Aloitin tukityöllistettynä työt ja kahvihuoneessa minut esiteltiin muille työntekijöille. Olisittepa nähneet, millaisia ilmeitä oli vastassa. Kasvoilta kuvastui suorastaan inho. Miten joku voikin inhota sellaista, jota ei tunne?
Puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta.
Puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä käperry itseesi, äläkä mieti mitä mieltä muut ovat sinusta. Mikäli joku muu ei osaa käyttäytyä vika ei ole sinussa. Älä suostu ottamaan vastuuta muiden huonosta käytöksestä niin, että alat murehtia muiden mietteitä puoli vuotta etukäteen. Anna niiden olla törppöjä ihan kaikessa rauhassa.
Yleensä jaksankin ajatella niin, mutta en aina.
Työpaikoilla tuntuu olevan käynnissä varsinaiset pudotuspelit. Kaikki kilpailee kaikkien kanssa ja jokainen on toiselle uhka. Tiettyjen ihmisten kanssa liittoudutaan, jotta ollaan ryhmänä vahvempia. Mihin on hävinnyt aito hyväntahtoisuus ja ystävällisyys?
Huvittaa, kun tässäkin työpaikassa kuulee, että meillä on niin hyvä yhteishenki. Taitaa olla melkoinen pullonhenki.. Tulisikohan se esiin jos kutsuisi?
Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Omaa asennettasi voit. En tiedä helpottaako yhtään asennoitumistasi ilmapiiriin, jos sanon että keskityt vain työhösi, annat muiden touhuta hölmöläishommiaan ihan kaikessa rauhassa. Keskustelet vain työhön liittyvistä asioista, etkä henkilöistä. Et ole liian avoin yksityiselämäsi suhteen työpaikalla. Älä anna ongelmien "henkilöityä", äläkä liittoudu...Kenties helppo sanoa näin ulkopuolelta, mutta kokemusta löytyy.
Olen aikaisemmissa työpaikoissa menetellyt juuri kuten kerroit. Aika hyvin se on toiminut, tosin silloin helposti jää hieman ulkopuoliseksi.
Tällä hetkellä olen kyllästynyt siihen, että törmään samoihin kuvioihin joka paikassa. Jos löytäisin työpaikan, jossa OIKEASTI olisi hyvä ilmapiiri, se olisi minulle lottovoitto.
Kirjastossa olin töissä määräaikaisena.
Tukityöllistettyjä tuli ja meni. Nimet tahtoi unohtua, kun työvuorolistassakin oli vain sukunimet. Muutenkin olen ajatuksiini uppoutuvaa tyyppiä. Että jos joku tunnistaa minut tästä viestistä ja kokee minun häntä happamesti katselleen, niin sorry vaan.
Muutenkin nuorena ihmisenä tunsin tulevani paremmin juttuun tukityöllistettyjen kanssa. Tuntevat millaista se on ilman säännöllistä toimeentuloa/olla jatkuvan pudotusuhan alla. Elämän arvoista löytyy muutakin kuin se työ. Monelta 20 vuotta samassa paikassa olleelta kun se on päässyt unohtumaan tai sitten ollaan lyhytnäköistä tyyppiä. Kuvittelevatten että ulkopuolella asiat ovat edelleen samalla tavalla kuin vuonna yks ja kaks, kun tultiin suurin piirtein kotoa töihin hakemaan.
En väitä itseni olevan osaavampi kuin muutkaan työntekijät tai tukityöllistetyt, mutta uskallan väittää, että jos suurin osa noista vakituisista jäisi työttömäksi, niin eivät uutta työtä itselleen saisi. Sietäisi olla tyytyväinen, eikä halveksuva. Prkl!!!
Ihania ihmisiä suurin osa tukityöllistetyistä. Ja paremmin hallitsevat monet heistä tietotekniikan perustaidot kuin vakkarit. Atk-perusteet kun ovat mielestäni ovat vähimmäisvaatimus tiedonhaun parissa työskennellessä. Ym. puuttuvia taitoja. Sitten jos kokemuksen kautta ollaan jotain opittu, niin sitä ei kerrota toisille, ei sitten niin millään. Eihän se ole pääasia kunnallisella alalla, että osaa jotain, vaan että näyttää siltä, että osaa jotain. --> Tuo uskottavuutta.
No mitä noista. Antaa heidän olla omassa suppeakatseisuudessansakin. =)
Heissan! Mitä pidit muuten kirjastosta työpaikkana? Minkälainen ilmapiiri oli yleisesti?
Oliko työ tiimityömäistä ja vaatiko se jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä työkavereiden kanssa?
Kiitos jos jaksat vastata!!
Pidin kirjastosta hyvin, hyvin paljon työpaikkana aina siihen saakka, kunnes sain kuulla, että minulle on tehty useita laittomia määräaikaisuuksia perättäin. Pyysin johtajaa selkeyttämään tehtävänkuvaani. Hän oli täysin haluton tähän. Syynä oli mm. se, ettei hänellä ollut aikomustakaan tehdä asialle mitään ennen kuin saisi parempaa palkkaa. Asia saatiin kuitenkin selvitettyä luottamusmiehen välityksellä. Muutenkin johtajasta huokui haluttomuus ihmisten johtamiseen. Hän väitti ihmisten olevan hyvinkin tärkeitä hänelle. Näitä ihmisiä kuitenkin tuntuivat olevan vain ne, joista hän hyötyi omiin tarkoituksiinsa tavalla tai toisella. Muut olivat hänelle ilmaa vain. Eräs pitkään talossa ollut naistyöntekijä sanoikin, ettei kukaan muu kuin meidän johtajamme voi kävellä ihmisen ohi niin kuin häntä ei olisi olemassakaan. Aamuisin hän ei toivottanut edes hyviä huomenia. Teki vain omia juttujaan omassa toimistossaan. Oli pettynyt siihen, että elämä oli heittänyt hänet sinne missä oli sillä hetkellä. Joten edellisestä voit päätellä, mitä ajattelin johtamistoiminnasta.
Muut työntekijät olivat suurimmaksi osaksi oikein mukavia. Osasta huokui suunnaton pettymys alan pieneen palkkaukseen. Tämä vaikutti myös heidän haluun tehdä työtä sekä vaikeiden asiakkaiden kestämiseen/ymmärtämiseen. Eräs miestyöntekijä vaikuttikin aika ajoin kovin kateuden johdattelemalta. Pienipalkkaisuus ajaa kaikenlaiseen toimintaan. ;)
Kirjaston uskotaan olevan työpaikka, jossa ymmärretään paremmin erilaisia persoonallisuuksia. Ainakaan meillä tämä ei pitänyt paikkaansa. Kun kaikki vakituiset ovat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, katsovat he elämää suurin piirtein saman ikäisten/mallisten linssien läpi. Voit kuvitella mitä siitä seuraa, jos poikkeaa kovasti 50-luvulla painetusta sarjasta. (Hyi, ku rivo! LOL) Aika ajoin ei jaksanut edes yrittää. Aika ajoin ärsytti muiden liiallinen varovaisuus kaikissa puheissa/toiminnassa, mutta ymmärsin hyvin miksi suurin osa toimi näin työyhteisössä, jossa kielikellot kalkattaa. Kaikenlaisen toiminnan aloittamisesta olisi pitänyt järjestää suurinpiirtein kokous, jossa siihen olisi saanut kaikkien hyväksynnän. Huomasin, että silloin kun vastustaja oli lomilla, silloin toimittiin. Myöskin tiedonkulku oli ala-arvoista. Kaikista pelottavinta oli se, että aloin loppuaikoina omaksua työyhteisön toimintamallin. Silloin aloin ajattelemaan, että nyt tämä saa riittää. Tässä vastaus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tiimityömäisyyteen. Päättele itse.
Olen saanut monen kaupungin kirjastossa todella huonoa palvelua, varsinkin keski-ikäisiltä naisilta. Olen mielessäni ajatellut, että onneksi tuolla alalla ei tarvitse olla töissä ja katsella työkavereina noita ihmisiä.
Syyt heidän käytökseensä saattavat siis olla moninaiset..
kuin sinne huudetaan. Annoitko palautetta edes oikeaan paikkaan?
Mulle kävi vuosia sitten vähän samaan tapaan mennessäni työllistymistyöhön. Katseet kuvastivat lähinnä sääliä. Ja syykin selvisi. Homma oli aivan kauhea, työtä ei itse asiassa ollut lainkaan, olisi pitänyt vain lorvia tunnista toiseen. Olin siellä viikon, toisen sairaslomalla ja sitten sain työkkäristä uuden paikan, eikä tarvinnut sinne enää mennä.