaan kuinka röyhkeä mä oon.
Olin henkisesti aivan loppu, en jaksanu muuta ku itkeä.Sit ku päätin lähteä kotiin, sain tietenkin aivan hirveät haukut.Äiti kuulemma nyt sairastuu mun takia,jätin sen kuseen. Ei mitään väliä sillä miltä musta tuntuu ja kuinka mua on kohdeltu.
Viimeiset viikot oli helvettiä,olin vaan huoneessani "piilossa" ja pelkäsin koska tulee seuraava räjähdys..
Kun lähdin niin mulle toivotettiin hauskaa loppuelämää,ei kiitosta ei mitään.
Lapsia mun jäi ikävä.Säälin niitä pieniä,ei oo niiden elämä helppoa:/
Mun painajainen on nyt ohi,vaikka uniin se vielä tuleekin.
En tiiä mitä sanoa ohjeeksi muille..ei sellasta oo.ei ikinä voi tietää minkälaiseen perheeseen joutuu..
Tsemppiä vaan kaikille.
moi! haluisin kysya Elina kauanko ehdit olla au pairina, ennenkuin lahdit takaisin kotiin ja menitko jarjeston kautta vain itsenaisesti? Siis ihan kauheeta tollannen..
n.2.5kuukautta ennenkuin lähdin kotiin.
En mennyt järjestön kautta vaan yksityisesti.
Näin perheen äidin ennenkuin perheeseen menin, ja kuten arvata saattaa, oli hän tuolloin täysin erilainen kuin mitä aupair-aikanani.
Vieläkin on paha mieli, kun rupean ajattelemaan tapahtunutta.Koitan kovasti olla itse syyllistämättä itseäni, mutta välillä se on vaikeaa..
No mutta, pitäkää aupairit huolta itsestänne, teitä pitää kohdella ihmisarvon mukaisesti!!!
Olen aikeissa lähteä Au Pairiksi ensi toukokuun lopussa ja lupautunut olen aluksi vain 3kk. Jos sujuu niin jään pidemmäksi aikaa. Siis olen matkalla USA:n.. tietääkö täällä kukaan kuinka kauan USA:ssa saa oleskella ilman viisumia? Olen ollut USA:ssa vaihtarina vuoden ja ainakin vuodeksi tarttin J1 viisumin. Entäs 3kk? En löydä tietoa mistään ja olis kiva tietää että sellasen voi hankkia.
Mulla kävi toi perhe juttu kätevästi kun vaihtari vuoteni hostperheeni äidin parasystävä, yksinhuoltaja, saa KOLMOSET helmikuussa ja todellakin tarvitsee apua lasten kanssa. Sain näin kätevästi perheen ja tutun ympäristön!:) Palkkaa saan 120 dollaria per lapsi/vko... aika paljon, mutta varmasti kolmosten ympärivuorokautinen hoitaminen on sen arvoista... itselläni on kaksos siskot ja muistan minkäölaista rääkkiä oli niiden kanssa valvoa. Toivottavasti tulee mullekkin hyvä kesä ipanoiden kanssa!:)
Olen ihan samaa mieltä sun kanssa! Jos nyt saisin päättää uudestaan niin olisin mieluummin nähnyt vähän enemmän vaivaa ja hankkinut oikean työpaikan heti aluksi. Au pairiksi on liian helppo lähteä!!!! Olen ollut yli 3kk au pair ja joulun jälkeen en tule takasin. Työsopimus on tehty huhtikuunloppuun asti, mutta onneksi irtisanomisaika on 2 viikkoa.
Tottakai ensin ollaan tosi mukavaa, että saadaan au pair "koukkuun" ja velvolliseksi jäämään auttamaan. Mullekin kerrottiin kk sitten kuinka perheen äiti sai burn outin kun yksi au pair oli lähtenyt yllättäen pois...Sanomatta kuitenkin jätettiin minkä takia se au pair lähti..hmm..tyypillistä. Juttelin puhelimessa ennen lähtöä perheen entisen au pairin kanssa ja työ/perhe vaikutti täydelliseltä. Entinen au pair oli tässä perheessä vain 4kk, kun taas mä lupauduin heti 9kuukaudeksi..VIRHE! Olen nyt myöhemmin kyselly kuinka paljon sillä oli duunia ja pääsikö se vapaalle/ulos talosta helposti. Paljastui, että sillä oli ollut myös viikot täynnä(muutaman päivän 3h taukoja lukuunottamatta) duunia, MUTTA se oli päättänyt jaksaa 4kk loppuun kun oli kerran itse lähtenyt au pairiksi. Onhan mulla yksi vapaa päivä, mutta en ehdi päivässä rentoutumaan ja seuraavana aamuna on taas duunia. Mulla oli aika ruusuiset kuvitelman kun tänne lähdin. En pysty erottamaan työ ja vapaa-aikaa kun olen kotona. Kun olen kotona niin olen töissä. "työtunnit" on hajautettu koko päiväksi: aamuksi, päiväksi ja illaksi..ja sopimuksen n. 5h/päivä on vain haave. Eniten harmittaa se, että sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen perheen ulkopuolella on tosi vaikeaa kun ei ole vapaata. Au pair -työssä olet todella sidottu perheeseen!
Lähdin saksalaiseen perheeseen oppimaan kieltä ja tutustumaan oikeaan saksalaiseen elämään. Ja p*skat! Kyllähän kielitaito on kehittynyt, mutta onko lasten leikki/pokemon-sanasto sitä tarkeintä. Kannattaa ehdottomasti varmistaa, että on mahdollisuus päästä kielikurssille jos haluaa oppia saksaa.
Nyt olen aloittanut oikean työn ja WG-huoneen etsimisen. Joulun jälkeen aion tulla takasin, mutta en au pairiksi. Saksa on ihana maa ja ihmiset tosi mukavia!!!! Ainoa mitä tarvitsen on enemmän aikaa tutustua tähän maahan ja kulttuuriin.
Huomaan, että vanhemmat ovat alkaneet olemaan yllättäen tosi mukavia..heh..niin, joululoma lähestyy. Irtisanon itseni viikon kuluttua. Katsotaan tuleeko viimeiset kaksi viikkoa olemaan yhtä helvettiä. Ainakaan duunia en pysty tekemään enää kauheasti nykyistä enempää. Nyt on enää 22 päivää lomaan!!=)
Voimia kaikille au paireille!!! Ei pidä alistua huonoon kohteluun, ei me orjatyövoimaksi lähdetty!