Verotusta koskeva osuus laajasta julkisen talouden tutkimuksesta tältä vuodelta. Tämänkin perusteella voimme suhteuttaa autoverotuksen aseman verokentässä. Mikäli joku ei jaksa lukea koko tekstiä, niin ilmoitettakoon, ettei autoverotuksesta ole ensimmäistäkään sanaa.
http://www.vnk.fi/tiedostot/pdf/fi/87884.pdf
2.1 Verotutkimus
Suuri osa julkisen talouden tutkimuksesta voitaisiin luokitella verotutkimukseksi, koska usein
myös julkisia menoja koskevassa tutkimuksessa tarkastellaan menojen rahoitusta. Tässä
verotutkimus on rajattu ahtaammin ja tarkastelussa on mukana korostetusti verojärjestelmää
tai sen osia koskeva tutkimus. Osaa tällaisestakin tutkimuksesta, esimerkiksi verotuksen vai-kutusta
henkilölliseen tulonjakoon on tarkasteltu tulonsiirtoja koskevan tutkimuksen yhtey-dessä.
Verotutkimus on ryhmitelty neljään kategoriaan: verojärjestelmää koskeva tutkimus,
verotuksen työmarkkinavaikutuksiin liittyvä tutkimus, yritysten (ja yrittäjien) verotusta käsit-televä
tutkimus sekä muu verotutkimus.
Suomen verojärjestelmää koskeva tutkimus
Veronmaksajien keskusliitto julkaisee säännöllisesti raportteja, joissa on vertailtu Suomen
verojärjestelmää muihin maihin (Kurjenoja, 2002, 2003). Vertailut painottuvat tulovero-tukseen.
Keskeinen johtopäätös on, että viime vuosien kevennyksistä huolimatta työtulojen
verotus on Suomessa kansainvälisesti melko ankaraa ja verotuksen progressio jyrkkä. Myös
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on ”Talouden rakenteet” raportissaan
(http://taloudenrakenteet.vatt.fi) vertaillut vuosittain Suomen verotuksen tasoa ja rakennetta
EU- ja OECD-maiden tilanteeseen. Vertailuista voidaan tehdä sama johtopäätös työn verotuk-sen
osalta. Kiinteistöihin ja muuhun omaisuuteen kohdistuva verotus on Suomessa sen sijaan
lievää.
Viime vuosina on ilmestynyt eräitä raportteja, joissa on tarkasteltu Suomen verojärjestelmän
uudistamistarpeita. OECD tarkasteli Suomen verojärjestelmää erityisteemana Suomen maa-katsauksessa
vuonna 2001. Talousneuvoston asettaman työryhmän raportti ilmestyi vuoden
2002 lopulla ja samoihin aikoihin sai myös valtiovarainministeriön työryhmä raporttinsa val-miiksi.
Vuoden 2003 alussa ilmestyi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen veroraportti.
17OECD (2001) arvioi Suomen verojärjestelmän toimineen suhteellisen hyvin. Suurimmaksi
ongelmaksi järjestö näki työtulojen kireän verotuksen. Tämä heikentää talouskasvua ja vää-ristää
taloudellisia päätöksiä, mikä heijastuu Suomen työmarkkinoiden toiminnan heikkoute-na.
OECD suositteli työtulojen veroasteikkojen alentamista ja veropohjan laajentamista vä-hennyksiä
karsimalla. Ansiotulovähennyksen kaltaisista työn tarjontaa kasvattavista toimista
painopiste tulisi siirtää työn kysyntää lisääviin toimenpiteisiin esimerkiksi leikkaamalla työnan-tajan
sivukuluja ja korvaamalla poistojen perusteella tapahtuva sova-maksujen porrastus
matalapalkkaisiin kohdistuvilla alennuksilla. OECD:n mukaan Suomen arvonlisäverotuksen
alemmat verokannat tulisi poistaa. Yleinen varallisuusvero tulisi poistaa, mutta kiinteistö- ja
lahja- sekä perintöveroa voisi harkita korotettavaksi. OECD katsoo, että merkittävät veronke-vennykset
edellyttävät menosäästöjä, jottei julkisen talouden kestävyys vaarantuisi.
Talousneuvoston asettaman työryhmän raportissa (VNK, 2002b) arvioidaan Suomen verojär-jestelmää
kansainvälisen kilpailukyvyn, oikeudenmukaisuuden sekä verotusjärjestelmän te-hokkuuden
ja selkeyden kannalta. Suomen verojärjestelmän katsotaan vuosituhannen vaih-teessa
olevan eri näkökulmista tyydyttävässä kunnossa. Veropohjat ovat laajat ja veroasteet
etenkin pääomatulojen verotuksessa kansainvälisesti vertaillen matalahkot. Työtuloihin koh-distuva
verotus on sen sijaan melko ankaraa.
Kansainvälisen verokilpailun arvioidaan kiristyvän ja aiheuttavan paineita erityisesti yritysve-rotukseen
ja korkeatuloisten tuloverotukseen. Työryhmän raporttiin sisältyy selvitys suoma-laisten
maasta- ja maahanmuutosta. Hyvin koulutettujen todennäköisyys muuttaa on keski-määräistä
suurempi, mutta verotuksen vaikutusta muuttopäätöksiin ei voida osoittaa. Vero-tuksen
vaikutuksista pääkonttoreiden sijoittumiseen työryhmä teetti selvityksen, jossa myös-kään
ei löydetty suoraa yhteyttä sijaintipäätösten ja verotuksen välillä. Pääkonttoreiden siirrot
ovat tähän asti liittyneet yritysten fuusioihin.
Tärkeimmäksi syyksi verorakenteen uudistamiseen työryhmä näki työllisyyden parantamisen.
Tämän vuoksi työn hintaa alentavat veromuutokset, kuten ansiotulojen verotuksen lieventä-minen,
työnantajamaksujen valikoiva alentaminen ja työvaltaisen tuotannon arvonlisävero-helpotukset
nähdään harkinnan arvoisiksi. Verotuksen uudistamisessa tulisi ottaa huomioon
muutosten vaikutukset tulonjakoon.
Valtiovarainministeriön asettama työryhmä pyrki raportissaan (VM, 2002a) hahmottelemaan
sellaisen verojärjestelmän, joka olisi keskipitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu hyvän verojär-jestelmän
tavoitteiden, voimistuvan kansainvälisen verokilpailun ja eurooppaoikeuden
näkökulmasta. Se ehdotti luopumista yritysveron hyvitysjärjestelmästä ja siirtymistä
osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen. Tämän vastapainoksi yhteisöveroa ja pääomatulojen
veroastetta olisi alennettava ja varallisuusverosta luovuttava. Lisäksi ansiotulojen verotusta
lievennettäisiin kaikissa tuloluokissa ja korkein marginaaliveroaste alennettaisiin 50
prosenttiin. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista perustellaan sen huonolla
soveltuvuudella rajat ylittäviin osinkoihin ja EU:n perustamissopimuksiin.
Vuonna 2003 ilmestyneessä artikkelikokoelman tyyppisessä VATT- raportissa (Hjerppe, ym.)
on Suomen verojärjestelmän ominaispiirteitä tarkasteltu myös verokilpailun näkökulmasta.
Uhka veropohjien supistumisesta kasvaa korkean verotuksen maissa. Suurimpia paineita
verokilpailun ennakoidaan aiheuttavan yritysverotuksen ohella huippuosaajien eli korkea-tuloisten verotukseen. Koulutettujen lisääntyvä liikkuvuus voi heijastua myös koulutusjärjes-telmiin
ja koulutuksen rahoitukseen. Työllisyyssyistä tulisi puolestaan keventää pienituloisten
verotusta. Veropolitiikan liikkumatila nähdään kuitenkin varsin pieneksi, kun ikääntyminen
lisää julkisia menoja. Työllisyyden paraneminen ja talouden kasvu lisäisivät veropolitiikan
liikkumatilaa.
Vaikka raporttien uudistusesityksissä on erilaisia painotuksia, ei niiden välillä ole varsinaista
ristiriitaa. Toiset raportit painottavat enemmän kansainvälisen verokilpailun uhkaa ja korosta-vat
tarvetta alentaa liikkuvimpien veropohjien verotusta. Toisissa painottuu enemmän pyrki-mys
työllisyyden nostamiseen alentamalla erityisesti heikkotuottoisen työn hintaa verotuksen
avulla. Nämä painotuserot kuvastavat myös hyvin sitä, että tutkimustulokset verotuksen vai-kutuksista
tuotannontekijöiden liikkuvuuteen tai työllisyyteen eivät ole yksiselitteisiä.
Suomen verojärjestelmää on uudistettu perusteellisesti 1990-luvun alussa ja asteittain sen
jälkeen. Nyt on käynnissä uusi uudistusvaihe. Kokonaisarviota uudistusten vaikutuksista ei ole
tehty. Edellä mainituissa ja muissa raporteissa on kuvattu tehtyjä muutoksia, mutta niiden
onnistumista ei juuri ole arvioitu. Ovatko muutokset kaikilta osin vieneet lähemmäksi hyvälle
verojärjestelmälle asetettuja tavoitteita?
Kansainvälinen verokilpailu aiheuttaa yhtenäistämispainetta liikkuvien veropohjien, kuten
pääoman ja osaavan työvoiman verokohteluun. Vapaa liikkuvuus ja rajoittamaton matkusta-jatuonti
kaventavat myös hyödykeverotuksen eroja maiden välillä. Työllisyyssyistä on paineita
kaventaa myös tuloverotuksen pohjaa (ansiotulovähennys, kotitalousvähennys). Suomen
verojärjestelmän toimivuutta ja muutostarpeita sekä mahdollisten muutosten vaikutuksia
olisikin arvioitava säännöllisesti.
Verotus ja työmarkkinat
Verotuksen vaikutusta työmarkkinoihin on tutkittu sekä työvoiman kysynnän että tarjonnan
näkökulmasta. Verotuksen heijastuminen työvoimakustannuksiin ja siten työvoiman kysyn-tään
riippuu olennaisesti vallitsevasta palkanmuodostustavasta ja vaihtoehtoisten tulojen
verokohtelusta (Koskela ja Schöb, 2002). Verotuksen vaikutus työvoiman tarjontaan puoles-taan
riippuu paitsi verotuksen vaikutuksesta käytettävissä oleviin tuloihin, myös yksilön mah-dollisuuksista
säädellä työtuntiensa tarjontaa. Miesten työn tarjonnan on todettu olevan pal-jon
jäykempää kuin naisten (Kuismanen, 2001).
Honkapohja, Koskela ja Uusitalo (1999) arvioivat ansiotuloverojen ja työnantajan sosiaalitur-vamaksujen
vaikutusta palkkoihin ja työn kysyntään. Tutkimuksen mukaan maltillisilla vero-jen
ja sova-maksujen alennuksilla ei saavuteta merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Työttömyy-den
parantaminen tällä tavoin olisi melko kallista julkiselle sektorille, joskin sova-maksujen
alentaminen olisi hiukan edullisempaa. Sinko (2003) on käyttänyt Honkapohjan ym. tutki-muksen
joustoestimaatteja arvioidessaan vuosina 1997–2001 toteutettujen veron alennusten
pitkäaikaisia työllisyysvaikutuksia. Hän päätyy noin prosentin lisäykseen työvoiman kysynnäs-sä.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan oteta huomioon veromuutosten vaikutuksia ostovoimaan ja
kokonaiskysyntään.
19Holm ja Vihriälä (2003) ovat ehdottaneet työnantajamaksujen alentamista heikosti tuottavan
(matalapalkkaisen) työn osalta. He esittävät raportissaan myös arvioita tämän toimenpiteen
vaikutuksista. Suomessa on paraillaan käynnissä alueellinen sotu-maksujen huojennuskokeilu.
Pohjois-Suomessa ja saaristokunnissa sijaitsevat yritykset saavat vapautuksen työnantajan
kela- ja sava-maksuista. Kokeilun vaikutuksista on tekeillä seurantatutkimus.
Eräissä tutkimuksissa on myös arvioitu voitaisiinko veroiksi koettujen sova-maksujen työn
hintaa nostavia vaikutuksia lievittää lisäämällä niiden vakuutusluonnetta. Tutkimuksessa
(Holm, Kiander, Tuomala, Valppu, 1998) todettiin, että työnantajan työttömyysvakuutusmak-sun
porrastaminen toimialan koetun työttömyyden mukaan ei juuri vaikuttaisi kokonaistyölli-syyteen.
Sen sijaan se vaikuttaisi työllisyyden toimialajakaumaan.
Välillisen verotuksen työmarkkinavaikutukset eivät juuri ole olleet tutkimuskohteena. Rauha-nen
(1999) on arvioinut arvonlisäverotuksen alentamisen potentiaalisia työllisyysvaikutuksia
soveltamalla eri lähteistä saatuja hinta- ja kysyntäjoustoja suomalaiseen yritysaineistoon.
Tulokset ovat herkkiä käytetyille joustoestimaateille. Samoin hän on arvioinut arvonlisävero-velvollisuuden
alarajan nostamisen vaikutuksia (Rauhanen, 2002). Alarajan ylittäminen tuo
yrityksen täyden arvonlisäverotuksen piiriin ja on estänyt yritysten kasvua. Tämä näkyy siinä,
että juuri alarajan tuntumassa on suuri yrityskasauma. Raja onkin muutettu liukuvaksi.
Laine ja Uusitalo (2001) ovat arvioineet verotuksen vaikutuksia työhön osallistumiseen ja
työvoiman tarjontaan. Tulosten mukaan ns. kannustinloukku-uudistusten osana toteutetut
ansiotuloverotuksen keventämiset paransivat työnteon kannattavuutta ja lisäsivät työn tar-jontaa.
Samanlaisin tuloksiin on päädytty kynnyspalkkojen kehitystä koskevilla esimerkkilas-kelmilla.
Viitamäen (2001) mukaan työllistyminen on tullut houkuttelevammaksi etenkin yksin
asuvilla ja vähimmäisturvan varassa elävillä työttömillä. Lapsiperheillä voi sen sijaan olla edel-leen
huomattavia kannustinongelmia työllistymisessä. Samaan tulokseen on tullut Parpo
(2001).
Verotuksen työllisyysvaikutuksia koskeva empiirinen tutkimus ei ole Suomessa kovin runsas-ta.
Valmistumassa olevassa Koskelan ym. (2004) tutkimusraportissa on tuore katsaus vero-tuksen
työllisyysvaikutuksia koskevaan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Johto-päätöksenä
he esittävät, että vaikutukset riippuvat palkan määräytymismekanismeista. Suo-men
oloissa tehokkain tapa olisi pienituloisiin kohdennettu veronkevennys. Työnantajamaksu-jen
alentaminen voisi lisäksi olla tehokkaampi muoto kuin tuloveron alentaminen, koska
Suomen palkkahajonta on varsin kapea.
Osin tutkimuksen vähäisyyteen on vaikuttanut aineistojen niukkuus. Nyt on käytettävissä
uusia yksilö- ja yritystason yhdistettyjä paneliaineistoja, joiden avulla voidaan ehkä hakea
luotettavampaa kuvaa verotuksen tai sotu-maksujen vaikutuksista palkanmuodostukseen ja
työllisyyteen. Toinen teema, josta kaivattaisiin lisätutkimusta on verotuksen vaikutus työvoi-man
maasta- ja maahanmuuttoon. Tähänastinen niukka suomalainen (VNK, 2002b) sen pa-remmin
kuin kansainvälinenkään empiirinen tutkimus (esim. Andersen, 2002) ei anna tästä
kovin vankkaa näyttöä, vaikka yhteys korostuu verotuksen muutosvaatimuksissa.
20Verotus ja yritykset
Suomen yritys- ja pääomatuloverotus uudistettiin 1990-luvun alussa perusteellisesti. Vaikka
kokoavaa seurantatutkimusta verouudistusten vaikutuksista ei ole tehty, uudistuksen eräitä
piirteitä on tutkittu. Valkonen (1999) on tutkinut uudistuksen vaikutuksia limittäisten sukupol-vien
mallilla. Jos yritykset rahoittavat investointinsa pääosin tulorahoituksella, uudistus ei
alentanut pääomakustannuksia. Uudistus on sen sijaan vaikuttanut varallisuusarvojen ko-hoamiseen
ja osinkojen lisääntymiseen.
Kari (1999, 2004) on tutkinut pk-yrityksen ja sen omistajan verotuksen yhteisvaikutuksia
investointi-, rahoitus- ja voitonjakokannustimiin. Uudistuksen synnyttämä verojärjestelmä
johtaa hyvin suureen pääomakustannusten (investointikiihokkeiden) hajontaan ja usein erit-täin
alhaiseen pääomakustannukseen eli voimakkaaseen investointikiihokkeeseen. Toisaalta
eräissä tapauksissa myös osingonjakokannustin on voimakas verrattuna palkanmaksuun tai
investointiin.
Virolainen (1998) on tutkinut verokannustinten vaikutusta yritysten lainanottoon ennen vero-uudistusta.
Hänen tulostensa mukaan varaus- ja verovähennysmahdollisuuksien vaikutus
velkaantumiseen lieveni, kun yritykset varautuivat uuteen verojärjestelmään. Sorjonen (2000)
tarkasteli verotuksen vaikutusta osakkeiden kurssimuutoksiin osingon maksun yhteydessä
Verouudistuksen jälkeisenä aikana arvostusmuutokset näyttävät määräytyvän ulkomaisten
omistajien mukaan ja heijastavat näiden verokohtelua.
Kukkonen (2000) on tarkastellut osakkeiden myyntivoittoverotuksen muuttumisen vaikutusta
omistajien käyttäytymiseen. Hän osoittaa, että ennen verotuksen kiristymistä realisoinnit
lisääntyvät ja verotuksen kiristyttyä realisoinnit jäävät alhaisemmalle tasolle. Tämä viittaa
siihen, että myyntivoittoverotus voi vähentää pääomien liikkuvuutta.
Yritysverotusta koskeva empiirinen tutkimus on melko vähäistä. Osa äskettäinkin julkaistusta
tutkimuksesta käsittelee 1990-luvun verouudistuksia edeltävää aikaa. Eniten on tarkasteltu
eriytetyn tuloverotuksen ohjausvaikutuksia. Näistäkin tutkimuksista suuri osa on teoreettisia.
Kansainvälistä vertailua eri maiden nimellisestä ja efektiivisestä yritysverotuksen tasosta sisäl-tyy
alussa esiteltyihin verojärjestelmiä koskeviin selvityksiin. Vattissa on tekeillä ja suunnitteil-la
eräitä lähinnä pienten yritysten verotusta koskevia tutkimushankkeita.
Yritysverotus liittyy läheisesti kansainväliseen verokilpailuun. Empiirisessä tutkimuksessa yri-tysverotuksen
on todettu vaikuttavan ulkomaisten investointien suuntautumiseen, joskin yh-teys
vaihtelee eri tutkimuksissa (de Mooij ja Ederveen, 2003). Suomessa asiaa on tutkittu
varsin vähän. Ongelmana on vertailukelpoisten tietojen saanti eri maiden efektiivisestä yritys-verotuksesta.
Yrityskyselyissä verotus mainitaan yhtenä sijoittumiseen vaikuttavana tekijänä,
mutta vaikutuksen suuruudesta ei juuri ole tutkimustuloksia.
Muu verotusta koskeva tutkimus
Rauhanen (2001) on arvioinut EU:n arvonlisäverotusta koskevien muutosehdotusten vaiku-tuksia.
Siirtyminen alkuperämaaperiaatteeseen toisi myös viennin arvonlisäverotuksen piiriin.
Tällöin olisi kuitenkin sovittava verokantojen yhtenäistämisestä ja verotulojen kohdentamises-ta hyödykkeen kulutusmaahan. Verokantojen yhtenäistäminen toisi suuria budjettiongelmia
useille jäsenmaille.
Hella ja Mankinen (1997) ovat tutkineet alkoholiveron alentamisen vaikutuksia. Veron alen-taminen
lisää tilastoitua kulutusta, mutta kokonaiskulutuksen kasvu jää selvästi tätä pienem-mäksi
tilastoimattoman kulutuksen supistuessa. Alkoholin hinnan alenemisesta johtuvalla
inflaation hidastumisella on kasvua ja työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Jos veroja ja alkoholin
hintaa ei alennettaisi, vapaa matkustajatuonti kasvattaisi rajakauppaa ja johtaisi valtion vero-tulojen
menetyksiin sekä kasvun ja työllisyyden heikkenemiseen. Österberg et al. (1998)
päätyvät samankaltaisiin tuloksiin alkoholin hinnan alennusten vaikutuksista. He tarkastelevat
myös alkoholin terveyshaittoja, jotka ovat sitä suuremmat, mitä enemmän alkoholin hinta
laskee.
Forsström ja Honkatukia (2002) ovat arvioineet energiaverotuksen kehittämistarpeita Kioton
ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Mallilaskelmilla tarkastellaan,
mitä mahdollisuuksia on energiaverojärjestelmän avulla rajoittaa päästöjä asetettujen tavoit-teiden
mukaiseksi. Nykyinen energiaverojärjestelmä kohdistuu vain osaan hiilidioksidipääs-töistä,
joten sen ohjausvaikutus ei ole tehokas. Veroja olisi korotettava paljon, jotta päästöjä
rajoittava vaikutus syntyisi. Sähkövero todetaan kuitenkin vielä tehottomammaksi ohjausväli-neeksi.
Honkatukia, ym. (2003) ovat tarkastelleet energiaverotuksen asemaa EU:n päästölupakaupan
yhteydessä. Tutkimuksen mukaan päästöoikeuksien alkujako vaikuttaa päästökaupan tulok-siin.
Päästökauppa lisää puun energiakäyttöä, mutta vähentää turpeen käyttöä. Kaupan pii-rissä
olevien toimialojen energiaverokertymän vähenemisen kompensoiminen tuloveroja tai
sosiaalivakuutusmaksuja korottamalla johtaa kansantaloudellisesti haitallisiin vaikutuksiin.
Arhippainen ja Pyykkönen (2000) ovat tutkineet kiinteistöverotuksen muutosten vaikutuksia.
Kuntien väliset kiinteistöverovirrat ovat yleensä maakuntien sisäisiä. Poikkeuksena on pää-kaupunkiseudulta
muualle maahan suuntautuva verovirta. Kiinteistöjen verotusarvoja määri-teltäessä
kuntien välillä on huomattavia arvostusperiaatteiden eroja. Kiinteistöveropohjan
laajentaminen maa- ja metsätalousmaahan nostaisi metsätalouden kiinteistöverorasituksen
muuta elinkeinotoimintaa korkeammaksi. Veropohjan laajentamisen vaikutus kuntatalouteen
riippuu siitä, miten kuntien valtionosuudet vastaavasti muuttuisivat. Muutos ei välttämättä
suosisi metsävaltaisia kuntia.
Välillinen verotus tuottaa kolmanneksen verotuotoista. Se vaikuttaa myös henkilöiden kulu-tuskykyyn
ja siten hyvinvoinnin jakautumiseen. Siihen kohdistuvia tutkimustarpeita on run-saasti.
Yksi tällainen on OECD:n ehdotus alennettujen arvonlisäverokantojen poistamisen
vaikutuksista. Samoin ympäristöverotuksen roolia päästökauppaoloissa koskevaa tutkimusta
olisi syytä jatkaa, kun päästökaupan laajuus ja muodot alkavat olla selvillä. Vattissa on käyn-nistymässä
arvonlisäverotuksen työllisyys- ja hintavaikutuksia koskevaa tutkimusta.
22
http://www.vnk.fi/tiedostot/pdf/fi/87884.pdf
2.1 Verotutkimus
Suuri osa julkisen talouden tutkimuksesta voitaisiin luokitella verotutkimukseksi, koska usein
myös julkisia menoja koskevassa tutkimuksessa tarkastellaan menojen rahoitusta. Tässä
verotutkimus on rajattu ahtaammin ja tarkastelussa on mukana korostetusti verojärjestelmää
tai sen osia koskeva tutkimus. Osaa tällaisestakin tutkimuksesta, esimerkiksi verotuksen vai-kutusta
henkilölliseen tulonjakoon on tarkasteltu tulonsiirtoja koskevan tutkimuksen yhtey-dessä.
Verotutkimus on ryhmitelty neljään kategoriaan: verojärjestelmää koskeva tutkimus,
verotuksen työmarkkinavaikutuksiin liittyvä tutkimus, yritysten (ja yrittäjien) verotusta käsit-televä
tutkimus sekä muu verotutkimus.
Suomen verojärjestelmää koskeva tutkimus
Veronmaksajien keskusliitto julkaisee säännöllisesti raportteja, joissa on vertailtu Suomen
verojärjestelmää muihin maihin (Kurjenoja, 2002, 2003). Vertailut painottuvat tulovero-tukseen.
Keskeinen johtopäätös on, että viime vuosien kevennyksistä huolimatta työtulojen
verotus on Suomessa kansainvälisesti melko ankaraa ja verotuksen progressio jyrkkä. Myös
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on ”Talouden rakenteet” raportissaan
(http://taloudenrakenteet.vatt.fi) vertaillut vuosittain Suomen verotuksen tasoa ja rakennetta
EU- ja OECD-maiden tilanteeseen. Vertailuista voidaan tehdä sama johtopäätös työn verotuk-sen
osalta. Kiinteistöihin ja muuhun omaisuuteen kohdistuva verotus on Suomessa sen sijaan
lievää.
Viime vuosina on ilmestynyt eräitä raportteja, joissa on tarkasteltu Suomen verojärjestelmän
uudistamistarpeita. OECD tarkasteli Suomen verojärjestelmää erityisteemana Suomen maa-katsauksessa
vuonna 2001. Talousneuvoston asettaman työryhmän raportti ilmestyi vuoden
2002 lopulla ja samoihin aikoihin sai myös valtiovarainministeriön työryhmä raporttinsa val-miiksi.
Vuoden 2003 alussa ilmestyi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen veroraportti.
17OECD (2001) arvioi Suomen verojärjestelmän toimineen suhteellisen hyvin. Suurimmaksi
ongelmaksi järjestö näki työtulojen kireän verotuksen. Tämä heikentää talouskasvua ja vää-ristää
taloudellisia päätöksiä, mikä heijastuu Suomen työmarkkinoiden toiminnan heikkoute-na.
OECD suositteli työtulojen veroasteikkojen alentamista ja veropohjan laajentamista vä-hennyksiä
karsimalla. Ansiotulovähennyksen kaltaisista työn tarjontaa kasvattavista toimista
painopiste tulisi siirtää työn kysyntää lisääviin toimenpiteisiin esimerkiksi leikkaamalla työnan-tajan
sivukuluja ja korvaamalla poistojen perusteella tapahtuva sova-maksujen porrastus
matalapalkkaisiin kohdistuvilla alennuksilla. OECD:n mukaan Suomen arvonlisäverotuksen
alemmat verokannat tulisi poistaa. Yleinen varallisuusvero tulisi poistaa, mutta kiinteistö- ja
lahja- sekä perintöveroa voisi harkita korotettavaksi. OECD katsoo, että merkittävät veronke-vennykset
edellyttävät menosäästöjä, jottei julkisen talouden kestävyys vaarantuisi.
Talousneuvoston asettaman työryhmän raportissa (VNK, 2002b) arvioidaan Suomen verojär-jestelmää
kansainvälisen kilpailukyvyn, oikeudenmukaisuuden sekä verotusjärjestelmän te-hokkuuden
ja selkeyden kannalta. Suomen verojärjestelmän katsotaan vuosituhannen vaih-teessa
olevan eri näkökulmista tyydyttävässä kunnossa. Veropohjat ovat laajat ja veroasteet
etenkin pääomatulojen verotuksessa kansainvälisesti vertaillen matalahkot. Työtuloihin koh-distuva
verotus on sen sijaan melko ankaraa.
Kansainvälisen verokilpailun arvioidaan kiristyvän ja aiheuttavan paineita erityisesti yritysve-rotukseen
ja korkeatuloisten tuloverotukseen. Työryhmän raporttiin sisältyy selvitys suoma-laisten
maasta- ja maahanmuutosta. Hyvin koulutettujen todennäköisyys muuttaa on keski-määräistä
suurempi, mutta verotuksen vaikutusta muuttopäätöksiin ei voida osoittaa. Vero-tuksen
vaikutuksista pääkonttoreiden sijoittumiseen työryhmä teetti selvityksen, jossa myös-kään
ei löydetty suoraa yhteyttä sijaintipäätösten ja verotuksen välillä. Pääkonttoreiden siirrot
ovat tähän asti liittyneet yritysten fuusioihin.
Tärkeimmäksi syyksi verorakenteen uudistamiseen työryhmä näki työllisyyden parantamisen.
Tämän vuoksi työn hintaa alentavat veromuutokset, kuten ansiotulojen verotuksen lieventä-minen,
työnantajamaksujen valikoiva alentaminen ja työvaltaisen tuotannon arvonlisävero-helpotukset
nähdään harkinnan arvoisiksi. Verotuksen uudistamisessa tulisi ottaa huomioon
muutosten vaikutukset tulonjakoon.
Valtiovarainministeriön asettama työryhmä pyrki raportissaan (VM, 2002a) hahmottelemaan
sellaisen verojärjestelmän, joka olisi keskipitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu hyvän verojär-jestelmän
tavoitteiden, voimistuvan kansainvälisen verokilpailun ja eurooppaoikeuden
näkökulmasta. Se ehdotti luopumista yritysveron hyvitysjärjestelmästä ja siirtymistä
osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen. Tämän vastapainoksi yhteisöveroa ja pääomatulojen
veroastetta olisi alennettava ja varallisuusverosta luovuttava. Lisäksi ansiotulojen verotusta
lievennettäisiin kaikissa tuloluokissa ja korkein marginaaliveroaste alennettaisiin 50
prosenttiin. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista perustellaan sen huonolla
soveltuvuudella rajat ylittäviin osinkoihin ja EU:n perustamissopimuksiin.
Vuonna 2003 ilmestyneessä artikkelikokoelman tyyppisessä VATT- raportissa (Hjerppe, ym.)
on Suomen verojärjestelmän ominaispiirteitä tarkasteltu myös verokilpailun näkökulmasta.
Uhka veropohjien supistumisesta kasvaa korkean verotuksen maissa. Suurimpia paineita
verokilpailun ennakoidaan aiheuttavan yritysverotuksen ohella huippuosaajien eli korkea-tuloisten verotukseen. Koulutettujen lisääntyvä liikkuvuus voi heijastua myös koulutusjärjes-telmiin
ja koulutuksen rahoitukseen. Työllisyyssyistä tulisi puolestaan keventää pienituloisten
verotusta. Veropolitiikan liikkumatila nähdään kuitenkin varsin pieneksi, kun ikääntyminen
lisää julkisia menoja. Työllisyyden paraneminen ja talouden kasvu lisäisivät veropolitiikan
liikkumatilaa.
Vaikka raporttien uudistusesityksissä on erilaisia painotuksia, ei niiden välillä ole varsinaista
ristiriitaa. Toiset raportit painottavat enemmän kansainvälisen verokilpailun uhkaa ja korosta-vat
tarvetta alentaa liikkuvimpien veropohjien verotusta. Toisissa painottuu enemmän pyrki-mys
työllisyyden nostamiseen alentamalla erityisesti heikkotuottoisen työn hintaa verotuksen
avulla. Nämä painotuserot kuvastavat myös hyvin sitä, että tutkimustulokset verotuksen vai-kutuksista
tuotannontekijöiden liikkuvuuteen tai työllisyyteen eivät ole yksiselitteisiä.
Suomen verojärjestelmää on uudistettu perusteellisesti 1990-luvun alussa ja asteittain sen
jälkeen. Nyt on käynnissä uusi uudistusvaihe. Kokonaisarviota uudistusten vaikutuksista ei ole
tehty. Edellä mainituissa ja muissa raporteissa on kuvattu tehtyjä muutoksia, mutta niiden
onnistumista ei juuri ole arvioitu. Ovatko muutokset kaikilta osin vieneet lähemmäksi hyvälle
verojärjestelmälle asetettuja tavoitteita?
Kansainvälinen verokilpailu aiheuttaa yhtenäistämispainetta liikkuvien veropohjien, kuten
pääoman ja osaavan työvoiman verokohteluun. Vapaa liikkuvuus ja rajoittamaton matkusta-jatuonti
kaventavat myös hyödykeverotuksen eroja maiden välillä. Työllisyyssyistä on paineita
kaventaa myös tuloverotuksen pohjaa (ansiotulovähennys, kotitalousvähennys). Suomen
verojärjestelmän toimivuutta ja muutostarpeita sekä mahdollisten muutosten vaikutuksia
olisikin arvioitava säännöllisesti.
Verotus ja työmarkkinat
Verotuksen vaikutusta työmarkkinoihin on tutkittu sekä työvoiman kysynnän että tarjonnan
näkökulmasta. Verotuksen heijastuminen työvoimakustannuksiin ja siten työvoiman kysyn-tään
riippuu olennaisesti vallitsevasta palkanmuodostustavasta ja vaihtoehtoisten tulojen
verokohtelusta (Koskela ja Schöb, 2002). Verotuksen vaikutus työvoiman tarjontaan puoles-taan
riippuu paitsi verotuksen vaikutuksesta käytettävissä oleviin tuloihin, myös yksilön mah-dollisuuksista
säädellä työtuntiensa tarjontaa. Miesten työn tarjonnan on todettu olevan pal-jon
jäykempää kuin naisten (Kuismanen, 2001).
Honkapohja, Koskela ja Uusitalo (1999) arvioivat ansiotuloverojen ja työnantajan sosiaalitur-vamaksujen
vaikutusta palkkoihin ja työn kysyntään. Tutkimuksen mukaan maltillisilla vero-jen
ja sova-maksujen alennuksilla ei saavuteta merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Työttömyy-den
parantaminen tällä tavoin olisi melko kallista julkiselle sektorille, joskin sova-maksujen
alentaminen olisi hiukan edullisempaa. Sinko (2003) on käyttänyt Honkapohjan ym. tutki-muksen
joustoestimaatteja arvioidessaan vuosina 1997–2001 toteutettujen veron alennusten
pitkäaikaisia työllisyysvaikutuksia. Hän päätyy noin prosentin lisäykseen työvoiman kysynnäs-sä.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan oteta huomioon veromuutosten vaikutuksia ostovoimaan ja
kokonaiskysyntään.
19Holm ja Vihriälä (2003) ovat ehdottaneet työnantajamaksujen alentamista heikosti tuottavan
(matalapalkkaisen) työn osalta. He esittävät raportissaan myös arvioita tämän toimenpiteen
vaikutuksista. Suomessa on paraillaan käynnissä alueellinen sotu-maksujen huojennuskokeilu.
Pohjois-Suomessa ja saaristokunnissa sijaitsevat yritykset saavat vapautuksen työnantajan
kela- ja sava-maksuista. Kokeilun vaikutuksista on tekeillä seurantatutkimus.
Eräissä tutkimuksissa on myös arvioitu voitaisiinko veroiksi koettujen sova-maksujen työn
hintaa nostavia vaikutuksia lievittää lisäämällä niiden vakuutusluonnetta. Tutkimuksessa
(Holm, Kiander, Tuomala, Valppu, 1998) todettiin, että työnantajan työttömyysvakuutusmak-sun
porrastaminen toimialan koetun työttömyyden mukaan ei juuri vaikuttaisi kokonaistyölli-syyteen.
Sen sijaan se vaikuttaisi työllisyyden toimialajakaumaan.
Välillisen verotuksen työmarkkinavaikutukset eivät juuri ole olleet tutkimuskohteena. Rauha-nen
(1999) on arvioinut arvonlisäverotuksen alentamisen potentiaalisia työllisyysvaikutuksia
soveltamalla eri lähteistä saatuja hinta- ja kysyntäjoustoja suomalaiseen yritysaineistoon.
Tulokset ovat herkkiä käytetyille joustoestimaateille. Samoin hän on arvioinut arvonlisävero-velvollisuuden
alarajan nostamisen vaikutuksia (Rauhanen, 2002). Alarajan ylittäminen tuo
yrityksen täyden arvonlisäverotuksen piiriin ja on estänyt yritysten kasvua. Tämä näkyy siinä,
että juuri alarajan tuntumassa on suuri yrityskasauma. Raja onkin muutettu liukuvaksi.
Laine ja Uusitalo (2001) ovat arvioineet verotuksen vaikutuksia työhön osallistumiseen ja
työvoiman tarjontaan. Tulosten mukaan ns. kannustinloukku-uudistusten osana toteutetut
ansiotuloverotuksen keventämiset paransivat työnteon kannattavuutta ja lisäsivät työn tar-jontaa.
Samanlaisin tuloksiin on päädytty kynnyspalkkojen kehitystä koskevilla esimerkkilas-kelmilla.
Viitamäen (2001) mukaan työllistyminen on tullut houkuttelevammaksi etenkin yksin
asuvilla ja vähimmäisturvan varassa elävillä työttömillä. Lapsiperheillä voi sen sijaan olla edel-leen
huomattavia kannustinongelmia työllistymisessä. Samaan tulokseen on tullut Parpo
(2001).
Verotuksen työllisyysvaikutuksia koskeva empiirinen tutkimus ei ole Suomessa kovin runsas-ta.
Valmistumassa olevassa Koskelan ym. (2004) tutkimusraportissa on tuore katsaus vero-tuksen
työllisyysvaikutuksia koskevaan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Johto-päätöksenä
he esittävät, että vaikutukset riippuvat palkan määräytymismekanismeista. Suo-men
oloissa tehokkain tapa olisi pienituloisiin kohdennettu veronkevennys. Työnantajamaksu-jen
alentaminen voisi lisäksi olla tehokkaampi muoto kuin tuloveron alentaminen, koska
Suomen palkkahajonta on varsin kapea.
Osin tutkimuksen vähäisyyteen on vaikuttanut aineistojen niukkuus. Nyt on käytettävissä
uusia yksilö- ja yritystason yhdistettyjä paneliaineistoja, joiden avulla voidaan ehkä hakea
luotettavampaa kuvaa verotuksen tai sotu-maksujen vaikutuksista palkanmuodostukseen ja
työllisyyteen. Toinen teema, josta kaivattaisiin lisätutkimusta on verotuksen vaikutus työvoi-man
maasta- ja maahanmuuttoon. Tähänastinen niukka suomalainen (VNK, 2002b) sen pa-remmin
kuin kansainvälinenkään empiirinen tutkimus (esim. Andersen, 2002) ei anna tästä
kovin vankkaa näyttöä, vaikka yhteys korostuu verotuksen muutosvaatimuksissa.
20Verotus ja yritykset
Suomen yritys- ja pääomatuloverotus uudistettiin 1990-luvun alussa perusteellisesti. Vaikka
kokoavaa seurantatutkimusta verouudistusten vaikutuksista ei ole tehty, uudistuksen eräitä
piirteitä on tutkittu. Valkonen (1999) on tutkinut uudistuksen vaikutuksia limittäisten sukupol-vien
mallilla. Jos yritykset rahoittavat investointinsa pääosin tulorahoituksella, uudistus ei
alentanut pääomakustannuksia. Uudistus on sen sijaan vaikuttanut varallisuusarvojen ko-hoamiseen
ja osinkojen lisääntymiseen.
Kari (1999, 2004) on tutkinut pk-yrityksen ja sen omistajan verotuksen yhteisvaikutuksia
investointi-, rahoitus- ja voitonjakokannustimiin. Uudistuksen synnyttämä verojärjestelmä
johtaa hyvin suureen pääomakustannusten (investointikiihokkeiden) hajontaan ja usein erit-täin
alhaiseen pääomakustannukseen eli voimakkaaseen investointikiihokkeeseen. Toisaalta
eräissä tapauksissa myös osingonjakokannustin on voimakas verrattuna palkanmaksuun tai
investointiin.
Virolainen (1998) on tutkinut verokannustinten vaikutusta yritysten lainanottoon ennen vero-uudistusta.
Hänen tulostensa mukaan varaus- ja verovähennysmahdollisuuksien vaikutus
velkaantumiseen lieveni, kun yritykset varautuivat uuteen verojärjestelmään. Sorjonen (2000)
tarkasteli verotuksen vaikutusta osakkeiden kurssimuutoksiin osingon maksun yhteydessä
Verouudistuksen jälkeisenä aikana arvostusmuutokset näyttävät määräytyvän ulkomaisten
omistajien mukaan ja heijastavat näiden verokohtelua.
Kukkonen (2000) on tarkastellut osakkeiden myyntivoittoverotuksen muuttumisen vaikutusta
omistajien käyttäytymiseen. Hän osoittaa, että ennen verotuksen kiristymistä realisoinnit
lisääntyvät ja verotuksen kiristyttyä realisoinnit jäävät alhaisemmalle tasolle. Tämä viittaa
siihen, että myyntivoittoverotus voi vähentää pääomien liikkuvuutta.
Yritysverotusta koskeva empiirinen tutkimus on melko vähäistä. Osa äskettäinkin julkaistusta
tutkimuksesta käsittelee 1990-luvun verouudistuksia edeltävää aikaa. Eniten on tarkasteltu
eriytetyn tuloverotuksen ohjausvaikutuksia. Näistäkin tutkimuksista suuri osa on teoreettisia.
Kansainvälistä vertailua eri maiden nimellisestä ja efektiivisestä yritysverotuksen tasosta sisäl-tyy
alussa esiteltyihin verojärjestelmiä koskeviin selvityksiin. Vattissa on tekeillä ja suunnitteil-la
eräitä lähinnä pienten yritysten verotusta koskevia tutkimushankkeita.
Yritysverotus liittyy läheisesti kansainväliseen verokilpailuun. Empiirisessä tutkimuksessa yri-tysverotuksen
on todettu vaikuttavan ulkomaisten investointien suuntautumiseen, joskin yh-teys
vaihtelee eri tutkimuksissa (de Mooij ja Ederveen, 2003). Suomessa asiaa on tutkittu
varsin vähän. Ongelmana on vertailukelpoisten tietojen saanti eri maiden efektiivisestä yritys-verotuksesta.
Yrityskyselyissä verotus mainitaan yhtenä sijoittumiseen vaikuttavana tekijänä,
mutta vaikutuksen suuruudesta ei juuri ole tutkimustuloksia.
Muu verotusta koskeva tutkimus
Rauhanen (2001) on arvioinut EU:n arvonlisäverotusta koskevien muutosehdotusten vaiku-tuksia.
Siirtyminen alkuperämaaperiaatteeseen toisi myös viennin arvonlisäverotuksen piiriin.
Tällöin olisi kuitenkin sovittava verokantojen yhtenäistämisestä ja verotulojen kohdentamises-ta hyödykkeen kulutusmaahan. Verokantojen yhtenäistäminen toisi suuria budjettiongelmia
useille jäsenmaille.
Hella ja Mankinen (1997) ovat tutkineet alkoholiveron alentamisen vaikutuksia. Veron alen-taminen
lisää tilastoitua kulutusta, mutta kokonaiskulutuksen kasvu jää selvästi tätä pienem-mäksi
tilastoimattoman kulutuksen supistuessa. Alkoholin hinnan alenemisesta johtuvalla
inflaation hidastumisella on kasvua ja työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Jos veroja ja alkoholin
hintaa ei alennettaisi, vapaa matkustajatuonti kasvattaisi rajakauppaa ja johtaisi valtion vero-tulojen
menetyksiin sekä kasvun ja työllisyyden heikkenemiseen. Österberg et al. (1998)
päätyvät samankaltaisiin tuloksiin alkoholin hinnan alennusten vaikutuksista. He tarkastelevat
myös alkoholin terveyshaittoja, jotka ovat sitä suuremmat, mitä enemmän alkoholin hinta
laskee.
Forsström ja Honkatukia (2002) ovat arvioineet energiaverotuksen kehittämistarpeita Kioton
ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Mallilaskelmilla tarkastellaan,
mitä mahdollisuuksia on energiaverojärjestelmän avulla rajoittaa päästöjä asetettujen tavoit-teiden
mukaiseksi. Nykyinen energiaverojärjestelmä kohdistuu vain osaan hiilidioksidipääs-töistä,
joten sen ohjausvaikutus ei ole tehokas. Veroja olisi korotettava paljon, jotta päästöjä
rajoittava vaikutus syntyisi. Sähkövero todetaan kuitenkin vielä tehottomammaksi ohjausväli-neeksi.
Honkatukia, ym. (2003) ovat tarkastelleet energiaverotuksen asemaa EU:n päästölupakaupan
yhteydessä. Tutkimuksen mukaan päästöoikeuksien alkujako vaikuttaa päästökaupan tulok-siin.
Päästökauppa lisää puun energiakäyttöä, mutta vähentää turpeen käyttöä. Kaupan pii-rissä
olevien toimialojen energiaverokertymän vähenemisen kompensoiminen tuloveroja tai
sosiaalivakuutusmaksuja korottamalla johtaa kansantaloudellisesti haitallisiin vaikutuksiin.
Arhippainen ja Pyykkönen (2000) ovat tutkineet kiinteistöverotuksen muutosten vaikutuksia.
Kuntien väliset kiinteistöverovirrat ovat yleensä maakuntien sisäisiä. Poikkeuksena on pää-kaupunkiseudulta
muualle maahan suuntautuva verovirta. Kiinteistöjen verotusarvoja määri-teltäessä
kuntien välillä on huomattavia arvostusperiaatteiden eroja. Kiinteistöveropohjan
laajentaminen maa- ja metsätalousmaahan nostaisi metsätalouden kiinteistöverorasituksen
muuta elinkeinotoimintaa korkeammaksi. Veropohjan laajentamisen vaikutus kuntatalouteen
riippuu siitä, miten kuntien valtionosuudet vastaavasti muuttuisivat. Muutos ei välttämättä
suosisi metsävaltaisia kuntia.
Välillinen verotus tuottaa kolmanneksen verotuotoista. Se vaikuttaa myös henkilöiden kulu-tuskykyyn
ja siten hyvinvoinnin jakautumiseen. Siihen kohdistuvia tutkimustarpeita on run-saasti.
Yksi tällainen on OECD:n ehdotus alennettujen arvonlisäverokantojen poistamisen
vaikutuksista. Samoin ympäristöverotuksen roolia päästökauppaoloissa koskevaa tutkimusta
olisi syytä jatkaa, kun päästökaupan laajuus ja muodot alkavat olla selvillä. Vattissa on käyn-nistymässä
arvonlisäverotuksen työllisyys- ja hintavaikutuksia koskevaa tutkimusta.
22
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kas kun ei koko raamattua kopioitu, olishan sekin joistain löytynyt
Teksti ei ollutkaan tarkoitettu luettavaksi, vaan kuvaamaan autoveron osuutta (pituusmittana)verokeskustelussa. Tuollaiseen pelkkää verotusta koskevaan tekstimäärään ei vielä mahdu edes autovero sanaa. Ja verotus on yksi osa julkista taloutta, joka taas on osa kansantaloutta, joka taas on osa valtiovarainministeriön hallinnonalaa (Brunilan pulju) ja vm on osa valtioneuvostoa, joka taas tekee eduskunnalle esitykset lainsäädännöstä.
Täälläkin esiintyy sotahuutoja "viestejä kansanedustajille !". Tuon tekstin perusteella saattaa olla helpompi ymmärtää, minkälainen merkitys viesteillä on. Tälläkin palstalla tuntuu usein olevan suhteellisuudentaju hukassa.
Autovero ei edusta kansanedustajan työkentässä oikeastaan mitään. Joku Ala-Nissilä, joka on tietystä syystä kiinnostunut asiasta, on poikkeus. Mutta yksi kansanedustaja, eikä kaksi tai kymmenenkään saa yksin mitään aikaan.
Tämä oli pitkän tekstin ratio.
Linkistä talouden rakenteet löytyy maininta autoverostakin:)
Ja kuten tästä osasta nähdään, Suomen asiat alkaa olla kunnossa kaikilta osin:
"Vapaa liikkuvuus ja rajoittamaton matkusta-jatuonti kaventavat myös hyödykeverotuksen eroja maiden välillä"
Miksikäs siis jankuttaa? Kuten palkoissa:ainahan sitä lisää palkkaa halutaan, myös (auto)veroissa:ainahan sitä vähemmän halutaan maksaa. Näistä asioista puhutaankin yleensä sivuhuomautuksina huumorin valossa syyllistäen eikä tällaisissa selonteoissa.