... Kaikki kysymykset,vastaukset...Jokainen sana kiertää aina samaa ympyrää. Voiko olla oikeita vaihtoehtoja? "Minulla ja siipallani on sitä ja tätä...Voimmeko vielä yrittää?" "Tarvitseeko pettämistä sietää ja blaa,blaa"... Kaikkiin edellisiin ja sen kaltaisiin kysymyksiin haluaisin tietää onko mielestänne todellista vaihtoehtoa? Vai onko ainoa oikea vaihtoehto... Rrrrrakasta minut nuutuneeksi, tässä(kin) ihanassa parisuhteessa.
Miksi....
Outojen kyselijä
3484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen on epätietoinen ja pyrkii hakeutumaan kohti sitä oikeaa..vastausta. Pääkopassa sinkoilevat kysymykset, jotka itseasiassa kartoittavat riskejä "kuinka paljon minun kannattaa tähän eforttiin satsata" ja "onko se sitten vaivan fäärtti", "kuinka minun käy tässä faartissa" kirjoitetaan viieään lasiin ja se jo aukaisee osan solmua. Jos vielä osaa naputellessaan jäsennellä mistä popo puristaa. Vaihtoehtoja miettiessäni ennakoin tulevaa, järkevää, eikö totta ;)
Ja kun tuikituntemattomat ja Sinun Kohtalostasi niinkään paljoa piittaavat ihmiset kommentoivat ahdinkoasi, joko rohkaisten tai epätietoisuuttasi ilkkuen niin saat heijastuksia lasilta. Ne...ehkä auttavat Sinua päätymään lopulliseen valintaasi tai sitten ei :)
Tuntuma on että vaikka kuinka ja ensin soudat & huopaat niin se viimeinen loikka, valinnaksi nyt sitten tässä yhteydessä kutsuttakoon, menee ihan perstuntumalla. Syliin tai syteen.
Onko vaihtoehtoja? Vai etsinkö näkökulmaa, kokemusta, ratkaisua mikä tilanteeseen kuin tilanteeseen olisi se paras menettelytapa, se jonka tehtyäni en tieltäni kääntyisi, öisin vuoteellani vääntäisi (tyynynkulmaa).
En tiedä muista, itselläni on tuo ikävä piirre, halu tehdä ja toimia ja kohdella ihmisiä oikein. Mutta en vieläkään tiedä, elettyäni hetken, olenko täyttänyt kaavakken...oiken. Oikein kaavakkeen! Öisin yleensä nukun ;)
Noh, nuutunut ainakin olet, outojen kyselijä jos tähän asti luit :)
PS. tiedetään, tiedetään, eihän lopullista valintaa ole ;)
Niin. Ihminen on epätietoinen ja pyrkii hakeutumaan kohti sitä Oikeaa..vastausta. Pääkopassa sinkoilevat kysymykset, jotka itseasiassa kartoittavat riskejä "kuinka paljon minun kannattaa tähän eforttiin satsata" ja "onko se sitten vaivan fäärtti", "kuinka minun käy tässä faartissa" "kestänkö näissä sfääreissä" kirjoitetaan viileään lasiin ja se jo aukaisee osan solmua. Jos vielä osaa naputellessaan jäsennellä mistä popo puristaa. Vaihtoehtoja miettiessäni ennakoin tulevaa, järkevää, eikö totta ;)
Ja kun tuikituntemattomat ja Sinun Kohtalostasi niinkään paljoa piittaavat ihmiset kommentoivat ahdinkoasi, joko rohkaisten tai epätietoisuuttasi ilkkuen niin saat heijastuksia lasilta. Ne...ehkä auttavat Sinua päätymään lopulliseen valintaasi tai sitten ei :)
Tuntuma on että vaikka kuinka ja ensin soudat & huopaat niin se viimeinen loikka, valinnaksi nyt sitten tässä yhteydessä kutsuttakoon, menee ihan perstuntumalla. Syliin tai syteen.
Onko olemassa vaihtoehtoja? Vai etsinkö näkökulmaa, kokemusta, ratkaisua mikä tilanteeseen kuin tilanteeseen olisi se paras menettelytapa, se jonka tehtyäni en tieltäni kääntyisi, öisin vuoteellani vääntäisi (tyynynkulmaa).
En tiedä muista, itselläni on tuo ikävä piirre, halu tehdä ja toimia ja kohdella ihmisiä oikein. Mutta en vieläkään tiedä, elettyäni hetken, olenko täyttänyt kaavakkeen...oikein. Oikein kaavakkeen! Noh, öisin yleensä nukun ;)
Rakasta minut nuutuneeksi? Onko rakkaus tekoja vai tunnetta? Vai tunteen palolla tehtyjä hyviä ja huonoja tekoja, oikeita ja vääriä valintoja?
Nuutunut ainakin olet, outojen kyselijä jos tähän asti luit :) Ainoa oikea vaihtoehto on toimia omatuntonsa mukaan,
rakkaudella Maire.
PS. tiedetään, tiedetään, eihän lopullista valintaa ole ;)
....Pari tarkennusta.Hyvä Filigraani, kyllä olen nuutunut, johtuu syksystä. Ei tekstistäsi. En, minä en kirjoittanut omasta elämästäni joka on vaihtoehtoinen eikä suinkaan nuutunut. Minä valitsin ja olen onnellinen. Ollut jo vuosia. Kysymyksen ihmettelevin osa oli se että onko todella niin ettei uskalleta kyseenalaistaa koko instituutiota nykymuodossaan? Onko sille olemassa todellinen vaihtoehto vai onko se ihmisen loputon,pohjaton itsekyys, vaatiminen, minäminäminä se joka edelleen ratkaisee yleisesti hyväksytyn.
Kysyvä ei tieltä eksy...ellei jo kahlaa kaulaansa myöten hangessa. Tästä asiasta keskustellessa joskus siltä tuntuu...
Vaihtoehtoinen näkemys... Ilman pakkoa, onnellinen. ;)